Yhdet Päättäjäiset.

Yksi kevään merkkipaalu on Musiikkikoulun päättäjäiset, siis olisi, jos korona sallisi! Nyt tämä tilaisuus vedettiin ZOOMissa. Mummi oli lähettänyt kutsuja tulla kuuntelemaan ZOOMiin, Pikkumies etsi sieltä tuttavia ja sukulaisia. Moni ei ollut tullut katsomaan kuvan kanssa ja nimeä en siinä tohinassa ennätänyt lukea, mutta oli siellä tuttuja kasvojakin, se hymyilytti ja vähän jännittikin, ei itse soittaminen, mutta se, että he olivat tulleet kuuntelemaan. Tämä oli kuitenkin kevään yksi juhla, vaikka ei noista kaverin  farkuista heti huomaisi, puserosta toki, taisi olla joku ylenhieno paita Sveitsistä .Pikkumies sanoikin , että kuvaa vain puseroa, mutta älä farkkuja! Nyt pitäisi sitten onnistua innostamaan käyttämään pianokättä kesän aikana, yhteissoitto ja kavereiden mukaan tulo olisi tärkeää, mutta epätodennäköistä. Musiikkileirillekin tarvitaan tuttu kaveri ja sitähän ei pääse muodostumaan korona-aikana, rajoitukset pitävät siitäkin huolen. Musiikkiluokka nitoi muinoin luokkalaiset yhteen, nyt yhteen kasvavat kaverit pallokentän laidalla, he eivät välttämättä ole samalla luokalla, hyvä tai huono, enpä tiedä. Vaarille tämä sopii loistavasti, vanha jalkapallotähti muistelee omia aikojaan Vaasan Palloseurassa ja keskustelee Pikkumiehen kanssa maailman huipupelaajien kohtaloista. Mummi siinä ihmettelee, miten voikin ulkomaiset pelaajat nimineen jäädä kymmenvuotiaan muistiin! Heistä otetaan mallia hiustyyliin, kohta leiskuu salama Pikkumiehen korvan takana.Mikäs siinä, onhan hiuksia mistä tehdä kuvioita ja onneksi jalkapalloharrastus suosii lyhyttä tukkaa, sillä ihaillun räppärin hiusmuoti olisi kyllä kauhistus sekä Vaarille että Mummille!

 Nämä ” Päättäjäiset” meinasivat mennä ihan penkin alle, sillä kaveri oli ”nälkään kuolemaisillaan” jo tullessaan Mummilaan ja pelkät mansikat eivät sitä näköjään juuri auttaneet, olisi pitänyt olla se ikuinen turvallinen riisipuuro alkuruokana! Mummi oli suunnitellut yhteisen pitsa-aterian, saanut ohjeet Pikkumieheltä ja käynyt tilaamassa nurkan takana juuri avatusta Pitseriasta kaikille omat pitsat. Konsertti loppui lyhyeen, soittajat olivat pieniä ja selvästi osa lähdössä jo kesälomille, joten pitsan hakua piti aikaistaa, nälkä oli huutava! Nopeasti pitsamies paistoi neljä pitsaa, tuoksu oli hyvä ja Mummi oletti, että myös maku olisi maistuva. Eipä ollut, oli ”liian lällöä keskeltä, liian sitä ja liian tätä, ihan erilainen kuin se toinen jne jne ”.Syömisestä ei meinannut tulla mitään, ei saanut leikata, mutta käteenkään ei voinut ottaa, oli sotkua, mutta onneksi Suomessa riittää talouspaperia, lautasliinat oli jo aikaa käytetty rasvaisiin käsiin. Kun sitten jokunen pala oli onnistuneesti saatu kaverin vatsaan, nälkä alkoi taittua, samoin taittui paha tuuli. Aikuiset sitten täyttivät vatsaansa lähipitserian ihan asiallisilla tuotteilla, haetaan toistekin.

Luonto on puhjennut kukkaan, kirsikkapuut, lehmukset ja kohta omenapuut, koivu on yllättänyt suurilla lehdillään.Nurmi viheriöi, ihmiset istuvat piknikillä pienissä ryhmissä perheineen. Kaupunkilaiset käyttävät kaupunkiaan, osa kantaa roskansa roskikseen, osa  jättää jälkeensä siivon, jonkalaista on vaikea ymmärtää, tokihan sen jo silmä huomaan, että tuo ei kuulu luontoon!Mies tuhahtaa, että se on se kotikasvatuksen puute! On silti vaikea uskoa, että kaikki voisi johtua kotikasvatuksesta, jotain kummallista on tapahtunut nuorten aikuisten ajatusmaailmassa, ei viitsitä, tehköön joku muu!

Kevään ensimmäinen ukkossade huuhtelee ikkunoita, joiden pesua mies on meinannut jo viikon pari, nyt luonto hoitaa sen puolen. Ukkonen jytää, maalla menisin ulos kameran kanssa, nyt istun, kirjoitan ja muistelen.Onneksi minulla on kuvattuna ihan kaikki, jos ikävä entiseen yllättää, niin nostalgiaan vaipuminen ei ole vaikeaa.

Suurin osa pelikavereista on jo rokotettu kahteen kertaan, joten luotan laumasuojaan ja olen avannut pelikauden. Upeaa tavata naamakkain liki vuoden hiljaisuusuuden jälkeen! Muistikin pelasi, ei ollut korona-herra onnistunut nujertamaan!