lauantai 29. marraskuuta 2008

ikuistetut hetket

"Ikuistetut hetket on Jan Troellin puolison, Agneta Ulfsäter-Troellin, sukulaisen kertomaan perhetarinaan perustuva elokuva Ruotsissa 1900-luvun alussa eläneestä Maria Larssonista. Elokuvan Maria Larsson on suomalaissyntyinen työväenluokkainen nainen, joka päätyy naimisiin komean ja suositun Sigfridin kanssa. Epätasapainoinen avioliitto tuottaa monipäisen jälkikasvun lisäksi avio-onnea, mutta sitäkin useammin murheita ja perheväkivaltaa. Perheelle omistautuneena Maria kamppailee sekä lastensa elättämisen että aviomiehensä alkoholiongelmien ja naisseikkailujen parissa. Jatkuvat lupaukset paremmasta elämästä menettävät vuosien mittaan merkitystään, minkä seurauksena puolisot ajautuvat yhä kauemmas toisistaan.



Valokuvaus oli vuosisadan alussa harvinainen harrastus työväentaustaisilla naisilla, mutta arpajaisista voitetun kameran avulla Maria ikuistaa hetkiä perheensä ja naapureidensa vaiheista. Valokuvaamisesta tulee eräänlainen korvike aviomiehelle ja äärimmilleen vietynä se uhkaa suistaa lapsetkin harrastuksen sivusta katsojiksi. Uusi harrastus tutustuttaa Marian myös valokuvausliikettä pitävään Sebastian Pederseniin (Jesper Christensen), joka on hyväluontoisena herrasmiehenä kuin vastakohta Sigfridille. Ystävyyssuhde Pederseniin muistuttaakin Mariaa jatkuvasti siitä idyllisestä parisuhdeonnesta, joka olisi toisissa olosuhteissa aivan käden ulottuvilla."


Jan Troellin elokuva vuoroin ihastutti , vuoroin raivostutti . Viha kohdistui koko miessukukuntaan , vaikka totuuden nimessä on ihmeteltävä , mikä pitää naisen väkivaltaisen miehen rinnalla . Marian tytär ihmetteli myös asiaa ja tuli siihen yksinkertaisen tulokseen , että syynä oli rakkaus . Uskomatonta! Ketä kohtaan ?

Samaistuin Marian mielen kehitykseen kuvaajaksi .Maria toi kameransa myytäväksi Sebastianille ja myymättä se jäi , sillä : "Joka kerran oppii näkemään , ei pääse siitä eroon koskaan." Elokuvaa katsoessa tiesin jo etukäteen , että "nyt hän ottaa kameran esiin ja kuvaa tuon ja tuon.." Toki elokuvakerronta oli tehty juuri katsojaa silmällä pitäen , mutta silti.

Näytös oli loppuunmyyty . Karkkipussit eivät rapisseet ja hiljaisuus jatkui viimeisille riveille asti .
Vaikuttava . Inhottava.Kaunis.

Komissaario Beckin apulainen , Gunvald , oli Marian miehenä ja esitti osansa sietämättömän sietämättömästi .

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

No, siinäpä leffa, joka täytynee käydä katsomassa oikein leffateatterissa. Saa nähdä, kumpi minussa voittaa: ihastus vai raivostus? Kiitos näkemyksistäsi!

Sari kirjoitti...

Kuulostaa hyvalta, olisi kirjana varmaan kiva luettava.