Konsertissa tänään Jukka-Pekka Saraste ja Elina Vähälä toivat laatua kuulijoille , taputukset ja hurraa-huudot olivat mahtavat. Silti - Elinan soittama Alban Bergin (täysin tuntematon tekijä ) viulukonsertto oli iso pettymys , sekä sävellyksenä , jona se oli tylsä , outo ja antoi Elinan viulun kadota orkesterin uumeniin vähän väliä . Sääli , sillä Elina soittaa upeasti , nyt sitä kokemusta ei minulle tullut .
Mahler antoi odottaa jotain kaunista ja samalla mahtavaa. Sinfonia no 5 alkoi joka osassa kauniisti ja pehmeästi , osin yksittäisten soittimien laululla . Sitten rävähti .Olo oli kuin koululaisorkesterissa , jossa jokaiselle soittajalle ja instrumentille on annettava mahdollisuus esiintyä ! Sekopäistä soitantaa , melurajan yläkantissa , hyvin epätasaista musiikkia . Mutta kansa tykkäsi . Ehkä suosion suuruus johtui osin Sarasteen johtaminen ilman nuotteja , on tainnut kaveri johtaa Mahlerinsa ennenkin .
Elinan sukua oli kotikaupungissani , joten kiinnostus herää , mitä siis kuuluu Elinalle tänään ! Tuossa kurkistus nettijuoruun :
Elinalla on nyt koti sekä Helsingin Töölössä sekä Saksassa Karlsruhessa, jossa hän työskentelee musiikkikorkeakoulun professorina. Karslruhessa asuu myös Ralf Gothóni yhdessä uuden vaimonsa, nuoren egyptiläisviulistin Suzan Saberin kanssa. Pari meni naimisiin kesällä Savonlinnassa.
"Viime vuosina Ralfin ja minun aikataulut ovat olleet täysin yhteen sovittamattomat", Elina sanoo. "Olemme molemmat kannustaneet toisiamme pitämään työn ykkösenä. Sillä, että emme ole nähneet toisiamme, on ollut hintansa. Toisaalta liiton päättyminen oli luonnollisen kehityksen tulosta."
Elina on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä — edelleen musiikin ehdoilla.

Ihminen on kova likaamaan .Töölönlahti levättyy , samoin Tokoinlahti. Sukeltajat nostivat näytille pohjasta keräämäänsä ihmisen heittämää rojua ja tekivät siitä taideteoksen Piritan nurmikolle .Ei se näyttänyt estävän uusien oluttölkkien ilmestymistä levälautalle, vaikka täytyy kyllä antaa kunnia sinne minne se kuuluu , lahtien puistot ovat siistiytyneet suuresti tämän kesän aikana.


Talvi meinasi tulla ihan väkisin ! Jopa Kuopiossa satoi lunta , Joensuussa parikymmentä senttiä ! Meilläkin on pakkanen käväissyt pureksimassa sen verran , että puiden lehdet alkavat osoittaa syksyn merkkejä , krassit tosin vielä kukkii parvekkeella , sehän on ensimmäinen pakkasen tappama kukka .Olo on heti paljon virkeämpi , syksy miellyttää .


Läcberg-kirjapino pienenee . Olen nyt lukenut järjestyksessä , hän näyttää kirjoittaneen kirjan joka vuosi . Jaarittelevaa kerrontaa ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja sillä hetkellä vallalla olevista ongelmista , samalla kiemurrellaan murhamysteerien parissa tuttujen henkilöiden seurassa .Sivuja on paljon , tulee hypittyä .Ahkera kirjoittaja ,ei mässäile verellä , vaan ikävällä äiti -lapsi suhteella , ainakin näiden kirjojen verran . Nyt on menossa "Perillinen ", joten jatkuuko moinen , sen näen kohta .
Selfiet on nyt muotia .Tässä yksi .
4 kommenttia:
Syksy sopii mullekin, muttei piiskaava sade eikä luihin ja ytimiin ulottuva viima! Sienet kasvavat, suppikset tosin toissapäivänä kynnen kokoisia. Selfiessäsi paistaa aurinko (syksynkö?) hienosti.
Musiikkijuttujasi luen kiinnostuneena ja ihmeissäni, kun en itse mitään ymmärrä soitannasta. Puuttuu kokemusta ja sen myötä kaikki.
On helppo yhtyä näkemykseesi Bergin musiikin 'ymmärtämisen'tai nauttimisen vaikeudesta. Puolitoista viikkoa sitten Jyväskylässä soitettiin Bergin Kamarikonsertto pianolle, viululle ja 13 puupuhaltimelle. Onneksi kapelimestari varoitti etukäteen kappaleen kuuntelun vaativuudesta ja kertoi soiton kestävän 30 minuuttia. Tämä auttoi kummasti. Kuulijana saattoi vain ihailla soittajien taituruutta, mutta nautittavaa se ei ollut minun ymmärtämälläni tavalla. Modernia musiikkiakin on niin monenlaista. Värikästä syksyä!
Roska-taide on mainio idea, ja ihan kivan nakoinenkin! Selfie on hieno, aurinko paistaa.
Lähetä kommentti