kamera mukana

 

 

 Tuota jo naamakirjassa hehkutin , oltiin Pikkumiehelle näyttämässä kiinalaisia taitoja .Puikot kiinnosti ja oppihan hän sen verran , että hiukan riisiä niillä suuhunsa kalasti , silti paremmin sujui puikoilla jätski , eli osaavampi hän on kuin   mumminsa  , joka kyllä jätskiin tarvitsee lusikan .Yritettiinpä kumminkin .

Kotona laitoin Pikkumiehen kaupunkitakin keltaiseen henkariin seinälle. liukukaapin ovi oli raollaan ja siellä punainen henkari . " Voisitko sinä mummi siirtää minun kaupunkitakkini tuohon punaiseen henkariin ?" Ja siirsinhän minä , punainen on aina punainen .

Marklundin "Rautaveri " on luettu .Tarina kietoo tapahtumat ensimmäisestä Kvällspressen-lehdestä kertovasta "Uutispommista " tähän viimeiseen Rautavereen .Kirjailija on tehnyt pitkän lenkin ja  tullut selvästi tarinan loppuun , silti jättänyt oven raolleen , jospa vaikka joskus palaisi takaisin Annikan ja Kvällspressenin pariin .Miten käy painetun paperilehden tässä digitaalisen viestinnän maailmassa , sitä pohditaan Ruotsissa ja sitä pohditaan juuri tällä hetkellä Suomessa .Lukijaa sinänsä minä mietin , miten hän mieltää kirjan , jos ottaa luettavakseen vain viimeisen , eli Rautaveren ? Se on tarkoitettu jatkoksi kymmenelle kirjalle , eihän siitä mitään selvää saa , kun ei tunne taustoja  ei henkilöitä !?

Viikko sitten olin kylässä ystävän luona pohtimassa valokuvan olemusta . uuden kamerani toiminnot olivat minulta hukassa  ja syynä huonosti luettu ohjekirja ! Kuvittelin olevani vanhastaan niin kokenut kameran käyttäjä , että turha sitä on ihan kannesta kanteen opiskella , mutta väärässä olin ! Saatuani oikein kotipostiin ohjeistuksen muutamasta nappulasta , ja jotka sitten tarkistettuani ne kirjasta todella olivat eri lailla kuin vanhassa kamerassa, innostuin kokeilemaan. Lähdimme katsomaan paikkaa , jossa oli pitänyt käydä , mutta jossa emme olleet kuitenkaan käyneet. Kivinokka Herttoniemen kyljessä , ihan yleisillä saavutettavissa . Kaunis metsäinen suojeltu luonnonpuisto meren rannassa , vaeltajia oli kiikareineen puun juurella ja kyseltäessä , mitä sieltä näkyy , vastauksena oli , että kaksi valkoselkätikkaa ! Kiikaria ei ollut mukana ja vaikka sain lainata katselijan omaa, en tikkaa löytänyt .Nostin kamerani ja katsoin sen läpi -ja siellähän se nakutti korkealla puussa ! No , en olisi tikkaa sen kummemmin osannut juuri valkoselkäiseksi kertoa , mutta tikaksi minäkin sen kyllä tunnistin : Nyt olen sitten liittynyt valkoselkätikkojen kuvaajien joukkoon , ei kuva hieno ole , mutta onhan kuitenkin "se kuva !"

Siitä kameran tarkkuudesta juteltiin , joten tuli otettua muutama ihan tarkkakin lähikuva ,mutta tämä kaveri veti voiton moisista kuvista ! Pieni villis , just kuin meidän muinoinen iso villis !Kaveri oli vikkelä parivuotias  ja kun en tykkää kuvata "moottoriperällä " ,vaan yksittäisellä kuvalla , niin hyvinhän tuo kuvaan tarkentui . Oi muuten syötävän suloinen hauveli !

Kivinokka oli yllätys .Olin luullut sitä hiukan rähjäiseksi mökkikyläksi , lähemmäksi pultsareiden majatouhuja , mutta eipä ollutkaan niin ! Majat oli pieniä , mutta suuri osa oli kunnostettuja , maalattuja ja monessa mökissä oli aurinkopaneeli .Puutarhaa ei ympärillä ole , sillä maasto on metsäinen , siihen ei muita kukkia tarvita . Kävelimme ristiin rastiin mäkiä ja kallioita  ja löysimme uimarannan , joka näin syksyllä oli autio , mutta voi vain kuvitella , millainen meno siellä on kesällä , sillä mökkejä on monta sataa !

Kotiin lähtiessämme silmiin osui kyltti " Kulosaaren kartano "! Eipä olla käyty . Kumma juttu , aina löytyy näkemättömiä paikkoja , kun lähtee kävellen liikkeelle ! Puistokuja kartanolle oli sen verran pitkä , että jätimme käynnin toiseen kertaan , jos vaikka veisi 101n sinne kävelylle .Netistä sitten katselin tietoa  ja yllätyin , että kyseinen kartano on kaksonen Herttoniemen kartanolle !Aina oppii uutta tästäkin kaupungista .



 Tänään taisi olla viimeisiä poutapäiviä , joten hain 101 vuotiaan ulos . Rollaattorilla on helppo lähteä , kun piha on samassa tasossa kuin koti . Toppis vaan päälle ja liikkeelle , ensin nuristen , mutta sitten jalat vetreentyivät ja rollaattori kulki jo rivakammin .Jalat on pidettävä kunnossa, loppuun asti mieluiten .