Ei kiitos on Anna-Leena Härkösen menestysromaaniin perustuva komedia nelikymppisestä avioparista, jossa mies ei ole enää kiinnostunut seksistä vaimonsa kanssa.
Heli Valkonen (Anu Sinisalo) on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin (Ville Virtanen) ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Hyvä elokuva , hyvin näytelty ja hyvin käsitelty . Tietenkin , onhan se Härkösen tekstiä .Olen kirjan lukenut , en tosin muista kuinka orjallisesti teksti siihen nojaa , mutta kirjasta pidin .Elokuvasta myös.
Ei ole yhdentekevää, miten kapellimestari liikkuu , käyttää käsiään , johtaa. Torstain konsertissa oli kapellimestarina tanskalaissyntyinen Thomas Dausgaard , ihan kelvollisen oloinen pitkä mies , mutta hyppeli ja poukkoili kuin sähköjänis .Siinä pääpaino koko asialle lipsahti katseluun , ei musiikkiin . Beethovenin "Keisarikonsertto " toki vei silmät vikkelän pianistin käsiin väkisinkin , sen verran nopeaa oli sormien kulku koskettimilla .Keisari Napoleon oli nähtävästi käskenyt pitää kuulijat hereillä , sillä kapellimestari ohjaili orkesterinsa "pamauttelemaan " niin reippaasti , että vieressäni istuva mieskin havahtui kuuntelemaan, kunnes taas vajosi musiikin siivittämänä unen maailmaan .
Puoliajan jälkeen oli mukana kuoro , Beethovenia sekin .Kaunista ,taitavaa pianoa , kuoroa olisi kuunnellut kauemminkin kuin tuo kymmenminuuttinen .

Päivi Storgårdin esikoiskirja "Keinulaudalla " oli ahdistavaa luettavaa .Sairaskertomus, oletettavasti oman itsensä mielen horjumisesta , oikeasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä . Rohkea nainen , silti olisin itse säästänyt hiukan perhettäni , vaikkakin hitaammalla oman tervehtymisen kustannuksella .
3 kommenttia:
Härkönen kiinnostaa. Katson leffan pikapuoliin, ehkä sitten vielä luen kirjan, kun poden vielä melko pitkään selkäpattiani.
Tulee niin harvoin lähdettyä leffaan, että oikein hävettää! No, jahka nää pakkaset hiukan hellittää. Kiitos vinkistä!
Valkoinen on maa, mutta hiihtää voi vain meren jäällä - eikä sielläkään latuja ole. Vähän pitkä matka kantaa suksia Vanhankaupunginlahdelle.
Annas olla lähtemättä jäälle , kylpy on kylmä ja et taida talviuimari olla !?
Lähetä kommentti