JENININ AAMUT tuo Palestiinan konfliktin lähelle henkilökohtaisella tavallamyös Henning Mankellin mielestä: "Koskaan ennen en ole lukenut niinvaikuttavaa romaania Palestiinan ja Israelin tilanteesta. Se vaikuttaa tunteisiin, niin kuin vain todella suuret romaanit tekevät."
Oli maaliskuun 31. vuonna 2002.
Maaliskuun 20.päivänä itsemurhapommittaja oli tappanut seitsemän israelilaista Galileassa kostoksi siitä , että Israel oli tappanut kolmekymmentäyksi palestiinalaista 12.maaliskuuta kostoksi siitä,ettäpalestiinalaiset olivat tappaneet yksitoista israelilaista 11.maaliskuuta , mikä oli kosto siitä,että Israel oli tappanut neljäkymmentä palestiinalaista 8. maaliskuuta, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Susan Abulhawa (s. 1970) syntyi palestiinalaisten pakolaisten perheeseen ja asui monissa maissa ennen kuin asettui Yhdysvaltoihin.Ja kirjoitti tuon kirjan .
En nyt sanoisi sitä suureksi romaaniksi , inhoittavan realistiseksi kyllä . Lukemisen jälkeen et enää katsele Israelia ja juutalaisia samalla myönteisellä silmällä kuin tähän asti .Historiallisesti tarina on kuulemma totuuden mukainen , joskin henkilöt ovat kuvitteellisia. Onneksi niin , sillä moista kohtaloa ei soisi tapahtuvan kuin tarinoissa ; taitavat silti olla totuudesta haettuja.Kaikesta vastavuoroisesta tappamisesta huolimatta myötätunto jäi palestiinalaisten puolelle , niinhän toki oli kirjoittajan tarkoituskin .Hän kyllä siinä onnistui .
Nightingale on saanut siipeensä tänään .Siivoojan toimi ei ole sitä kiitollisesta päästä , siinä tulee kuuma , selkä väsyy , aivastuttaa ja saa pyyhkeitä , kun korjaa vääriä kasoja ja vie vielä ne roskiin asti.Entinen siivoja komensi ysikutosen yläkertaan ,kun siivosi alakertaa , ja päinvastoin .Olisi pitänyt tehdä sama,tuli tehtyä jokunen juttu ihan omin päin .Tyttäret ovat huolissaan : tuleeko minusta ikäihmisenä samanlainen ??!
Päivä oli keväisen lämmin , linnut lauloivat ja orava kävi verottamassa pähkinäkoria Pihliksessä, sillä taitaa olla poikaset ruokittavana .Ysikutonen istui ulkona imurin ääntä paossa Iltiksen seurassa ja toivottavasti nautti auringon lämmittävistä säteistä .
3 kommenttia:
Topakkani pitää olla, jos aikoo vähän iäkkäämmille siivota! Muistan aikoinaan, kun sisareni (se Martta, minä olin Maria, inhoan siivoamista!) ryhtyi äitini huushållissa siivoilemaan. Vanha muistamaton äitini oikein suuttui, arveli, että hän ei muka itse enää osaisi siivota (niin kuin ei enää ihan jaksanutkaan). Epäkiitollista hommaa!
Kuulostaa hyvalta!
Jaa-a, kokemuksia karttuu sulla hoitohommista. Kunpa joku sinun laillasi suututtaisi minuakin, jos saan elää yli yhdeksänkymppiseksi. Tytär olisi silloin semmoinen vanhus kuin minä nyt. Ei siis mahdoton tulevaisuudenkuva.
Lähetä kommentti