Viihdettä

 

Vappuhymy Mummillle ja kameralle !

Mutta onnistuuko 1800-luvun säätyläisdraama puhuttelemaan näyttämöllä nykykatsojaa? Esityksen ymmärtämiseksi tarvitaan historiallinen hyppy. Englannissa ylemmän luokan naisille oli ehdottoman tärkeää päästä hyviin naimisiin eli saada rikas puoliso. Muuten saattoi kohdata kuolemaakin kauheampi kohtalo, putoaminen keskiluokkaan ja köyhyyteen. Juuri naimisiinmenosta hössöttämiselle ja puolisokandidaattien varallisuuksien pohtimisille Austen romaaneissaan rivien väleistä nauraa.

Jane Austenin "Järki ja tunteet ", sen kävimme juuri katsomassa Kaupunginteatterissa ."Suloisesta viihteestä ", kuten sitä mainostetaan , oli tehty tyypillinen  "Sarkolan farssi ." Katsomo oli täynnä ja luultavasti moni siitä pitikin , meille se ei kelvannut . Mutta aina on mukava nähdä elävää teatteria , kaikesta huolimatta . Ja eihän sitä tiedä , mitä jää näkemättä , ellei mene katsomaan !

Meidän tilastoissa oli nyt kummallinen kaupunkivappu , sillä marssien ajan vietimme punkan pohjalla , minä kirjaa lukien .Aatto sentään sujui jonkin sortin perinteisesti Pikkumiehen perheen kanssa nakkeja, mummon lihapullia ja perunasalaattia syöden , siman kera.Koktail kelpasi vävyllekin ! Vappupäivän ohjelma jatkui sitten iltapäivänä kaupunkiajelulla Ysiysin kanssa ja päättyi maukkaaseen ja kauniiseen ruokailuun tyttären luona.Loppujen lopuksi ihan hyvä Vappu .



Tyttö katujen alta iskee kylmäävästi myös nyky-Suomeen, ovathan sen aiheena katulapset ja hylättyjen romanialaisten lasten hirveä väärinkäyttö.
Tukholman alla olevissa tunneleissa todellakin asuu lapsia. Tukholmalaiselle kadulle on todella kuljetettu ja hylätty kerralla 43 romanialaista lasta.
Miksi ihmisiä asuu katujen alla? Siksi, että 1990-luvun alussa myös Ruotsissa oli lama ja säästöjä etsittiin sulkemalla mielenterveyspotilaiden hoitolaitoksia. Heidät yksinkertaisesti jätettiin kadulle selviämään.
Myös romanialaisia lapsia on dumpattu eurooppalaisten suurkaupunkien kaduille. Ei tosin siitä syystä, minkä Roslund & Hellström romaanissaan kertovat.
Roslund & Hellström tuntuisivat kirjoittavan kaikkien aikojen ruotsalaisdekkareita, koska he ovat niin tylyjä. Todellisuuteen ankkuroituvat dekkarit kertovat kamalasta yhteiskunnallisesta kehityksestä antamatta tuumaakaan periksi viihteen vaatimuksille. Heidän komisariossaan Ewert Grensissä ei ole mitään wallanderilaisia pehmentäviä piirteitä. Grens on yhden nuoruudenerehdyksensä takia pilannut koko elämänsä ja antaa sen myös näkyä ympäristölleen.
Grensin kautta Roslund & Hellström eivät myöskään päivittele, miten ruotsalainen yhteiskunta on muuttunut tällaiseksi. He paiskaavat kaiken karmeuden suoraan lukijan silmille. Romaanissa Tyttö katujen alta tapahtuu kammottavia rikoksia, mutta kukaan ei joudu vastuuseen mistään.

Järkyttävää luettavaa , eikä oikein dekkariksi edes kuuluvaa !Lähinnä laittaisin sen dokumentin nimiin , vaikkei kaikki juuri sellaisenaan totta olekaan .Toimittajina heillä on tieto ja se ei oli kaunista luettavaa .En ymmärrä ihmismieltä .