Katselen likaisesta ikkunasta ulos ja mietin lenkille menoa, viitsinkö vai en. Siis en, ainakaan heti, olo on kuin rekan alle jääneellä, vaikka onneksi en sinne ole ole koskaan joutunut, - mistähän tuokin sanonta on saanut alkunsa!? Tuli seurattua Euroviisuja, loppuun asti ja kellohan kävi silloin jo lähellä kolmea yöllä. Minähän olen tunnetusti yökukkuja, mutta valvomiseen lisättynä television tuijotus, sieltä silmiin suoraan räiskyvää laserilottelua, sehän ei ole silmille mitään lepohoitoa, ei muuten päällekään. Putosin kyllä kuin saunalamppu- siinä toinen outo sanonta-
ja heräsin avonaisen parvekkeen oven takaa kuuluviin kahden suomalaisen miehen ääniin, nämä siis suomalaiset olivat tulleet vihdoinkin kolmen vuoden ihmettelyn jälkeen laittamaan kattotasanteelle uuden päällysteen!
Tuohon ääneen heräsi mielellään, aina työn touhuja on kamerallakin mukavampi seurata kuin lokkien pesäpaikan etsintää, senkin ne ovat jo taas löytäneet samaisen ylimmän parvekkeen lattialta. Ruokkija on kuulemma ulkolainen ja näköjään tykkää lokeista. Kaunis lintuhan se kyllä on, lauluääni on hiukan huonompi kuin minulla, vaikkei se kehuttava ole tällä hetkellä itsellänikään. Ei ole Hesarin tilaus mennyt hukkaan, sillä tänään oli juttua äänen käheydestä, selvitys siihen, että sitä nyt on runsaasti liikkeellä ja yksi hoitokeino voisi olla närästyslääke! Hieno juttu, eipä tarvitse häiritä tätä meidän upeaa Sote-systeemiä, kun Maisassakin kuulemma vastaa Tekoäly, joka ei ole minua ainakaan tavannut henkilökohtaisesti, joten ehkä tuo Hesarin kirjoitus ajaa ihan saman asian! Teenpä reissun Ympyrän apteekkiin, sekin näyttää vaihtaneen nimensä Hakaniemen Torin apteekiksi! Kaikki vanha katoaa, toivottavasti myös tämä korona-ajan tuote ääneni käheys samoin, sillä joskus se aiheuttaa turhaa häslinkiä,
kuten eilen Kirjalauantaissa, siellä lukemani juttu eskabismista meinasi loppua ääneni katoamiseen.
Euroviisuissa
äänet eivät totta vie kadonneet! Meteli oli monessa esityksessä melkoinen, myös
Suomen Eerika oli voinut käyttää hieman sordiinoa sekä sanoituksessa että
esityksessä, vaikka eipä hän kyllä ollut ainoa, jolta kangas oli päässyt
loppumaan. Sen verran kuitenkin, että kun tämä google ei alastomuutta siedä,
niin tuskin voin etsiä hänen kuvaansa Netistä tähän, tehän kaikki muistatte
hänet muutenkin! Oli muuten erikoinen ilta, kappaleet olivat mukavasti eri
tyylisiä, se sitten tuotti mukavasti eriävät mielipiteet! Ja tulos oli kyllä
minulle mieluinen, voittajakaverilla on ihmeellinen ääni, joka sinänsä jo
mielestäni ansaitsee voittonsa. Jos tämä nyt opettaisi meille, että ei kannata
niin hurjasti hehkutella, kun Euroopassa on monia tyylejä ja sen mukaisia
mielipiteitä, voisi olla helpompi kestää tappiot! Nyt en kyllä välittäisi olla
Eerikan pikkuisissa pöksyissä, vaikka kasvattaahan tuo itsetuntoa,
toivottavasti.
Tein sitten visiitin Taidehalliin.
Tällä kertaa siellä sentään oli yksi teos, jonka minäkin onnistuin mieltämään kesään, mikä oli näyttelyn teema. Muurahaisia männynrungolla oli pojan ihmettelyn aiheena ja sopiihan se kesään,
oksakin oli hyvin kaunis. Keksinnöistä puhuisin lähinnä, sillä esimerkiksi visakoivusta muotoillut, perhosia muistuttavat tekeleet olisivat voineet olla edesmenneiden sukulaissetien harrastuksien tuotteita,
visakoivu oli heillä paljolti käytössä puukon alla. Mutta kävinpähän ja jollei käy, eipä voi moittiakaan. Ihmetellä aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti