Jälkijoulun mietteitä

Tuli joulunpyhät , luettiin postin tuomia joulukortteja .Siinä vierähtää aina tovi , sillä jokaisen kortin kohdalla tulee muisteltua sen lähettäjää , mitä on vuoden aikana tapahtunut ja iloita jokaisesta uudesta onnellisesta kuulumisesta , tai vaikkapa vain tiedosta , että kaikki on hyvin . Kortit saavat joka vuosi oman paikkansa pöydässämme ja niitä selaillaan aina kevääseen asti .Iloiten jokaisesta , tiedän , että pelkästään osoitetta kirjoitettaessa meitä on ajateltu , se on suuri juttu nykyaikana , kun tieto kulkee yleisemmin "monistettuna " netissä . Ettei joillekin tulisi suru rintaan , ilo  ilmoittaa olostaan myös nettikortista , tulostettuina ne päätyvät samaan maljaan oikeiden kanssa .Kiitos.



Joulu meni liki perinteisellä tyylillä , syötiin ja juteltiin toistemme päälle . Surku tuli , kun Pikkumies sai korvasäryn ja siihen oli haettava lääkettä apteekista ,yksi keskikaupungin onnekkaita juttuja .Ruokakaan ei oikein maistunut , kaveri katseli nenänvarttaan pitkin , kun lautaselle ilmaantui vain jokunen tomaatin näköinen , ei siinä oikein jouluruokaan päässyt tutustumaan .Korvasärky sai avun ja mielikin virkistyi , kun ovelle koputti Joulupukki suuren lahjakassin kanssa  ja kyseli perinteisesti , onko Pikkumies ollut kiltti poika ! Totinen nyökkäys ilmoitti , että ihan kilttejä on oltu ja lahjoja päästiin jakamaan . Legot , lautapelit ja vaatteet riemastuttivat ja sitten äiti ja papa pääsivät pelaamaan hevospeliä lopuksi iltaa .Taisi sitten jotain suuhun pantaavakin löytyä , ilta jatkui mukavissa merkeissä .


Sipoon tyttäret tulivat katsomaan villikkoa , josta olivat kuullet ja nähneet monenmoista juttua .Toivat tullessaan muutaman kivan pelin , elänpelillä  aloitettiin . Pikkumies hyytyi täysin liikkumattomaksi , johan nyt on selvääkin että kolmen kaunottaren kohdalla puhekyky katoaa ! Onneksi se sitten löytyi , että Mummin mainonta vikkelästä menijästä ei ihan tuntunut kuvittelulta , mutta selväksi tuli , jotta osaa kaveri olla hiljaakin ja vain katsella !

Joulutervehdys

Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa tämä vasta huomenna , sillä luultavasti saan mukavia kuvia , kun aion leipoa Pikkumiehen kanssa pipareita !
Kokemus voi olla jauhoinen .Kerronpa sitten .

Sukupuu on nyt luettu ja koettu mielenkiintoiseksi .Kirjan rakenne oli hauska , samaan lopetettiin , mistä aloitettiin . Ja siinä välissä kolme sukupolvea kertoi omaa tarinaansa . Mielenkiintoiseksi sen  teki sekin , että osa tarinoista oli sijoitettu Saksaan, aikaan ennen Hitlerin hirmuisinta valtaa .Sivistynyt saksasalinen -vaihteeksi -ja  sivistymätön moukkamainen suomalainen vastakkain .

Saimme lunta . Ja tiet liukkaiksi , mies kupsahti nurin , ranne mustana ja takalistossa suuri mustelama . Luiden lujuus tuli tarkistettua , mitään ei näytä mennen poikki . Kaapissa on kyllä monenmoista liukuestettä kenkiin , vaan eihän pohjalainen sellaisia  kenkiinsä laita ! Sitten käy noin . Hyvä tuuri tällä kertaa.

Pikkumies tuossa hyppii teille Hyviä Jouluja  ....
Kello käy huomista jo tunnin verran , ehkä olisi aika tämänkin Mummin mennä unten maille  ...
Hyviä Öitä .

Vesisadetta ja joulutunnelmaa .

Raija Oranen antaa meille viihdyttävän historian oppitunnin kirjassaan Aurora, jossa suomalainen hyväntekijä, Aurora Karamzin tulee esiin ansaitsemallaan tavalla. Saamme kokea 1800-luvun Venäjän ja Suomen dramaattisen tapahtumat Auroran ja hänen läheistensä kautta."

Olen nyt melkein päässyt loppuun tuon yli kuusisataisen järkäleen. Kirja on niin täynnä nimiä ja historian tapahtumia , että sen sisäistäminen on suhteellisen työlästä .Kaikesta näkee , että töitä on tehty , siitä huolimatta ote sisällön mielenkiinnosta on karannut jonnekin .Tai sitten olen vain lukenut Orasta liikaa . Miten lie toisten lukemiset ? Mielenkiintoista oli myös huomata , että Aurora , joka historiassa tunnetaan suurena hyväntekijänä , elikin elämänsä liki vanhuuteen asti hyvinkin ylellistä elämää   ja tuskinpa tuo vielä lukematon loppuelämä on juurikaan vaatimattomampaa , hän vain yksinkertaisesti vanhenee , ei jaksa enää ja haluaa jotain siihen tilalle .

Posti on saanut punaiset kuorensa  ja toivottavasti löytää perille , sillä tänä vuonna kirjeen päälle on rustannut osoitteet mies , omalla käsialallaan !

Missä on joulukuusi ?  , kyseli Pienimies , kun sai Mummin Joulutavaralaatikon eteensä . No , ei ole .  Pitää olla !  Kun ei mahdu ! Mahtuu kyllä , tuonne keittiöön ! Niinpä , mahtuisi kyllä , enpä minä siellä kovinkaan suuria keittele. Taitaa silti jäädä vielä kauppaan  .Mutta tontut  löysivät hienot paikat , miten pysyvästi , se näkee maanantaina.

Tänään oli Muskarin joulujuhla . Innoissaan kaveri asteli suureen saliin , jossa oli juhlijoita vanhempineen  varmaan pari sataa .Istuttiin , sali hiljeni , punaiset valot syttyivät. Pieni mieskin hiljeni , vakavoitui , kuunteli tarkkaan , kun opettaja luki Elsa Beskowin kirjaa "Ollin hiihtoretki ". Siihen väliin sitten tuli eri ikäisten ryhmiä laulelemaan ja näppäilemään kannelta , joka näyttää olevan Itä -Helsingin Musiikkiopiston alkuopetus-soitin . Kun oma kolmevuotiaiden ryhmä pyydettiin lavalle , Pienimies marssi varjoon oven suuhun , eikä suostunut mihinkään .Ei , vaikka tarjolla oli oikeat rummut , joita hän kuulemma kyllä Muskarissa paukuttaa. Olipa tilanne tuttu Mummille ! Äitinsä ei pyydettäessä suostunut mihinkään tuossa iässä, hassua , miten piirteet periytyvät .Mutta keskittymisestä annan kymmenen plus ja papukaijamerkin !
 
 


Musiikki pysäyttää kaverin mennen tullen . Väsynyt ja kiukkuinen Pikkumies kuuli perulaisen panhuilun soiton ja siihen hän jämähti ! Soittajakin huomasi jutun ja tuli ihan viereen soittamaan . "Soitti kovaa , "sanoi kuulija .Tuota paikasta ei olisi ollut kotiin kiire , eri juttu oli hieno Stockmannin jouluikkuna . Ikkunassa oli kiinnostava ainoastaan yksi pieni junanvaunu , joka hitaasti liikkui ees taas pimeässä tunnelissa .
Sitä lapset kiersivät tuijottamassa , ikkunasta toiseen . Heräsi kysymys , että kuka kumma on ikkunan somistanut ?

Ihan jouluista oloa ei vielä ole , sillä ei ole lunta . Valkoinen maa on kaunis katsella , lapset odottavat lumilinnojen tekoa ja hiihtämistä , taitaa vaan olla muuttunut tämä eteläisen Suomen ilmasto pysyvästi , juttu , joka minulle kyllä sopii oikein hyvin , kun kaupungissa ollaan . Ja onhan noita lumettomia jouluja maailmalla koettu ja ihan hyvin on tunnelmaan päästy .Ehkä tähän on vain totuttava .

Työväenopistossa oli "Ranskalaisen musiikin ilta " .Sini Rautavaaran oppilaat esiintyvät , mukana systeri Tuuti .Kerran huippulahjakas , sitten äänensä tärvännyt kohta  seitsenkymppinen systeri lauloi kuin enkeli , upeasti soi hänen uudelleen löydetty äänensä .Uskomatonta , hänen iässään saada sopraanoääni takaisin ! Mikään ei ole ihmiselle mahdotonta kun sinnikkäästi jotain haluaa!

Se on sitten Itsenäisyyspäivä ..

 Kuukauden luku-urakka loppui , kolmekymmentä sivua päivää kohti ylittyi reippaasti .Aika paljolti samoja kirjoja ihmiset lukevat , se yllätti , mutta toki sieltä sain hyviä vinkkejä kirjastosta varattavaksi . Omaan hyllyynhän en enää kirjoja kerää , riittänee jälkipolvelle , että rasitan heitä reippaasti yli kahdensadan valokuva-albumin verran !Tuo on harrastus , joka ei näytä laimenevan , syynä lienee  Pieni mies , joka on syötävän kuvattava kaveri ! Tottunut linssiin ja haluaa moista huumetta lisää ! "Ota mummi kuva ja näytä mulle "!  Ainoa murheen kryyni on järkkärikameran rikkoutuminen , pitäisi ennättää etsimään uusi . Vaikea juttu tietää , mitä haluaa.

Viikko täyttyy vanhoista ja Pikkumiehestä , vuorotellen ja usein päällekkäin  . Kävin katsomassa ystäväni kanssa yhteistä ystäväämme  Palvelutalossa .Mieli jäi matalaksi ja ajatus omasta vanhuudesta kiepsahtaa mieleen , vaikka siihen pitäisi olla vielä pitkä matkaa , jos geeneiltä kysellään .  Satavuotias voi hyvin ja pitää kiinni vaatekaapistaan , jos vaikka tuota pitäisin ensi kesänä ...

Torstain konsertti antoi jotain harvoin kuultavaakin , neljä harppua soolona ! Kaunista ja herkkää. Ahti Sonnisen "Ilmarisen vaellus " mieskuorolle ja baritonille oli Polyteknikkojen kuoron ja  Tommi Hakalan miellyttävää yhteistä laulantaa. Väliajan jälkeisen säveltäjän nimi on hauska ,Smetana , ja aika tahmeaa se olikin  , vaikka mies kyllä piti .Osa kaksi oli kyllä hyvinkin tuttu ja  kaunis " Moldau ", paljon käytetty elokuvamusiikkina kuulemma ja mainoksissa , sen osasi hyräillä , niin tuttu se oli . Loput olivatkin sitten jonkinlaista sekameteliä , välissä aina joku kaunis hetki . Klarinetilla on suuri osuus ja sehän aina miellyttää .

Keskiviikkona söimme kahden Olli Vuorion synkkäreitä Mama Rosassa .Toinen täytti kuusikymmentäviisi ja toinen yhdeksänkymmentäviisi .Eivät olleet isä ja poika .

Meteli talossa jatkuu  , olemme oppineet elämään sen kanssa . Aamulla nukumme puoleen päivään korvatulpat korvissa ja tyyny suojana , ruokatunnilla juomme aamuteen ja sitten ulos liikenteeseen . Aika hyvin on toiminut , mutta ei tuolla aikataululla suuresti joulua valmistella !

valkosipulin kynsissä

Italialaisen kokkauksen kotikurssia tuli sitten kokeiltua ja ruuat hyviksi huomattua , eikä valmistuskaan ollut liian vaikea , kun vieressä päivysti kokkauksen opettaja painetun sanan kanssa. Pareittain tehtiin , mikä tietysti nopeutti valmistusta , vaikka ottaahan kypsyminen aina oman aikansa . Mielenkiintoista . Tarina alkoi kutsusta , joka tupsahti sähköpostiini , kiitos siitä . Lupauksen perään sitten marssin intoa täynnä kyseiseen puoli-italialaiseen kotiin  -ja meinasin pökertyä jo ovella ! Valkosipuli ! Tokihan olin kuullut , mutta en todellakaan oivaltanut valkosipulin suurta ylivaltaa italialaisessa keittiössä ! Mutta pari pilleriä  ja lasi vettä , kyllä se siitä . Ja tottuihan siihen , kun keittiössä oli muutenkin suuri tuoksujen koktail ,se peitti sujuvasti yksittäiset tuoksut . Kaikkeen muuhun osallistuin , mutta sipulien leikkaamisen annoin parilleni .Syömiseenkin osallistuin ja kaikki maistui hyvälle , sipuleineen päivineen . Ilta oli onnistunut ja lupailin pyhästi valmistamani oppimaani italialaista ruokaa -mutta ilman valkosipulia .

Ratikalle kävellessä raikkaassa ulkoilmassa huomasin ympärilläni leijuvan omituisen kitkerän hajun , valkosipulihan se siinä . Säälin kanssamatkustajia , itsekin nousen pois  ja vaihdan paikkaa , jos lähelle sattuu valkosipulin syönyt matkustaja. Kotiin tullessa  kuoriuduin jo rappukäytävässä , päällysvaatteet , kengät ja laukun vein parvekkeelle , loput vaatteet riisuin pesukoneeseen ja kone päälle .Itse menin suihkuun ,kurlasin hampaita ja suuta erinäisillä aineilla , mutta silti mies ilmoitti minun haisevan  ! Itse tunsin kuinka yön kuluessa haju erittyi ihon läpi   , mutta olo ei ollut  hankala , ihme kyllä ,vatsa ja pää kestivät , tosin pillereiden avulla.

Kaksi päivää ja yötä kengät ja laukku tuulettuivat ja silti heti , kun päästin ne lämpimään , haju levisi huoneistoon . Jopa reseptipaperit antoivat oman tuoksunsa , nyt ne ovat ruttuisia saatuaan annoksen "air-fress "-suihkeesta . Että näin meillä . Jossa ei enää mennä hajustamaan itseä ei muita. Ja jossa raakaruoka edustaa pääasiassa sitä , mitä perhe syö . Onneksi Pikkumies oli kaupassa innoissaan nähdessään paprikaa ja kukkakaalia , niitä hän haluaa !
Ja sitten minulle kirjoitti yksi hyvän ruuan osaaja , että " ei hyvä valkosipuli vaatteisiin tartu !"

Se oli sitten se tarina. Tässä videossa on toinen  tarina ,koko päivän tarina .Se savustaa meidät ulos , tällä kertaa  ensin kävelylle Töölönlahden ympäri ,läpi Sanomatalon Hesarin kuvien näyttelyn ja elokuviin , katsomaan  rankalaista "Yksi päivä , kaksi yötä ".Kehuttu tyttönäyttelijä , ihan tuntematon minulle .Hyvä hän olikin , mutta koko elokuva oli tasaisen ikävää surkeutta , elämää , jonne ihmiset olivat ajautuneet ja josta he eivät osanneet nousta pois . Työtilanne, ajojahti  jota elokuva kuvasi , tuskin on ainakaan Suomessa mahdollinen , ehkä se oli vain elokuvallinen juttu .En kehuisi suuremmin . Ja syömässä käytiin Citykäytävän uudehkossa " ota ja punnitse" -kuppilassa .Tuoreita vihanneksia , kalaa kanaa jne , valintasi mukaan . Ei haissut valkosipuli eikä kukkaro suuremmin keventynyt .Helppoa kokkaamista .

Satoi lunta

 

 Harvinainen kuva nykyisin , kaikki tyttäreni samassa kuvassa . Ja pian sekin meni ohi , kaksi lähti ja kolmas tekee töitä , niin että Mummille tulee tilaisuus hoidella Pikkumiestä ! Iltasuihku ja sitten isä hakee pojan kotiin ja ennen kuin auto on kääntynyt nurkan taakse , Pieni mies on sikeässä unessa  eikä herää ennen aamua ,vaikka kannetaan, riisutaan ja laitetaan sänkyyn . Tänään on Pikkumiehellä ollut todella ilon päivä , sillä Helsingissä satoi lunta ! Maa oli valkoinen ja puhdas lumi houkutti välittömästi lapsille esiin pulkat ja riemunkiljahdukset , toivottavasti Danielillekin Päiväkodissaan .Isänsä ilosta en mene sanomaan mitään , mutta ehkä hän nautti kun lapsi nautti . Kun nyt lumi säilyisi sunnuntaille , että pääsee Mummikin lumisille .

