Akvaarioparkani kärsii suuresta ongelmasta , vedessä on nitraattia ja nitriittiä ,ja niitä ei saisi olla .Uudet kalat on jo tapettu ja luultavasti sama kohtalo koituu vanhojenkin kohdalle , kunhan ne älyävät , että minä myrkytän niitä (huomaa : ei heitä !) oikein kunnon myrkyillä, jota hain akvaarioliikkeestä .Toivottavasti kalojeni ymmärrys hipoo imbesiliä ( kaksi l:lää vai yksi ?)ja ne säilyvät hengissä niin kuin ovat tehneet kurjasta hoidosta huolimatta jo neljakymmentä vuotta ! Nyt huijasin , niin kuin Pikkumies sanoo ja tekee ...ei ne samoja ole ..
Johanna Tuomola kirjoittaa aika mukavasti .Jotenkin hän on minusta hyvin epätyypillinen dekkaristi ,ei tekstin vuoksi , vaan ihan sen olemuksen , joka kannessa annetaan . Ihan tavallisen oloinen nainen ja kirjoittaa aika epätavallisia juttuja , joissa nytkin tässä "Vielä kerran " kirjassa päädytään oikeudenmukaiseen , mutta epätavalliseen loppuun .
Mies luki "Submarinon " ( joka tarkoittaa kuulemma kidutusmenetelmää , pää veden alle ja ei ihan henki pois ) ja huokaili vähän väliä , miten kamala kohtalo ja miksi hän näin surkeaa lukee ! Luki kuitenkin . Nyt se on yöpöydälläni , olen sen aloittanut ja luultavasti luen loppuun . Hiukan ihmettelen , kuinka surkeaksi maailma on kirjailijoilla käynyt , kun listoilla näkyy runsaasti pelkkää huumerikollisuutta , prostituutiota , perhehelvettiä ja sossunasiakkuutta käsitteleviä synkkyyksiä ja nekin vielä tiiliskiven paksuisina ! Alan olla lukijani kanssa samaa mieltä , että miksi sellaisesta maailmasta tarvitsee vielä lukea , kun tämä maailma jo itsessään tuntuu tuovan samat asiat silmiesi eteen.
Hän ,joka syntyi Vappuna , poistui tästä maailmasta Itsenäisyyspäivänä . Komea on lähtö , molempina liputetaan . Meistä on nyt yksi poissa .
Pikkumies oli eilen ja tulee taas huomenna . Tämä runsasvetinen talvimyrsky pitää pienet sisätiloissa ja olo on sen mukainen sekä mummilla että Pikkumiehellä . Piirrettiin , juotiin kahvia , syötiin , katsottiin hetki Pikkukakkosta , askarreltiin . Ei musiikkia , hän halusi olla ihan hiljaa. Lähdettiin Rokkimuskariin , autolla ."Pane Mummi se HÖYHENSAARILLE ja ihan hiljaa , minä haluan nukkua ! " Ja kaveri uupui ja nukahti . Mummi sitten herätti harrastamaan .. hyvin harrasti , rummutti ja soitti pianoa , sai vauhtihiiren mukaansa ja meno oli koulun käytävällä lujaa ja kovaäänistä Minityttö -kaverin kanssa . Vaatteet päälle ja ulos , tunnin siinä jaksoi mummi ulkoilla ja kerätä käpyjä kasaan .Heti helpotti . Kolme kirjaa meni iltalukemisena , mikä kovasti ilahduttaa mummiansa.
Bridgeä ja Pikkujouluja , Reumaliitossa ja nyt perjantaina Naisliitossa .Mukavan porukan kanssa on miellyttävä pelata .
3 kommenttia:
Han on nyt rauhassa. Suru on meilla jalkeen jaaneilla, ja siita sinulle suuri halaus. Ja myos toivo, etta tulee lunta ja vesisade loppuu.
Tänään blogijutuistasi kiinnostaa erityisesti se, jossa naisia on kuvassa iso liuta. Suruissani muistelen, kuinka tämä joukosta poistunut oli laulajana vailla vertaa. Muutamissa hauskoissa tilaisuuksissa ehdin minäkin häneen tutustua myös mukavana juttukaverina. Murheellisia olivat oivan naisen viimeiset vuodet, kunnes koitti viimeinen hetki. Sinä jaksoit olla mukana lähes loppuun asti, mikä tuntuu hyvältä.
Katsoin samaa kuvaa, minkä laitoit blogisi sivulle meistä iloisista Mäntän taidematkalaisista. Varhaisemmat kuvathan minulla ovatkin paperikuvina isoissa laatikoissa. Vielä niitä aion kaivaa esiin ihanien muistojen myötä. Surullinen olo.
Vauhtia piisaa lapsen kanssa - omien täysi-ikäisten lastenlasteni kanssa minulla on ilo mm. käydä teatterissa ja baletissa ja tarjota heille hyvää ruokaa!
Lähetä kommentti