Nakki

Mika Waltarin käsikirjoituksen pohjalta filmattu elokuva "Huhtikuu tulee" vuonna 1953 aiheutti antoisia muistoja vaasalaiselle! "Nakkimakkara oli suuri juttu hipoissa!" Ja sen oli ymmärtänyt Waltarikin, sillä elokuvan parempien piirien hyväntekeväisyysjuhlissa kärrättiin juhlaväen keskelle tarjoiluvaunu, jossa tarjolla oli siis kattilallinen kuumia nakkeja! Wikipedia näin: "Nakki, kuten Suomessa syötävät makkarat enimmäkseen, on saksalaista alkuperää. 1800-luvun lopulla suomalaiset makkaramestarit toivat nakkien tekotaidon Saksasta esikuvanaan wienerwurst, joka tunnetaan myös frankfurterin nimellä.

 Nakkien valmistus oli pitkään käsityötä, ja se olikin lähempänä juhla- kuin arkiruokaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä." Tämän verran taas hehkutan tuota vaasalaisuutta, meillä ei nakkeja siihen aikaan ollut, koska lie tullutkaan! Eipä meillä juhlia pidettykään, joten näin hieno juhlaruoka jäi silloin kokematta.Sen jälkeen on kyllä koettu nakki monenmoisessa muodossa ja tilanteessa, on tainnut jokunen kesäjuhlakin mennä nakkia grillatessa ja Vappuna nakki lautasella on edelleen vahvana perinteenä!

Kirjalauantaissa oli aiheena Pehmodekkarit .Esittelin Outi Pakkasen kirjan vuodelta 2003, siis julkaistujen keskivaiheelta. Hauska sattuma oli nähdä hänet television "Puoli seiskassa" keromassa tarinoistaan, esittelemässä tietysti uusinta dekkariansa "Naistenkutsut", jota en ole vielä päässyt lukemaan. Dekkari on numero 29 ja ensi vuonna on vielä tulossa numero 30, sen jälkeen hän kuulemma lopettaa dekkariuransa. Enpä siihen usko, Outi on yhtä kiinni henkilöissään kuin minä olen muun muassa "Anna Laineessa", Outin dekkaria ei ole, jos Anna katoaa! Ehkäpä Anna kuolee, murhataan omassa asunnossaan Eerikinkadulla ja Justiina-mäyris jää tulliajolle! Siinä olisi loppu, jonka voisin hyväksyä. Harmin paikka, että en päässyt nenäkkäin kyselemään tällä kertaa, sillä Kirjamessut pidetään virtuaalisina koronan vuoksi! Jää siis nähtäväksi, kuinka Annan käy, sillä oli kirja sitten viimeinen tai ei , niin Justiina ja Anna ovat kirjassa!

Ihmiset ovat varovaisia osallistumaan mihinkään. "Toscan"  MET :n näytöksessä oli kourallinen katsojia, sain istua ylhäisessä yksinäisyydessäni monen penkkirivin päässä seuraavista. Vapauttavalta tuntui kuitenkin jo pelkästään uskaltautuminen elokuvateatteriin, saatikka sitten suuremmoinen kokemus italialaisesta oopperasta. Toistaiseksi olemme uskaltaneet pelata pienellä porukalla, kolmella pöydällä enintään, vielä ei kieltoa ole tullut ja toivottavasti ei tulekaan.Tällaisia pieniä kokoontumisia on, suurempia näköpiirissä, miten käy, voi olla ,että peruutetaan tai voi olla ,että minä peruutan. Huono omatunto vaivaa.

Joulu on tulossa ja tämän siitä saat, kun ripotat lapsesi ympäri maailman! Vanhin on jumissa Kaliforniassa, tulisiko muutenkaan, mutta nyt on selvä syy eihin. Keskimmäinen sai viestin Finskiltä, että lippusi on peruutettu ja korvaavaa ei anneta! Kiva, siis ei " jouluksi kotiin", kuten mainos kertoo! Onneksi hän on juuri muuttanut uuteen kotiin järven rannalle Sveitsissä! Kuka syntyikään onnenlakki päässään? Sitä me aina ihmettelemme! Onneksemme nuorin on täällä, mutta miten käy meidän joulun?! Pikkumies mietti juuri, jotta missä se joulu vietetään, kun Lilli-koirakin menee omaan kotiinsa jouluksi?!  Siihenpä Mummi, että "tottakai joulu vieteään Mummilassa! Eihän Joulupukki osaa teille tulla?" "Kyllä se osaa meillekin!", tuumasi kaveri. Onkohan asia niin kuin aina ennenkin, että usko Jouluihmeeseen kasvaa odotuksen myötä?!