Torstain konsertti antoi odottaa paljon , sillä sekä kapellimestari että solisti olivat klarinetisteja  .Joku Carl Nielsen , tanskalainen , oli säveltänyt taiturimaisen klarinettikonserton , joka oli niin taiturimainen , että siinä oli vain jokunen kaunis melodinen kohta , loppu oli erilaisia vikkeliä lurituksia ja osaamisen huippua . Minua ei juuri miellytä pelkkä taiturimaisuus , klarinetti laulaa ja sen haluaisin kuulla . Toinen osa oli Bruckneria , sekavaa .Hiljaisuutta ja meteliä . Kun kotona tarvitaan korvatulpat , täällä niillä olisi myös ollut käyttöä . Oli miten oli , elävä musiikki voittaa aina .

Oli päästävä ulos valkoiseen lumeen .Kävelin Tokoinlahden ympäri ja ihailin luonnon kauneutta . Elokuvissa  meni ruotsalainen "Luokkakokous " , joka kiinnosti .Nimiosassa oli Anna Odel , joka näytteli luultavasti jollain tasolla myös itseään , samoin kaiketi toisetkin , sillä he esiintyivät omilla nimillään .Hieman pitkästyttävä tilitys yhdeksän vuoden kiusatuksi tulemisesta luokassa. Kuvaus elokuvan tekemisestä luokkakokous-elokuvassa .Pohdiskelua kunkin sijoittumisesta luokan hierarkiaan . Ajatus jäi näköjään mietityttämään katsojia , sillä aulassa oli kolmekymppisiä , jotka miettivät omaa sijoitustaan kouluaikanaan . Heitä vessajonossa kuunnellessa mietin , jotta minnekä sitä itse aikoinaan oli sijoittunut , mietittiinkö silloin tai sen jälkeen moisia ? Ehkä , mutta en kuitenkaan tunnista , ja liekö hedelmällistä moista enää pohtiakaan .Elokuva on kerännyt palkintoja Ruotsissa .

Huomenna menen "Italialaisen ruuan kursseille "  ystäväni italialaisen miniän kotiin . Taidan haista valkosipulille kotiin palatessani , joten varustaudun hyvin  : pesen hiukseni vasta huomenna , puen päälle entiset vaatteet , jotta voi laittaa ne pesuun välittömästi , otan mukaan päänsärkypillereitä ja iloisen , oppivaisen mielen .Miksikö sitten menen ? Totta kai , kun joku vaivautuu kutsumaan ja moiset järjestämään , sellaista tapahtuu nykyisin niin kovin harvoin . Ja aina on ilo oppia uusia asioita , vaikka sitten valkosipulin käyttö ruuassa ....

Tunnelmaa juhlissa

 

 Kävi kuten ennenkin , oikein tärkeissä tilaisuuksissa kuvaus epäonnistuu ! Järkkärin sähköiset toiminnot menivät rikki  -tosin jo aikaa sitten - ja sitä ei voi enää korjata .  Otin siis käyttöön vanhan fimijärkkärin -olenhan sillä saanut muinoin todella hienoja kuvia  ! Ulkona se vielä on toiminut hyvin , omat silmäni vain ovat tarkennustepposia tehneet , siksi sen käytön muuten aikoinani lopetin . Nyt uskoin , että tokihan minä vanhana kuvaajana hallitsen suurimman osan kuvauksista , jos ei nyt ihan kaikki onnistukaan , niin osa kuitenkin ! Niinhän siinä sitten kävi . Suurin osa ei onnistunut , jokunen kuitenkin . Haasteellista oli yrittää korjailla ruutuja edes jonkinlaiseen näkyvyyteen , mukavaakin . Mustavalkoinen vai väri ,tyytyäkö tunnelmaan vai tarkkuuteen . Mikä innosti jatkamaan , oli ilo huomata , että tarkensin useimmiten oikeaan kohtaan , vaikka räpsimistähän  tilanne enimmin oli .Mustavalkoiset ovat kuin vanhan ajan lehtikuvia , olkoon siis niin , tilannetta ei todella takaisin saa !

Huomasin myös , että kun on käyttänyt digikameraa , jossa tarkennus tapahtuu tavallaan automaattisesti , eli vihreää näytellään , niin on hyvin vaikeaa palata takaisin  oman silmän tarkennukseen , samoin yrittää muistaa kaikki toiminnot , jotka eivät ole automaattisia , vaan käsipelillä säädettäviä . Epäilimme kameraliikkeen kanssa ,että salamani säädöt olisivat väärin , mutta tarkennus osoitti , että ei sentään ! Taitaa vaan  laite olla tiensä päässä , ehkä .Koen  filmin nyt jotenkin haasteelliseksi ja en ihan vielä osta uutta digiä , en ihan vielä usko etten enää osaa.

Satavuotiaalla on kolme sisarusta , jotka kaikki ovat yli yhdeksänkymppisiä . Tämäkin tässä sohvalla ajelee vielä autollaan  kuten kunnon amerikkalaisen kuuluukin .Kuva on muuten otettu filmille , samoin tuo kampaajan mestarinäyte , joten jokunen onnistui ihan tyydyttävästi . Marras-joulukuu on perinteisesti ollut huonoa kuvausaikaa , valoa on todella vähän .

