

Ensimmäistä kertaa minulle tuotti vaikeuksia hallita päivää -jota ei ollut . Aamu jatkui lähelle iltapäivää ja iltapäivä hukkui jonnekin pimeään illansuuhun . Iltaa ja yötä sitten riitti , jopa tällaiselle yökukkujalle ihan riittämiin . Naapurisuhteiden ylläpitäminen ei ollut hallinnassa , sillä kaupunkilaisen iltapäivän visiitti osui maalaisen sauna-aikaan , ruoka-aikaan tai muuten vain aikaan , jolloin kotiin kävely oli unohdettava ja palattava autolla ,säkkipimeässä kulkeminen ei kaupungin valoihin tottuneelta enää onnistu.
Mutta takkatulen loisteessa ,kirja kädessä pimeä ja sateen ropina oli nautinnollista .Välillä kävin ulkona kuuntelemassa luonnon hiljaisuutta ja kyselemässä pimeydeltä , liikkuuko siellä ketään ! Hiljaista oli.
Lämmitin itselleni saunan -pimeässä- ja kävin kuin kävinkin hyisessä pariasteisessa vedessä. Paljoa en laiturista irrotellut , vesi oli mustaakin mustempaa.
Lähtöpäivänä luonto sitten valkeni yhden räntäkuuron verran .Seisoin kalliolla ja hengitin syvään luonnon kauneutta.
Koko matkan Hesaan satoi .
Illalla oli Mummin yhdeksänkymmentäneljä -vuotiskahvit .

2 kommenttia:
Onpa herkkä kuva syntymäpäivän sankarista! Hyvä että olet taas sivuilla kaamosretken jälkeen. Ehdin muutamana päivänä etsiskellä merkkejä jutuistasi. Kysit eräässä kommentissasi, milloin muutan, johon vastaan: ensi syyskuun 19. päivä klo 13! Sen on rakennuttaja ilmoittanut talon luovutushetkeksi. Jos hyvin käy, kutsun sitten pikapuoliin tupaantuliaisiin.
Taalla ei ole pimeaa, ei tarvitse lamppua aamulehden lukemiseen tai paivan touhuihin. Sitten ilta kylla musteneee, jo viiden jalkeen. Mokille se pimea sopiikin, takkatuli ja kirja viihdyttamassa.
Mummista kaunis kuva, hanesta usein.
Lähetä kommentti