Kevät keikkuu ja tulee.

 

Entisestä naapurista oli vieraita ! Maalaiselämä on pitänyt porukan nuorena , eipä juuri mikään ollut muuttunut ! Mökkiä laajennetaan , puita kaadetaan , kuoritaan ,rakennetaan ja täytetään haloilla , sitten istutaan takan lämmössä järven tyyntä pintaa katsellen .Kuulostaa hyvin nostalgiselta ja sitähän se on , vaikkakin joku Mikkelin kulttuuritarjonta ei kovin houkuttelevalta kuulosta ---happamia sanoi kettu ...Oli kyllä mukava tavata ja tarpeenkin , tulipahan pyyhittyä pölyt kristalleista ...ja tarjottua Sveitsin tuliaiset , kiitos Leea !

Kevät tulee keikkuen , katusiivous on käynnissä .Kuravesiä väistellen  tuli tuumattua , että eipä enää tarvita tuollaistakaan letkurullaa , tuskin enää edes jaksaisikaan , sen verran painava ja hankala käsiteltävä se oli , mutta puhdasta tuli !Kaikkea sitä on omistanutkin, joskus miettii , jotta aika kallista elämää omakotielo on ollut , tavaraa paljon muutaman vuoden ja sitten toivot , että joku huolisi ja veisi pois !Elokuvia katsellessa usein ihmettelen , kuinka amerikkalaiset aikuiset lapset palaavat lapsuudenkotiinsa  omiin lapsuudenaikaisiin huoneisiinsa, penkovat kaappeja ja laatikoita etsien , missä on se ja se ! Kuva esiintyy sen verran monessa elokuvassa , että jossain määrin sen täytyy olla tapa perhe-elämässä.. mietin vain , jotta missä polvessa se traditio katkeaa ..Oishan se mukavaa , kun voisi kaiken aina säilyttää ...ja joku sen hoitaisi . No , tuolla naapurilla on kohta sama ongelma edessään...tyttärenpojat ei tavaraa rakasta .

Pikkumiehellä on vielä aikaa keräillä rompetta , pistellä kepin paloja  taskuunsa ja loihtia paperisilpusta komeita perhosia , kevät on sinnekin tullut .Kaverilla on vaihe , että "et sitten ota kuvaa " , sama vaihe näyttää tarttuvan .Mutta kun on nopea ,niin jotain sentään kameraankin osuu ! Pikkumies makasi Mummilan lattialla kännykkäänsä ramplaten , nousi ylös ja katsoi hämmästyneenä :"Mummi , miten teillä on NÄIN pölyistä ! " Ja olihan se totta , mustat farkut olivat pienten pölyhiukkasten peitossa , pölyä siis . Tästä muistui mieleen Anoppila , siisti ja järjestyksen koti . Esikoinen oli konttausiässä , äitinsä kurillisesti laittoi vitivalkoiset potkuhousut lapselle  ja arvaahan sen , minkä väriset ne olivat hetken kuluttua ! Ei tainnut Anoppi vähään aikaan moitiskella miniän huonosti opittua siivoustaitoa !Hyi minua !

Laiskaksi on mennyt , kännykkä hoitaa kameran virkaa ,vaikka luonto on parhaassa kuvauskunnossa !Albiinosorsakin on tullut , se uiskentelee jo kolmatta kevättä tuossa rannassa , on nähtävästi onnistuneesti päässyt sulautumaan joukkoon .Joutsenpariskunta rakentelee pesää , kaulat kääntyvät yhtä aikaa puolelta toiselle ,korret siirtyvät ja laskevat .Olisi ollut ison kameran paikka , nyt kuva jää vain mieleen muistoksi .Oikeastaan kaiken olen kuvannut , nämäkin kuvat , nyt vain muistutan itseäni , että olipa kerran lande , kevät ja linnunlaulu ...ja nuorempi minä .

Kinnusen Pintti oli mainio luettava , sitä mietti koko ajan , miten hän ylläpitää mielenkiintoa  sanomatta oikeastaan yhtään mitään .Mutta niin vaan luin  ja pidin . Pulkkisen kirja oli surullinen, mainitaan helläksi ja viisaaksi , mutta vasta parilla viimeisellä sivulla tuon määritelmän voisi kertoa ! Siihen asti tarina oli mielestäni elämästä , jossa tasa-arvo on korotetusti esillä, jossa kumpikaan ei ole tottunut antamaan omastaan vähääkään periksi ja siinä tilanteessa lapsi on se , joka yrittää tasapainoilla  vanhempien rakkauden välissä . Kertoja on minä ja se on luokiteltu kirjailijan omaksi tarinaksi , mikä on helppo uskoa , sen verran omakohtaiselta kokemukselta teksti tuntuu .Murheellinen nykyajan tarina.