Amerikan tytär ja Satavuotias , ikävä varmaan tulee , tuskin enää näkevät .Vaikka saman olen kyllä sanonut ennekin  , silti ikuisesti ei kukaan elä .

Kukkia tuli valtavasti ja koko huusholli tuoksui kuin kukkakauppa  ! Joku sanoi , että niihin ruiskutetaan hajuvettä ??!


Ruokalistan ykkönen on ollut Wienerleike . Sopivan kokoinen löytyi Saksalaisesta  ravintolasta jossain Kruunuhaassa. Verinen pihvi , kuulemma hyvä , löytyi Hietaniemen hallista .Kuva on , mutta en jaa.

Viikonloppu toi myös surullisia uutisia . Yhden ystävän leikkaus epäonnistui , hän siitä tuskin selviää . Toinen haudattiin eilen , syy ihan liian nuoren miehen kuolemaan selviää vasta ensi viikolla . Mieleen muistuu PV:n sanonta , että "Kyllä hautajaisvaatteet täytyy oven pielessä olla "! Nyt on ollut tarvetta , siellä ne on kaapissa valmiina otettavaksi.

Sataa vuotta juhlimassa

 

 

 Perheeni maailmalta tuli juhlimaan satavuotiasta .Käsittämättömän leppeä marraskuu näytti pimeän puolensa ja aurinko katosi suunnilleen koko sen viiden päivän ajaksi , jolloin Amerikan vävy Suomessa vietti. Satoi  , mikä toivottavasti oli heille hieno juttu kaiken sen Kalifornian kuivuuden jälkeen , tosin sadetta ei voinut pussittaa ja viedä mennessään .Hakaniemessä on monta tasokasta hotellia , jonne voi hotellinjohtajan miehineen majoittaa  ja toivoa , että he käyttävät aamunsa nauttien runsaasta hotelliaamiaisesta , sillä meidän aamiainen koostuu pääasiassa poran äänistä , teekupposesta ja siihen jotain päälle. Keskimmäinen nautiskeli näitä kaikkia, juttele siinä aamukahvisi äärellä korvatulpat korvissa !Kokeiltiin , mutta menestys oli heikko . Nyt on Amerikan vävy  lentokoneessa suuntana LA. Toivottavasti , sillä tullessa oli ongelmia , ensin meni rikki kone LA:ssa ja sitten Finski NYK:ssä, ja tuntien odottelun jälkeen  tytär löysi lennon LA:sta Amsterdamiin ja sieltä Helsinkiin , joten loppu hyvin .

Satavuotisjuhlat oli menestys , mikäli sitä mitataan vieraiden lukumäärällä . Hämmästystä herätti moni melkein muinoisesta elämästä ilmestynyt , niinkin voi sanoa , kun tapaamisista on kulunut kuutisenkymmentä vuotta ! Juhlittava jaksoi istuskella koko päivän , puheet nyt taisivat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos , mutta katsella aina voi ja sitä hän virkeästi teki koko juhlan ajan ! Shampanjat ja kakut tekivät kauppansa ja tungos oli välillä hyvin miellyttävä , oli suuren juhlan tuntua . Kukkia tuli joka maljakkoon ja purkkiin , mikä vain vettä kesti , nyt tuoksuu koko huoneisto !

Pikkumies herätti ihastusta jokaisessa , olihan hän ainoa kokonsa edustaja .Ikähaitari oli suuri , 97 vuotta . Onneksi Mummi oli taas kerran viisas ja otti sentään pari kertakäyttölasia talteen , "juhlamukin " myötä menee huonompikin ruoka Pikkumiehen massuun .

Pyhänpäivää

Viipuri 1944. Rapistunut talo, viimeiset pommitukset, lukittu huone. Äidillä käy alakerrassa arvovieras, sotilaspukuinen herra, ja Doran ja Marin on oltava lukitussa huoneessa hiirenhiljaa. Estääkseen pikkusiskoa pelkäämästä Dora aloittaa sadun miehestä, jota linnut kantavat. Hän ehtii kertoa satua monta kertaa. Ehkä liian monta. Helsinki 1953. Kerrostaloasunto, tuore avioliitto, lämmin kesä. Aikuinen Dorotea on aloittanut elämän uudestaan, kaikki on hetken mallillaan. Yhtäkkiä hänen maailmansa järkkyy, kun Otto-puoliso saa vieraita Viipurista. Muistot ovat liian kipeät. Ne sekoittavat ajan ja ihmiset ja Dorotean, joka ei osaa erottaa totta ja valhetta, satua ja sitä, että nyt hän on aikuinen nainen eikä enää lintuihin uskova lapsi. Tanja Pohjola (1980) on helsinkiläinen esikoiskirjailija ja kasvatustieteen maisteri. Lintu pieni on kaunis, kerronnallisesti ja psykologisesti puhutteleva kertomus siskoista, jotka odottavat, että äiti huomaa heidät ja rakastaa.   

Noin sen näkee  kirjan arvostelija , minä koin sen ahdistavana .Sisarusten äiti oli mieleltään järkkynyt sadisti , joka lukitsi tyttärensä vintin huoneeseen , unohti heidät sinne nälkään ja janoon , olisi jättänyt heidät viholliselle ja lähtenyt itse "lapsettomana " arvovieraan mukaan. Tietysti Viipurissa oli sota , elämä kaikin puolin sekaisin , silti . Ainoa , mitä ihmettelen , on  että , mikä saa nuoren ,1980 syntyneen  helsinkiläisen kuvataiteenopettajan kirjoittamaan noin sairaan tarinan .Siinä riittää tutkimista psykologeilla .

