Kaikesta on kauan

Huhtikuu, kuukausista julmin. Näinhän sanotaan. Moni minulle rakas ihminen on nähnyt päivänvalon juuri huhtikuussa, joten huhtikuu on myös suuren ilon kuukausi. Anoppini antaman kirjan huhtikuun sivuilla on melkein joka rivillä merkintä, joko syntymä tai kuolema, molempia liki yhtä paljon. Ilo ja suru, ne ovat lähellä toisiaan.

Mutta tänään minä iloitsen,

sillä esikoiseni täyttää suuren määrän vuosia, peräti kuusikymmentä! Se on käsittämätön numero, eikä sitä oikein uskoisi ellei olisi kuva-albumia, jossa tämä pieni ihme on kuvattu silloisella coca-cola-kameralla.

Kuvat ovat mustavalkoruutuja ja ihmeen hyvin säilyneitä sen ajan kuviksi , otoksetkin ihan näppäriä. Kuvat näki vasta sitten kun oli vienyt filmin ensin teetettäväksi, odotti viikon, haki pussin liikkeestä, kurkisti ja katsoi kuvat kotona. Jännitys oli kova, kun ei ikinä tiennyt oliko filmissä ainuttakaan ruutua tarpeeksi terävänä tai yleensä valotettuna kunnon kuvaksi. Harvoin tuli pelkkää harmaata, mutta joskus valotus oli surkea, sillä eihän tuossa kamerassa ollut mitään mahdollisuutta erilaisiin asetuksiin, kuin näpsätä kuva silloisella valolla ja tilanteella! Kallistakin filmin teettäminen oli, pankkineidin palkalla ei juuri rehvasteltu.

 Mutta joka kuukausi on pikkuneidistä koko rullallinen otettu ja kun sitä rataa kuvausinto on jatkunut, niin onhan noita kansioita, ei nyt ihan kuuttakymmentä, mutta hyvin on tyttären elämä kartoitettu kansien väliin. Ja tällaiselta se näyttää horoskoopin laatijalta:

Se huhtikuun julmuus osuu sitten välimatkan pituuteen vaikka Finnair ja serkkupoika ovat tehneet suuren työn pienentääkseen julmuuden aiheuttamaa ongelmaa, silti, ongelma elää ja voi hyvin.

Toisen ongelman voisin ihan vaikka muuten vain laittaa Trumpin syyksi, vaikka sitä se ei varsinaisesti ole, mutta kun en nyt muutakaan keksi, niin menköön Trumpin piikkiin! Posti käyttäytyy todella huonosti Amerikan ja Suomen välillä, lähettämäni tullattu ihan tavallinen kirjekin oli yli kuukauden matkalla, mutta Trumpin kunniaksi on kyllä sanottava, että se toimitettiin kuitenkin perille! Mutta nyt pitäisi luottaa Suomen postiin ja lähettää syntymäpäivälahja! Se on kyllä liikaa vaadittu meidän postilta, sitä emme tee. Keskimmäinen lähetti netin kautta jotain hyvin kaunista, ehkä se on jo perilläkin.

Me teimme kortin, jossa kerroimme yhtä ja toista, jossa toivomus oli suuri, se tähtäsi ensi kesään, sillä tämä on se vuosi jolloin hyvin moni esikoisen ystävä täyttää samoja lukemia. Olisi mukava saada heidät yhteiskuvaan, ikään kuin päivittää heidän elämäänsä,  paria kymmentä ensimmäistä vuotta voi seurata aika mukavasti albumeitteni lehdiltä, mutta että mitä kuuluu nyt ?!

Tänään sitten päättyi yksi kausi elämänvirrasta, keinoemo Lindan mökki katosi kartalta! Sauna, jonne hän oli muinoin itse rakentanut hormin, jäi vielä pystyyn, luultavasti uuden omistajaporukan rakennusvaiheaikaiseksi työmaakopiksi tai miksei saunomiseenkin.

Ja mikä estää säilyttämästä sitä uuden talon pihasaunaksi, on siellä sen verran hyvät löylyt joskus mekin saatu! Iso kaivuri seisoskeli vanhojen sireenien paikalla, ettei ainakaan Juhannuksena Lindan upeat sireenit, nuorimman kastekukkaset, tule kukkimaan. Mökin entisellä asukilla oli tänään syntymäpäivä, yhdeksänkymmentäneljä tuli täyteen. Tytär oli järjestänyt Palvelutalon yhteistilassa kakkukahvit, jotka me missasimme, mutta toki kahvittelimme illan suussa,

jolloin vierasjono jatkui ja jatkui. Jotkut ihmiset ovat kuin hunaja mehiläiselle, he vetävät ystäviä, sukulaisia ja tuttavia puoleensa tekemättä itse oikeastaan mitään muuta kuin olemalla läsnä, kun sen oikein osaa, ei jää yksin. Tämän taisi sankarikin itse kertoilla.

Huhtikuu näytti tänäänkin julmuutensa, lämpömittari nousi kesäisiin lukemiin kuin kiusaksi, kuka uskalsi heittäytyä lämpöaallon vietäväksi, kuten minä, joka paljain jalon kesäkengissä tunsin itseni todella kesämummoksi! Tyttären luona jalat saivat notkean olon ja oli mukavaa virnistellä hikoileville kansalaisille toppatakeissaan. Tämä mummo oli kerennyt ottaa kaapista käyttöön neljänkymmenen vuoden takaisen koiranulkoiluttajan takin, nyt se ajaa asiansa kaupungin pölyisillä kaduilla ilman koiraa. Säästöä sekin, sanoisin näin vaalien alla.