lauantai 23. huhtikuuta 2016

Omalla luvalla



Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.
Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe painostavat häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.
Tämä kirja viehätti mielikuvituksellaan , sillä , että joku ottaa noin vain aiheen ja rakentaa sen ympärille toden ja fiktion , joka sitten lukijan mielessä muuttuu ja tuntuu todelliselta .Ja mielenkiintoista oli arvailla ,mikä osio oli kenenkin kirjoittama , taitavat molemmat kirjoittajat olla Berliinin ja Edelfeltin lumoissa .

Äiti, poika ja isoisä viettävät kesää huvilalla. Merenlahden rannalla suvi on kauneimmillaan. Nuori Kimmo elää sitä kuin päivää, joka toistuu ja on sama ja uusi, kuin aikaa ei olisi. Aikuiset sen sijaan elävät ajan armottomuuden kanssa, kantavat tapahtuneita mukanaan itsessään ja teoissaan; päättyneiden sotien raskaat hahmot kulkevat vehreiden puiden varjoissa. Luopumisen ja luovuttamisen vastavoima on Kimmon kautta kerrottu lapsen maailma täynnä aisteja ja värejä, eikä menneisyyteen voi jäädä tuijottamaan, täytyy "yrittää nähdä edes se vähä, mikä edessä näkyy". Armain aika on romaani lapsuudesta, muistamisesta ja ratkaisuista, jotka määräävät elämän suunnan ja paikan. Lassilan ehjät ja kauniit lauseet pysäyttävät lukijan näkemään ihmisten tekojen jokapäiväisyyden ja pienuuden – niiden vuodenaikojen lailla toistuvan painon.
Tuossa se on sanottu , tämän kirjan lumo , lapsuuden kesä .



On vuosi 1934, ja pimeys laskeutuu Euroopan ylle. Saksassa natsit ovat nousseet valtaan ja Ruotsissa nuijitaan läpi tiukka sterilisaatiolaki.
Uppsalan yliopiston anatomian instituutin kellarista löydetään huomattava tutkija kammottavasti murhattuna. Ruumisaltaaseen nakatun vainajan kallossa on merkillisiä jälkiä. Murhatutkimuksia johtaa omapäinen komisario Carl Hell apunaan radikaali poliisisisar Maria Gustavsson. Murhaajaa jäljittäessään kaksikko joutuu astumaan yhteiskunnan ylimpiin piireihin, joissa kumpikaan ei ole kotonaan.
Huh , minkä kuvan kirja antaa Ruotsin kansankodista !  Anna Lihammer on arkeologi  ja tutkii Rotubiologian  ja sterilisaatiolain julmuuksia luultavasti aika toden tuntuisesti , vaikkakin suoranaiset murhajutut ovat hänen sanojensa mukaan fiktiota .Kylmän kalsealla tyylillä kirjoitettu , silti mielenkiintoinen , jonka aihe ei salli uskoa  sitä fiktioksi .


Viikon suurin uutinen on Pikkumiehen uusi pyörä . Sillä hän suhahtaa Taika-ystävänsä kanssa ympäri kotitalojen pihoja , alamäetkin lujaa polkien .Hiukan Mummia hirvittää hurja vauhti , sillä jos jotain sattuu , se kyllä sattuu sitten aika kovaa !Toistaiseksi kaveri on pyöränsä hallinnut .Veikeä juttu muuten , että uutisissa sanottiin , että tiedemiehet eivät ole vieläkään keksineet , kuinka ihminen oppii tämän jalon taidon ja pysyy kahdella pyörällä !
Viikon Pikkumies-vitsi : Oltiin lähdössä Rokkimuskariin , kun kaveri säntäsi kylppäriin ja sanoi , että  " hampaat pitää pestä , ettei henki haise !" Asia tuli hoidettua ja sitten lähdettiin .

Mitä minä äsken tein ?! Pullotin simaa ...Vappu tulossa ja nuorin täyttää neljäkymmentä !
Ja missä me äsken olimmekaan ?! Kuuntelemassa  seitsenkymppisen systerin lauluesitystä ! Siinä  on malliesimerkki  , että ikä ei haittaa , jos jotain oikein haluaa ! 

2 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Tuo musta lätkä on video , mutta eipä taida aueta . Poiskaan en saa ....

Lissu kirjoitti...

Kirjoja ja niiden lukemista piisaa, eikä muistakaan puuhista pulaa näytä osuvan sinun kohdallesi.