Tänään selvisi "michelin-renkaiden" arvoitus .Ostin uudet farkut , sama kokoa ja mallia kuin vanhat.Kun kaupassa ihmettelin housujen huonoa päällemahtuvuutta , tokaisi myyjä , että niiden on oltava tiukat , nehän löystyvät käytössä !Nyt on pienoisia vaikeuksia hallita vetoketjua , mutta kun sen lopulta saa kiinni , tuo nuorison uudenlaisen vyötärömallin arvoitus ratkesi aineen häviämättömyyden lakiin . Kun vatsa on litteä , vyötäröä komistaa leveä rengas .Kävellessäni Ruttopuiston läpi ,muistui mieleen aika kolme lasta sitten .Ensimmäinen oli silloin hyvämaineisen Suomi-yhtiön yksityisen tarhan hoivissa ja ulkoili tässä Vanhan Kirkon kupeessa. Samainen läntti on yhäkin aidattuna kivimuurin lapsiasukeille.Ei siinä kovin suuria juoksuja pääse tekemään nytkään .Litteävatsaisena nuorena äitinä töistä tullessa esikoinen odotteli aitauksen sisällä nenä vuotavana ja litimärkänä saappaisiin asti .Keuhkoputken tulehdus oli monesti kenkku vieras ja hankalakin , silloin ei töistä oltu pois lapsen takia.Hoitoviritelmiä oli monenlaisia. Näin kuvat liikkuu ajatuksesta toiseen .
Nuorimmaisen hieno auto oli lainassa viikonlopun ja korvaukseksi olimme vastassa kentällä ,
kun neito saapui Tanskanmaalta .Jos nyt puhutaan aineen häviämättömyyden laista , niin minne lie hävinnyt se aine , joka nuorinta on joskus kuormittanut , nyt hän on pieni ,pienempi ja pienin .Joka kerta katsellessa hämmästyy , kuinka hoikkuus pukee ,vaatteet istuu ja liikkuminen on helppoa.Sitä kohti olisi mieli , mutta ikä vai mikä , siinä vasta kysymys!
Sirpa Kähkösen "Jään ja tulen kevät " ei enää ollutkaan "vanhan ihmisen "tekstiä , vaan kertoja on iätön huomioija , joka katselee elämää sodan kynnyksellä lämmöllä ja lempeydellä . Kohtaloiden kovuus ei leppeämmäksi muutu , mutta tapa , jolla hän ikäänkuin käärii tapahtumat luonnon ilmiöiden pakettiin, päästää lukijan päiväunille.Kunnes on taas astuttava arkeen.Kieli on kaunista , minä pidän ,kun hän muodostaa uusia sanoja , joita ei suomen kielessä ole .Liekö sitten karjalan kielessä. Odotan ja toivon jatkoa .
Lähden huomenna maalle. Kuulemaan hiljaisuutta ja lintujen laulua .Tuulen suhinaa ja laineiden loisketta .Katselemaan valoisaa yötä.
1 kommentti:
Ihme ja kumma, mutta olen löytänyt konstin michelinien karkottamiseen. Pikku hiljaa kilo toisensa perään tuntuu häviävän, vaikka en näe nälkää. Se on vissiin se siggestio, joka ohjailee aivojen kautta kroppaa. En olis uskonut tällaista kokevani vielä vanhoilla päivillä! Kähkösestä sen verran, että Mustat morsiamet on minulta vielä lukematta. Taidan hakea sen oitis kirjastosta, jos se vain on vapaana. Aina Kähköstä ei ole.
Lähetä kommentti