Hieman kulttuuria

Kevät 1917. Varakkaan helsinkiläisen metsänomistajan poika Erik Stenfors tapaa Lidian, korpimökistä kaupunkiin muuttaneen työläistytön. Tuttavuus ei etene, ja Erik alkaa etsiä uutta suuntaa elämälleen. Siinä missä toiset liittyvät punakaarteihin tai suojeluskuntiin, poliittisesti puolueeton Erik ottaa suunnaksi pohjoisen erämaan ja metsänvartijan tehtävät. Talvi täydellisessä yksinäisyydessä yllättää luonnontutkijan koulutuksen saaneen miehen. Vielä suuremmat yllätykset ovat vastassa, kun Erik palaa keväällä takaisin Helsinkiin. Suomi on itsenäistynyt ja Lidiasta on tullut lainsuojaton.

Vuosia myöhemmin Erik opettaa tyttärelleen Mallalle, että silloin kun kaikki muu viedään ja tähdetkin tuntuvat vaienneen, jalkojen alle jää vielä kallio. Ollakseen vapaa ihminen tarvitsee vain saappaat joilla kulkea. Kumpikaan ei kuitenkaan tuolloin aavista, miten mutkainen taival heidän on taitettava.

Anni Kytömäen esikoisteos. Paksu kuin tiiliskivi, hankala luettava. Joskus tuntuu , että he , ketkä päättävät kustantaa kirjan , eivät ole lukijatyyppiä , eivät ole ainakaan pidellet käsissään yli viidensadan kovakantista !Alku oli takkuista , mutta kun tarinaan pääsi sisälle , se vei tietenkin mennessään .Hoen samaa taas kerran , mistä kirjoittaja saa aiheensa? Mistä kumpuaa oudot näyt ja se , miten ne kerrotaan ?! Miten joidenkin ihmisten mielikuvitus liikkuu ?! Tykkäsin , luin kuin satua.

 

Kaikenlaista höpsöä on tullut luettua , mutta nyt vasta olenkin uppoutunut varsinaiseen "dekkarinovellaan "! Joku jossain kehui Carol Läcbergin dekkareita  Ruotsin kiinnostavimmaksi dekkaristiksi .Menin Nettikirjastoon ja tilasin sieltä koko satsin , se on nyt helppoa , kun ei enää ole varausmaksuja ! Sähköpostiin sitten tippui muutama ja otin sieltä sen vanhimman ,"Majakanvartijan " .Pehmeäkantisessa on sivuja kunnioitettava määrä , mutta keveytensä puolesta sitä on helppo lukea sängyssä . Jäin kiinni .Päähenkilöt  , poliisi ja hänen vaimonsa ynnä muut , olivat kirjassa jo ikään kuin vanhoja tuttuja , minulle vain uusia . Sitten räpsähti postiini toinen Läcberg, "Jääprinsessa "! Siinä nämä henkilöt vasta aloittivat tutustumistaan .Se olikin mielenkiintoinen juttu ! Kirjasta tuli heti kiinnostavampi , kun pääsin kurkistamaan ruotsalaisen pikkukaupungin poliisilaitoksen aloittelevien tutkijoiden sekoiluja ja rakkaushuolia . Nyt olen taas pompannut yhden yli , kun toimitus on hidastellut , mutta sieltä se tulee .Sopivaa luettavaa ulkona puiston penkillä upeassa syyssäässä tai aamulla , kun leka hakkaa seinää hajalle pääni alapuolella ja pora pärisee korvan juuressa ! Remonttimiesten ja meikäläisen aikataulut ei sovi yhteen .

Jazz-viikko ja se alkoi ilmaistapahtumalla KOKO-jazz-klubilla, paikassa , joka on tuossa aivan vieressä . Mies istui jalkapallon ääressä, joten suuntasin itseni Jazz-klubille .Paikka on  minulle tuttu teatterina , väljänä katsomona. Nyt oli jonoa jo ulko-ovella , pääsin kuitenkin sisään .Tänään oli nuorten yhtyeiden myyntikatselmus ja pöydät täynnä ammattilaisen näköistä nuorta aikuista .Istahdin vapaana olevalle sohvalle ja sain välittömästi jonkun vanhan jazz-fanin viereeni asiantuntevia lausuntoja loihemaan . Kaksi yhtyettä kuuntelin, norjalaisen ja islantilaisen , sitten eivät korvani enää kestäneet . Oli pakko lähteä pois , korvat soivat vielä kotiovella . Netistä sitten kuuntelin ne , mitkä jäivät kuulematta  ja Suomen  "Elena & The Rom Ensemble " oli mielenkiintoinen, tyttö  lirkutti musiikkia aika valloittavasti .Hän on tuo punaisissa tuossa poikien keskellä .