Viikko on ollut hyvinkin hektistä hoidellessa yhtä aikaa melkein sata vuotiasta ja kolme vuotiasta .Hyvin se sujuu , Pikkumies verottaa Isomummin "hyvävarastoja " , pitää huolta ulkona ja katselevat yhdessä Pikkukakkosta . Mutta varsinainen hektisyys alkoi maanantaina tullessani bridgestä .Lankapuhelin soi ja jokin sanoi , että nyt vastaat! Sieltä 99 ilmoitti , että kännyn päälle kaatui vesilasi ja nyt se on mykkä .Ilman kännyä ei Ysiysiä voi jättää , joten autoon ja kohti Pihlistä .Miehelle kerroin , jotta soita sille nyt ja käske olla valmiina .Eipä ollut mummu valmiina , istui tuolissa rauhassa lukemassa , oli vielä ottanut kuulokoneen pois ,joten turha puhua valmiina olosta . Vikkelään kengät jalkaan ,takki niskaan ja autoon ! Ajattelin , jotta häntä tarvitaan Iriksessä , sokeain kaupassa , josta känny oli hankittu . Ruuhka-aika ja kiire , mutta oltiinpa kahtakymmentä vaille viisi ovella   --ja kauppa oli mennyt kiinni kello neljä ! Nykyaikana ! Mitäpä sitten  tehdä , enhän voi juoksuttaa mummua pitkin Kauppakeskuksia , etäisyydet ovat kilometrejä .Pitkin hampain ajoin Pihliksen Prismaan , luulin sen olevan ihmisystävällinen , vaan turhaan luulin . Ysiysi oli ihan poikki kunnes päästiin kännyosastolle ja kaiken lisäksi siellä ei ollut ihan samanlaista kännyä . Kun ilmankaan ei voinut jättää , otettiin lähinnä oleva , kun mummu kertoi sen näyttävän ihan tutulta .Pois lähtiessä myyjä kehotti laittamaan vanhan riisikuppiin viikoksi , saattaa känny vielä toipua kylvystä !
Kaikki siis hyvin , tosin simkortilta oli kadonnut suurin osa nimistä , jotka sitten piti tallentaa uudelleen .

Ysiysi hallitsi tekstiviestin uudella koneellaan ja minä jätin hänet uutuuttaan kokeilemaan .
Seuraavana päivänä Ysiysiltä ei kuulunut tekstiviestiä , soitin kännyyn Pikkumiehen tarhan luona , sain vastauksen , että " puhelimeen ei nyt saada yhteyttä "!Ajoimme siis Pikkumiehen kanssa katsomaan , missä vika ja sieltähän se löytyi ! Puhelin näytön ohitti teksti " väärä simkortti ",toimittuaan hienosti kokonaisen vuorokauden .Teksti kulki kuin telkkarin hätäviesti , eikä poistunut , joten kauppaanhan sitä oli taas rynnättävä . Tosin nyt jätin Ysiysin kotiin Pikkukakkosen ääreen ja raastoin varsinaisen katsojan mukaan , hän kyllä sitten antoi minulle anteeksi, kun kaupassa oli  monta telkkaria ja kaikissa Pikkukakkonen .Myyjä teki sitten "jotain " koneelle , mutta ikinä ei ollut moista tekstiä nähnyt eikä tiennyt mistä se tuli eikä mitä sille tehdä .Tämä varsinainen asiantuntuja onnistui kuitenkin saamaan kännyn auki ja hävittämään tekstin , mutta kertoi samalla , että simkortti voi sitten temppuilla ja kannattaa soitella Saunalahdelle asiasta , vaikka ei näille korteille kyllä yleensä ikinä mitään tapahdu jne jne .Tänään puhelin on toiminut hyvin .Tekniikka on kummallista .

Torstai oli kaunis aurinkoinen päivä , tulossa on Pyhäinpäivä , "Havutettavien päivä " , oletteko moisen kuulleet ?! Käytiin viemässä kukka yhdelle ja katsastamassa  toinen .Hietaniemen hautausmaa on kaunis puistokeidas  kaupungin melun keskellä , siellä on rauhallista kävellä, sekä Vanhalla puolella , että Juutalaisten puolella .Ruoholahden alikulkusilta , siinä meillä yksi Guggenheimer .Kenen lie suunnittelema luomus.

Tänään tein syntiä . On Pyhäinpäivän aatto , vielä hetki sitten silloin ei saanut mennä kylään , jutella , kiirehtiä , juhlia - ja minä olin pelaamassa korttia .Kävelin kotiin , enkä tuntenut itseäni kovinkaan syntiseksi sumusateisessa illassa.

Huopatossutehtaassa nyt

Leif Segerstam (s.1944), kapellimestari, säveltäjä, viulisti ja pianisti, on yksi Skandinavian monipuolisimmista säveltaiteilijoista. Opiskeltuaan Sibelius-Akatemiassa 1952-63 hän suoritti diplomit viulunsoitossa ja orkesterinjohdossa. Suoritettuaan 1965 kapellimestaritutkinnon myös Juilliardin musiikkikorkeakoulussa New Yorkissa Segerstam työskenteli kolme vuotta Suomen Kansallisoopperan kapellimestarina.

