Uusi Googlen Blogi ärsyttää-edelleen.

Viime yönä oli mahtava ukonilma, pamautteli ja jyrisi reilusti suuremmin kuin tuo vieressä jylläävä Hakaniemen kallioiden räjäyttely! Ukkonen piti valveilla puoli yötä, sammutin valot, jotta saatoin nauttia räiskyvistä salamoista ja heti päälle jyrinää, komeaa luonnonnäytelmää, nautittavaa täällä kaupungissa. Maalla joskus kiersi outo kupliva vatsassa, siellä saatoin mennä ulos kameran kanssa ja kokea  pienen pelon tunteen, kun se oikein paukkui kalliota vasten. Nyt olin laiska, nautin luonnonjuhlinnasta pituusasennossa sängyn pohjalla avonaisen parvekkeen vieressä. Meillä ei ole suljettu ovea yli puoleen vuoteen, koronapöpöt ovat saaneet kyytiä, läpivetoahan ne suositteli! Oliko niin, että ainakin kolme kertaa tunnissa olisi ilman vaihduttava, jotta se on edes niukasti turvallista hengittää! Sopii minulle, koneellinen ilmastointi  ei.

Keskimmäinen saapui Sveitsistä, hän asusti nuorimmaisen luona, etäisyyttä pidettiin niin , ettei juurikaan ennätetty tavata koko neitoa! Halata ei saa, mutta uida uskalsin kuitenkin Pikkumiehen kanssa, kukaan ei ole uutisoinut koronan leviämistä uimaveden mukana!

Tämä on nyt niin sanottu uusi parempi Googlen blogi, oli miten oli, minulla se ei toimi .Kuvat eivät asetu haluamaani paikkaan, ne katoavat, kun yritän niitä siirrellä. Toistaiseksi en ole löytänyt yhtä hyviä työkaluja kuin vanhassa oli ja entisestään tiedän, että valittelu ei auta, joko olen tyytyväinen tai sitten otan pitkät! Pelkällä tekstillä en tee mitään, elän kuvien kautta. Pitäisi löytyä pitkää pinnaa, epäilen omaani suuresti, ellei sitten itsepäisyys vie voittoa tuostakin asiasta. Jää nähtäväksi, kuinka käy.

Tällä hetkellä kävi juuri niin, että ajatus katkesi ja pinna paloi. Nyt on sopiva mielentila murjaista päivän vitsi:

 Vaimo istuu parvekkeella kirjan kanssa, mies kurkkaa ovelta, hän on lähdössä lenkille.Vaimo siihen:

”Viitsitkö kurkistaa, onko imurin pussi täys? Se kun haisee vähän…”

"Pikkuhetki, koskeeko tämä jotenkin mua?!”

Olenkohan ollut liian kauan nenän edessä kotona vai onko tämä hienovarainen ilmoitus. että voisi sen siivoojan kohta hommata!? Mies kun ei voi sietää edes imurin ääntä, ellei se sitten satu kuulumaan auton imurointiin. Tässä olisi nyt sitä Naisliiton oppia tarjolla: tasa-arvoa. Ei voi mitään, ikä tuo mukanaan outoja juttuja… väärin väärin, kyllä meillä sitä tasa-arvoa, mutta ensin lenkki, jalkapallo, snookeri ja nyt vanhoilla päivillä yleisurheilu! Onneksi kaikki nämä, sillä onhan meillä nyt KORONA, ei sitä mieskään jaksa koko päivää imuroida!

Latasin tähän monta kuvaa, mutta ette ehkä niitä tarvitse, kone on päättänyt niin. Nyt saa riittää, menen lukemaan parvekkeelle kesän viimeisiä lämpöisiä öitä nautiskelemaan. Donna Leon on meneillään ja kerroin just miehelleni, että siinä on kirja, jonka lukeminen on aloitettava ensimmäisestä kirjasta! Ensinnäkin henkilöt tulevat tutuiksi, sitten verkkainen elämäntyyli Venetsiassa ja jos siihen tykästyy, lukee kaikki seuraavatkin kirjat! Mutta jos aloittaa vaikka tästä uusimmasta, tutustuminen jää siihen. Nyt menen nauttimaan Brunettin rauhallisesta ja kultturellisesta elämänmenosta.

Nyt on seuraava päivä ja jatkan noin vain tätä kirjoitusta! Ei tarvita käskyä "muokkaa" tai muuta, ehkä se tulee  julkaisuun, kunhan sinne asti ennätän.Tai sitten ei. Olen saanut ohjeita, mitä tehdä tuolle ukko-paralle, joka ilmaantuu, kun julkaisen jutun. Nyt on jännittävää nähdä, toimiko se, oma naama siinä nyt pitäisi olla tilalla. Ennen siihen ilmaantui postauksen ensimmäinen kuva, joka oli tavallaan houkuttelemassa lukijoita, nyt taitaa olla ehdolla minun naamani, toivottavasti se on hyvinkin puoleensa vetävä, sillä muuta ei nyt tähän hätään onnistu!

Ylihuomenna on Käpykylässä lakkiaiset, jonne emme lähde. Kiitos koronan. Olisi ollut mukava tavata sukua ja tuttavia, hotellinkin olin  varannut jo aikaa, peruuttaahan se piti.Tatjalle olen heittänyt pyynnön ottaa kuvia, niillähän sitä jo juhlii täällä seinien suojassa pitkän aikaa!

 

Tämä on jännää aikaa, ihmiset muistelee. Facen sivuilla olen huomannut kuinka paljon kuva merkitsee.  Ei mikä tahansa kuva, vaan juuri se kuva siitä kohtaamisesta ja siitä ihmisestä, siitä muistosta silloin kerran. Siellä se on tallessa, koneella jossain, kun sen vaan nyt löytäisi! Meillä ei ole tuota ongelmaa, kuvia on paljon ja kaikki kansien välissä teksteineen ja lausahduksineen, otat minkä vuoden kansion tahansa, sieltä he löytyvät, ystävät, tutut, kohtaamiset ja sen mukana tunnelmat. Perhe ja lapset, niiden kansioiden tärkeys korostuu tänä aikana, kun emme voi tavata, emmekä olla puhelimessakaan  pitkin päivää. Mutta valokuvakansioita voi katsella ja kieriskellä muistoissa, joskus niin haikeissa, mutta useimmiten hilpeissä tunnelmissa. Onneksi olen tallentanut - ihan kaiken.

Nyt julkaisen tämän jatkoteksteineen, ehkä siellä sitten on Ukko hukattu ja laitettu Vanski tilalle, tiedä sitten oliko se parempi ratkaisu. Ainahan senkin voi muuttaa, jos nyt tämä onnistuu...Kuvien asettelu ei kyllä ole minnekään muuttunut...rasittavaa. Sänky kutsuu ja ehkä näen mukavia unia mukavsiat muistoista! Toivottavasti tekin.