
Uimakausi on näköjään avattu ! Oli kesälämmin ja suuntasimme Sipoonkorven Luonnonpuistoon kartan ja GPS:n kanssa .Emme löytäneet . Mutta löysimme Kuusijärven ulkoilualueen , jossa mies ei ollut kuunaan käynyt ! Järven ympärilenkki kävi metsäkävelystä , pituutta ei liiaksi ollut , mutta kun hitaasti liikkuu , saa sen ajan kulumaan sillaikin . Ja kuluuhan se, sillä minulla oli vanha filmikamerani mukana , sillä tähtäilin veden näkymiä .Näkyi parittelevia sammakoita ja niinhän siinä taas kävi , että veden kirkas värinä linssin läpi räväytti päänsäryn ! En sitä ensin muistanutkaan , mutta kotona päätäni podettuani muistui monet upeat vesikuvat ja hirveä päänsärky ! Digillä tuokaan ei onnistuisi..
Pikkukameralla kalastin sitten niitä tilannekuvia , uimareita , joita oli sekä saunomassa että pulikoimassa .Hiukan harmitti , kun ei ollut uimapukua mukana ,mutta ehkä oli parempi näin , mummut muualla ja nuoriso toisaalla .
Salaisuuksia, salaisuuksia, niitä riittää Camilla Läckbergin dekkarissa Merenneito (2011), jonka ruotsinkielinen alkuteos Sjöjungfrun ilmestyi 2008. Läckberg kertoo kirjoissaan Fjällbackan kylästä, jonka poliisiaseman työntekijät ovat tulleet tutuiksi aiemmista dekkareista. Kirjojen pääparina toimivat poliisi Patrik Hedström ja hänen kirjailijavaimonsa Erica. Heillä on pieni tytär Maja. Merenneito-kirjassa Erica on viimeisillään raskaana, sillä pariskunnalle on tulossa kaksoset. Kumpikin on todella väsynyt ja stressaantunut, mutta he jaksavat ratkaista myös tämän kimurantin murhajutun, löytävät murhaajan ja selvittävät tapahtumat.

Televisiosta tulee Läckbergin kirjoihin perustuvia sarjoja .katson niitä mieliseni , sillä tapahtumat on sijoitettu Ruosiin pikkukylään ja niistä maisemista pidän . Ja kun muutaman sarjan katsoo , kiinnihän siihen jää , tulee tutuiksi henkilöt ja maisemat .Tosin viimeisin oli sen verran monimutkainen juoneltaan , että emme kumpikaan lopulta päässeet selville kuka teki ja mitä ! Siitä huolimatta luin hänen uutuutensa (tilaamalla senkin ) "Merenneito " , ensin hiukan pitkästyen , mutta lopulta sitten kiinni jäänneenä.Aika järkäle se on ja on täytynyt olla varsinainen muistinero , että on saanut pidettyä kaikki juonen langat käsissään .
No , sitten sain luettavakseni, uutuuden sekin , Mirja Kuivaniemen ( minulle tuntematon tekijä )"Siantappajat " .Nimi ei liiemmin houkuttele eikä houkutellut sisältökään . Huumoria en löytänyt , kirja oli pitkästyttävää itsetilitystä alun laukauksesta Jyväskylän ja Pohjanmaan kautta lopun tyssähtämiseen . Kahlasin , jotta en voisi sanoa en-lukeneeni .
Mitähän nyt lukisi ?!
Pikkukameralla kalastin sitten niitä tilannekuvia , uimareita , joita oli sekä saunomassa että pulikoimassa .Hiukan harmitti , kun ei ollut uimapukua mukana ,mutta ehkä oli parempi näin , mummut muualla ja nuoriso toisaalla .
Salaisuuksia, salaisuuksia, niitä riittää Camilla Läckbergin dekkarissa Merenneito (2011), jonka ruotsinkielinen alkuteos Sjöjungfrun ilmestyi 2008. Läckberg kertoo kirjoissaan Fjällbackan kylästä, jonka poliisiaseman työntekijät ovat tulleet tutuiksi aiemmista dekkareista. Kirjojen pääparina toimivat poliisi Patrik Hedström ja hänen kirjailijavaimonsa Erica. Heillä on pieni tytär Maja. Merenneito-kirjassa Erica on viimeisillään raskaana, sillä pariskunnalle on tulossa kaksoset. Kumpikin on todella väsynyt ja stressaantunut, mutta he jaksavat ratkaista myös tämän kimurantin murhajutun, löytävät murhaajan ja selvittävät tapahtumat.

Televisiosta tulee Läckbergin kirjoihin perustuvia sarjoja .katson niitä mieliseni , sillä tapahtumat on sijoitettu Ruosiin pikkukylään ja niistä maisemista pidän . Ja kun muutaman sarjan katsoo , kiinnihän siihen jää , tulee tutuiksi henkilöt ja maisemat .Tosin viimeisin oli sen verran monimutkainen juoneltaan , että emme kumpikaan lopulta päässeet selville kuka teki ja mitä ! Siitä huolimatta luin hänen uutuutensa (tilaamalla senkin ) "Merenneito " , ensin hiukan pitkästyen , mutta lopulta sitten kiinni jäänneenä.Aika järkäle se on ja on täytynyt olla varsinainen muistinero , että on saanut pidettyä kaikki juonen langat käsissään .
No , sitten sain luettavakseni, uutuuden sekin , Mirja Kuivaniemen ( minulle tuntematon tekijä )"Siantappajat " .Nimi ei liiemmin houkuttele eikä houkutellut sisältökään . Huumoria en löytänyt , kirja oli pitkästyttävää itsetilitystä alun laukauksesta Jyväskylän ja Pohjanmaan kautta lopun tyssähtämiseen . Kahlasin , jotta en voisi sanoa en-lukeneeni .
Mitähän nyt lukisi ?!
2 kommenttia:
Hieno sammakkokuva! Ikävä että laukaisi migreenin! Ja hieno on pojan pyöräkin! On pitelemistä, jo pelkkä ilme sen kertoo!
Onnea vaan mummille ja vikkeliä kinttuja pyöräilijän perässä juoksemiseen...
Muuten: minäpä voin kehaista, että kävin jo pääsiäisenä lammessa, eilen uudestaan. Vesi edelleen 11-asteista.
Kierros uusissa maisemissa tuotti paitsi elämyksiä myös mainioita kuvia. Paha juttu tuo vedenvälkkeen laukaisema migreeni. Luulisi, että semmoinen vaiva olisi jo näillä ikäkymmenillä hellittänyt.
Lukemiseksi suosittelen Panu Rajalan kirjoittamaa Mika Waltarin elämästä ja teoksista kertovaa Unio Mysticaa. Ei lopu turhan pian - sivuja 1026!
Lähetä kommentti