Vesisadetta ja joulutunnelmaa .

Raija Oranen antaa meille viihdyttävän historian oppitunnin kirjassaan Aurora, jossa suomalainen hyväntekijä, Aurora Karamzin tulee esiin ansaitsemallaan tavalla. Saamme kokea 1800-luvun Venäjän ja Suomen dramaattisen tapahtumat Auroran ja hänen läheistensä kautta."

Olen nyt melkein päässyt loppuun tuon yli kuusisataisen järkäleen. Kirja on niin täynnä nimiä ja historian tapahtumia , että sen sisäistäminen on suhteellisen työlästä .Kaikesta näkee , että töitä on tehty , siitä huolimatta ote sisällön mielenkiinnosta on karannut jonnekin .Tai sitten olen vain lukenut Orasta liikaa . Miten lie toisten lukemiset ? Mielenkiintoista oli myös huomata , että Aurora , joka historiassa tunnetaan suurena hyväntekijänä , elikin elämänsä liki vanhuuteen asti hyvinkin ylellistä elämää   ja tuskinpa tuo vielä lukematon loppuelämä on juurikaan vaatimattomampaa , hän vain yksinkertaisesti vanhenee , ei jaksa enää ja haluaa jotain siihen tilalle .

Posti on saanut punaiset kuorensa  ja toivottavasti löytää perille , sillä tänä vuonna kirjeen päälle on rustannut osoitteet mies , omalla käsialallaan !

Missä on joulukuusi ?  , kyseli Pienimies , kun sai Mummin Joulutavaralaatikon eteensä . No , ei ole .  Pitää olla !  Kun ei mahdu ! Mahtuu kyllä , tuonne keittiöön ! Niinpä , mahtuisi kyllä , enpä minä siellä kovinkaan suuria keittele. Taitaa silti jäädä vielä kauppaan  .Mutta tontut  löysivät hienot paikat , miten pysyvästi , se näkee maanantaina.

Tänään oli Muskarin joulujuhla . Innoissaan kaveri asteli suureen saliin , jossa oli juhlijoita vanhempineen  varmaan pari sataa .Istuttiin , sali hiljeni , punaiset valot syttyivät. Pieni mieskin hiljeni , vakavoitui , kuunteli tarkkaan , kun opettaja luki Elsa Beskowin kirjaa "Ollin hiihtoretki ". Siihen väliin sitten tuli eri ikäisten ryhmiä laulelemaan ja näppäilemään kannelta , joka näyttää olevan Itä -Helsingin Musiikkiopiston alkuopetus-soitin . Kun oma kolmevuotiaiden ryhmä pyydettiin lavalle , Pienimies marssi varjoon oven suuhun , eikä suostunut mihinkään .Ei , vaikka tarjolla oli oikeat rummut , joita hän kuulemma kyllä Muskarissa paukuttaa. Olipa tilanne tuttu Mummille ! Äitinsä ei pyydettäessä suostunut mihinkään tuossa iässä, hassua , miten piirteet periytyvät .Mutta keskittymisestä annan kymmenen plus ja papukaijamerkin !
 
 


Musiikki pysäyttää kaverin mennen tullen . Väsynyt ja kiukkuinen Pikkumies kuuli perulaisen panhuilun soiton ja siihen hän jämähti ! Soittajakin huomasi jutun ja tuli ihan viereen soittamaan . "Soitti kovaa , "sanoi kuulija .Tuota paikasta ei olisi ollut kotiin kiire , eri juttu oli hieno Stockmannin jouluikkuna . Ikkunassa oli kiinnostava ainoastaan yksi pieni junanvaunu , joka hitaasti liikkui ees taas pimeässä tunnelissa .
Sitä lapset kiersivät tuijottamassa , ikkunasta toiseen . Heräsi kysymys , että kuka kumma on ikkunan somistanut ?

Ihan jouluista oloa ei vielä ole , sillä ei ole lunta . Valkoinen maa on kaunis katsella , lapset odottavat lumilinnojen tekoa ja hiihtämistä , taitaa vaan olla muuttunut tämä eteläisen Suomen ilmasto pysyvästi , juttu , joka minulle kyllä sopii oikein hyvin , kun kaupungissa ollaan . Ja onhan noita lumettomia jouluja maailmalla koettu ja ihan hyvin on tunnelmaan päästy .Ehkä tähän on vain totuttava .

Työväenopistossa oli "Ranskalaisen musiikin ilta " .Sini Rautavaaran oppilaat esiintyvät , mukana systeri Tuuti .Kerran huippulahjakas , sitten äänensä tärvännyt kohta  seitsenkymppinen systeri lauloi kuin enkeli , upeasti soi hänen uudelleen löydetty äänensä .Uskomatonta , hänen iässään saada sopraanoääni takaisin ! Mikään ei ole ihmiselle mahdotonta kun sinnikkäästi jotain haluaa!