Sotalelut pannaan

 

 

"Riiassa syntyneen Baiba Skriden lapsuudenperheeessä soi musiikki.Hänen isänsä oli kuoronjohtaja, äitinsä pianisti , sisarensa soitti viulua ja pikkusisko pianoa ." "Näinhän se yleensä menee, tuumasin , ja sitten on perheitä , joissa isä ostaa konekiväärin Pikkumiehelle leikkiin -ja lapsesta tulee terroristi ." Vitsi oli huono , mutta kovin tosi joissain   muslimimaissa , siellä , missä isisin sotilaat värväävät joukkoihinsa pieniä poikia ja tyttöjä ---leikkimään konekivääreillä !

Olin vihainen ja murheellinen , koko konsertin nautinto oli hukassa . En osannut ajatella muuta kuin , että meidän pieni ihana mies leikkii sotaa , kainalossaan metrin mittainen konekivääri , joka syltää muovipatruunoita  ! Kuinka helposti sillä saa aikaan silmävamman , joko itselle tai kaverille ! Suojalasit käytössä , tuumasi isä ja poika , mutta mutta ..kun on hurja temperamentti  ja pikainen luonne, muistaako sitä aina suojalaseja ! Ja onko niitä koko pihan kavereilla ! Ja kun muovipatruunat hukkuu , pihassa on pieniä kiviä piippuun pantavaksi ....No , minä maalailen hurjia kuvia , mutta ennakoiva järki ei liene pahitteeksi . Ase , oikea tai leikki , aina yhtä huono juttu .

 

 

"Kerro minulle jotain hyvää " oli JOJO Moyesin edellinen  lukemani kirja , kaunis tarina rakkaudesta  .Sen jatko-osa  "Jos olisit tässä " kyllä koukutti , mutta ei läheskään samalla tenholla kuin edeltäjänsä . Kirjassa oli hiukan selittämisen maku , se eteni hauskasti , mutta se jokin siitä puuttui .Ehkä syy oli edellisen kirjan lämpö, siihen on vaikea tuoda mitään lisää . Sitä huolimatta , onhan aina hauska kuulla , miten tarina jatkuu....

 

Ostin museokortin .

 Kiasmassa on mainio näyttely , montakin  ja vietimme siellä Pikkumiehen kanssa monta tuntia , välillä kahville ja sitten taas takaisin . Satoi vettä , joten päivä oli kaikin puolin mallikas  käynti museoon tutustumiselle  , varsinkin kun näyttelyssä oli monia juttuja , joihin sai koskea , kulkea sisällä tai piirrellä .

Kun kerran se kortti oli ostettu , pitihän sitä heti alkaa kuolettamaan .Mies istui telkkarin ääressä , snookeria snookeria  , joten Kaupunginmuseo oli ohjelmassa .Se oli näkemättä , olin boikotoinut sitä sen kamalan nimivalinnan vuoksi --HAM---on siinä nimi ! Tennispalatsin  yläkerran vanhoja saleja oli  kunnostettu museon tiloiksi ja upeahan siitä tuli ! Nimestä huolimatta . Näyttelyitä oli Tove Janssonin  freskot ja joitain pieniä maalauksia  , ja Tukkuliike Heinon taidekokoelmasta vain osa , joka sekin käsitti monta salillista . Heinojen saalis oli monimuotoinen, käsittäen esittävästä moderniin , valokuvasta  pehmoleluihin .Oli tunnettua ja tuntematonta ...tässä yksi hauska teos nimeltään "Tanssit Hyvinkäällä ". Kuka maalasi , eipä jäänyt mieleen . Katsellessani kummallisuuksia ja tavanomaisuuksia kehyksissä , viereen osui pari nuorta opettajan alkua : " Kysyin yhdeltä ekaluokkalaiselta , mistä erottaa , että jokin teos on taidetta ?" vastaus oli , että " Kun se on tehty taiteeksi !" Siinä oli avain aika moneen nykytaiteen kummajaiseen ...

Parin päivän päästä on Vappu . Käytiin Pikkumiehen kanssa ilmapallo-ostoksilla , kaveri valitsi harkiten ja selitti myyjälle  , mitä mikin kuva pallossa tarkoitti ! Tultiin puiston poikki ja pallot siirtyvät Mummin pideltäviksi .Tällä kertaa Mummi ei päästänyt palloa taivaalle , oppia ikä loppukin .

Kävimmehän  kannattamassa suomalaista elokuvaa ," Äkkilähtö ". Tiina Lymi otti oikea aiheen , lapsen kaltoin kohtelu ja heitteille jättö , mutta  käsikirjoitua petti totaalisesti . Ihan elokuvan lopun vaiheet olivat parasta , mutta sekään ei yltänyt hyvään . Tuntuu oudolta , että hyvä näyttelijä ei onnistu kirjoittamaan hyvää käsikirjoitusta , eikä ohjaamaan hyvää elokuvaa !