Konsertin päätähdet , joita  musiikkiyleisö tulee katsomaan ja kuuntelemaan .Toinen heistä miellytti minua  , hän oli Helena Juntunen .1976 syntynyt sopraano , jolla ääni oli kuin tumman veden solinaa .Lavaesiintymnen oli häiritsevää kiemurtelua , outoa , että sitä ei oltu saatu pois . No , kapellimestari ei sitten kiemurrellut eikä käännellyt , hän on uskomattoman lihavassa kunnossa , liikkuminen lähes mahdotonta ! Itse aiheutettu (kuulemma syö neljä annosta siinä missä toinen yhden , omien sanojensa mukaan )sokeritauti vaivaa  ja vie liikuntakyvyn luultavasti kokonaan , ellei laihtumisen ihmettä tapahdu .Sääli , sillä eihän kukaan hänen lahjakkuuttaan kiistä !Richard Straussin "Olympia hymnin " mahtavat soinnut Musiikkitalon kuoron ja orkesterin yhteisesityksenä  nostivat salin lähes hurmioon  , Cesar Franckin sinfonia  salli silmien leputtelun uneliaisuudellaan, väliajan jälkeen sitten räjähti !Segerstrammin  sinfonia no 269 oli eräänlainen koettelemus , ajoin huvittavakin valittuine soittimineen , kuten iso perunanuija !Tuskin sillä hienompaa nimeä on ...Mietin  , että jos kaikki Segerstrammin sinfoniat soitettaisiin peräkanaa , huomaisiko yleisö eron ?!  Mitään yhtenäistä en siinä musiikissa huomannut ...soittimia ja säveliä peräkkäin , vähän miten sattuu. Hannu Ilari Lampila löysi kuitenkin teoksesta  "alkuainetta , joka koostuu vedestä ,maasta , ilmasta ja tulesta ." Mielikuvitus on mainio asia .

"Vanhaan kotikaupunkiinsa kirjailijavierailulle saapunut Anne kohtaa Laurin, ja he alkavat yhdessä perata lapsuudenmuistojaan. Tärkeimmät liittyvät saunaan, joka oli 1960-luvulla Annen perheen liiketoimi. Lauria painaa hänen isänsä selvittämättömään kuolemaan liittyvä trauma. Tarvitaan Annen ylivertainen muisti ratkomaan salaisuuksia.
Vaikka romaani raottaa hitaasti historian komeroita, sen idea on jännitysjuonta suurempi. Hassinen kirjoittaa tällä kertaa erityisesti kirjailijan työstä ja siihen liittyvästä muistinvaraisen menneisyyden käsittelystä.
Muisti on mielikuvitteluakin vahvempi voimakenttä, kun maalataan kirjailijan tapaan henkilöiden sisäisiä muotokuvia. Hassinen taitaa harvinaisella tavalla lapsen moniaistisen ruumiinmuistin sanallistamisen."

Hassisen tämän vuoden kirja . Luin ja ensin en päässyt siihen sisään , mutta sitten se alkoi viedä mennessään ja muuttui loppua kohden jopa jännittäväksi, miten Lauri selviää muistoistaan !Menneen elämän kokemukset muuttavat molempia , mietin , liekö kovinkaan tarpeen muistaa kaikkea , onko joskus parempi unohtaa ja tarpeen vaatiessa luoda kokonaan uusi lapsuus ?!Kirja vaatisi jatkokertomuksen Laurin selviämisestä , nythän se olisi helppoa , kun kaikki asianosaiset ovat jo kuolleet , eikä totuus lyö leimaa enää kokijoihin .

Kirjapino kasvaa , mies haki tänään Kirjastosta uuden satsin  ,hyllyyn on kerääntynyt jo melkein kaikki uutuudet , olen yllättynyt , kuinka nopeasti ne minulle toimitetaan .Kirjamessuille voisi mennä  kuuntelemaan tekijöitä , mutta taidanpa jättää väliin tälläkin kertaa  , hyllyyn en enää yhtään kirjaa osta  ,kun en raaski heittää vanhaa pois uuden tieltä .
Hesarissa oli mainio juttu "Rikoksen , rakkauden ja historian reiteillä " , 125 vuoden ajan kirjailijat ovat sijoittaneet tapahtumat eri puolille Helsinkiä .Sattui hauskasti , sillä olin tilannut isotekstisenä Ysiysille Outi Pakkasen "Tarjoilija , pyyhkikää taulu " -dekkarin ikivanhalta ajalta ja sen sijoitus Ryssänkärkeen Lauttasaareen mainittiin  tuossa jutussa . Paikka oli minulle outo , en ollut siellä käynyt silloin kuuskytluvulla , mutta nyt tiedän senkin , sillä tietysti minä sen luin ennenkuin vein pois. Kymmenen kirjaa oli esittelyssä ja ne kun lukee , onkin sitten jo aika selvillä  Helsingin keskustan kujista ja kaduista .

Talvi käväisi ja vei pois mennessään kukat  .Purkit ovat nyt mullalla ja odottavat  poikkeamista Torilla , jotain talvista sinne saadaan.
Poran kidutusäänet herättävät aamuisin  , ei auta tulpat korvissa , ei tyyny korvien suojana . Viikonlopun hiljaisuus suorastaan huutaa !

Ken ennätti lukea , huomasi , jotta meteli on tehnyt tehtävänsä  ja sekoilu tekstin kanssa oli näkyvää .Onneksi on tämä tietokone, jolla on helppo korjailla kirjoittamansa myöhemminkin , kuten nyt tein , sillä tämä Juntunen on todellakin tämän vuosisadan laulaja , vaikka olin hänet asettanut 1000 luvulle !Periaatteessa en tekstejäni enää korjaile , se on vähän kuin valokuva , otettu mikä otettu , sen ajan tuote , mutta ehkä nyt kuitenkin parintuhannen vuoden syntymäajan korjaus voi olla paikallaan...
Pimeää on , kaamos synkimmillään .Aikaakin saimme tänään tunnin lisää, eipä tuo paljon auta tässä pimeyden valtakunnassa . Minulle kaamos sopii , kauhulla kyllä ajattelen vanhinta rapakon takaa, onneksi menolippukin on jo ostettu , on siis pakko kaamoilla  ainakin tuo pari viikkoinen ! Eksoottista , vedä siitä , sanoisi nuoriso !

Naiset

 Nyt on kultturelli olo , vaikka taidenautinnoista on jo pari päivää . "Naiset " , jolla nimellä minä porukkaa olen kutsunut , sai ehkä uuden nimen :" Sirkkuset " ! Kumpi  istuu suuhun helpommin , jää nähtäväksi .
Galleria Didrichsenissä on must-näyttely Edward Munchista. Tuota väri-Huutoa ei nähty , sen sijaan graffiikan tuotos  ja se oli vaikuttavampi minusta . Meille tilattu opas kysyi ,josko huolisimme tuon "mikä-sen-nimi-nyt-oli " -maalauksen ruokapöytämme yläpuolelle ! Toki , se oli yksi kauneimmista teoksista mielestäni , värit ja kokonaisuus .Opas ei varmaan olisi huolinut ..tai sitten myynyt sen , hinnalla voisi elää ruhtinaallisesti vuosia ! Munch ei ole suosikkejani , "Huuto " sai toisin hermoherkän teinitytön voimaan pahoin , toistamaan aihetta piirroksissaan , eli työ vaikutti , enää ei .

Villa Gyllenbergissä oli seuraava näyttely oppaineen . Ensi kertaa -kuulemma -oli esillä valokuvaa , hassua ,kuinka aika muuttaa arvostuksia . "Muistijälkiä " on mielenterveyshoitajana työskennelleen Mia Dambergin tulkintoja ihmisen muistista ,tunteista , kuten häpeä, pelko, alastomuus ja seksualisuus . Niistähän jo kerää komean kokoelman , kun osaa kameraansa käyttää . Osa oli kaunista , osa ei , mutta kuvat oli ripoteltu tyylillä vanhan taiteen sekaan , uutta sekin . Talon asukkaat ovat eläneet upean elämän ja keränneet kattavan kokoelman , Helen Schjerfbeckiä taisi olla yli kaksikymmentä ! Itse talo oli satumaisen kaunis satumaisella paikalla meren rannalla , taideteos jo itsessään .

 Sivistystä olen myös yrittänyt tavoittaa lukemalla muutaman Hesarissa kehutun uutuuden  ja huomannut ainakin nuo kaksi todella tylsiksi .Kahlasin molemmat jotenkuten .Mutta ehkä tuolla" Katukatilla" on ihan toinen juttu kuin kirjallinen tuote , se näyttää olevan oikeasti kuuluisa kissa ! Mikä nautinto olikaan ottaa käteen ikivanha
Outi Pakkanen "Neiti ,pyyhkikää taulu !" , lukea ja ymmärtää lukemansa juoni . Anna Lainekin asuu vielä Marjaniemessä kahden tanskandoginsa kanssa .Hauskaa menneisyyttä . Suurempaan kirjalliseen syvyyteen ei tässä elämänvaiheessa  onnistu ,sillä remonttimeteli on imenyt kaiken tarmon meistä .Aamu-unisuudesta pitäisi nyt päästä eroon , mutta milläs sen teet !

Pikkumiehen mielikuvitus on mahtavaa seurattavaa , viimeksi leikittiin lentokenttäjuttuja , lähdettiin laukkujen kanssa Turkkiin ja Kuubaan , otettiin laukut hihnalta ja taas lennettiin , kiinnitettiin turvavyöt tai aukaistiin ,maisteltiin ruokaa ja juomaa  ja taas mentiin . Leikkiä jatkui parisen tuntia ja olisi kaiketi jatkunut loputtomiin , ellei olisi ollut suihkun aika. Siinä Vaari ja Mummi lenteli ja nouti laukkuja hihnalta ja ihmetteli .Vaari lähinnä muisteli , leikkivätkö omat noin  ja kuinka hän jäi siitäkin paitsi , samoin kuin luultavasti Pikkumiehen Papa , joka ei kielitaidottomana voi seurata ainakaan suomenkielistä leikkiä ! Täytyy vain toivoa , että espanjan kieliset leikit voivat yhtä hyvin .

Liittäisin kuvan porukasta näyttelyssä , mutta eipä tämä kone suostu yhteistyöhön .Pitäneekö kuvat ladata yhdellä kertaa vai eikö blogi tottele tätä selainta , jotain sellaista se nyt herjaa. Laitanpa kuvan sitten seuraavaan .Eipä tuolla ole suurta väliäkään , sillä kännykamera osoittautuu jatkuvasti huonoksi valinnaksi , kun kuvataan vähäisessä valossa , oli asetukset sitten miten hienosti etsittyjä tai ei . Silti minä nykyisin aina "unohdan " ottaa mukaan paremman kameran ja luotan tyhmästi kännyyn .Ei pitäisi , sillä olisihan se mukava  tallentaa hauskat hetket , niitä kun ei ikinä takaisin saa. Jos tyytyy pelkän kännyn katseluun , kuva on ok , mutta kun sen suurentaa koneelle , eipä noita otoksia viitsi juuri vilkaista . Toistaiseksi  kuvailen vanhalla filmillä , katsotaan , miten siinä onnistun .

Huomasin kirjoittaneeni Helenin sukunimen väärin ! Olipa mutkallinen , korjasin.