
Satuin kuulemaan radiosta ennen reissua ohjelman , jossa haasteteltiin "Sinkkuelämää "-sarjasta väitellyttä .Sen verran juttu kiinnosti ,että löysin itseni elokuvista ."Sinkkuelämää kakkonen " pyöri teattereissa ja siellä istuin teini-ikäisten ja muutaman hieman varttuneemmankin naisenpuolen kanssa. Miehiä oli teatterissa tasan kaksi.Tiukan aktiivisesti en sarjaa ole katsellut , seurannut , kun on kohdalle osunut . Ykkösen kävin katsomassa ,enpä olisi muuten voinut tarinaa arvostella. Sarja on nerokkaasti toimitettu ja näinkin pienellä "osallistumisella " tyttöjen elämään , sulahdin sujuvasti mukaan .Kuten vätöskirjan tekijä sanoi , olisi mukava -ja onkin luultavaa - saada vielä kolmas "Sinkkuelämää ", jossa tyttäret ovat vanhentuneet isöäitien ikään , saanet lastenlapsia , eronneet tai jopa kuolleet , miten se elämä kutakin matkassaan vie.Se on selviö , että menen katsomaan , vaikka aina se selityksen vaatii !
Kuuma kesä kaupungissa (laatuaan muuten ensimmäinen sitten avioliiton alkuaikojen -) teettää outoja juttuja .Kuten elokuvan "The Chost writer ".Upea teatteri , jossa yleensä pyörii hyviä elokuvia ja jossa niitä on miellyttävä katsella tuotti tällä kertaa pettymyksen .Polanskin

Onneksi istahdin leivän ja oluen kanssa telkkarin ääreen , sillä sieltä tuli tanskalainen elokuva "Rakastan sinua ikuisesti ".Harvaa teattereihin tarkoitettua elokuvaa viitsii televisiosta katsella, mutta tämä kesti pienen ruudun hyvin ja piti otteessaan yhtäjaksoisesti .Loistava elokuva , jonka olen kyllä nähnyt myös teatterissa .
Matkalle hain kirjastosta kevyttä luettavaa , sekä painoltaan että sisällöltään . Jostain tekstistä jäi silmään Eero Pasasen "Kunnes tuli Kononen ".Olen sen näköjään lukenut , kun ensimmäinen rivi " Rikostarkastaja Martti Kononen oli vittumainen mies " tuntui tutulta .Kelasin kirjasta ja muistan viehtyneeni opukseen , se kun kuljeskeli pitkin Kruunuhakaa ja muita tuttuja seutuja .-Pirkko Arhipasta olen aina pitänyt ja mielestäni kaikki lukenut .Siksipä yllätyin löytäessäni vieraalta tuntuvan nimen "Hietaneilikka "vuodelta 1984.Tarina kulki Forssassa ja sivusi jotain hänen aikaisempaa -luultavasti - dekkariaan , sillä ihmiset ,paikat ja tapahtumat olivat tuttuja . Mutta -jos joku on lukenut Kalle Isokallion hulvattomia valheita , niin Arhippa kehittelee jutussaan valhetta hieman kevyemmällä kädellä . Erikoinen aluevaltaus, liekö niitä muita.-Muusta kevyen sarjasta ei sitten ole suurempaa kerrottavaa , kuin että lukenut olen , rannalla ja hotellihuoneessa .-Ja nyt pitäisi saada matkan kuvat järjestykseen , vielä niin kauan kuin muistaa , missä milloinkin on ollut .
Kuuman kesän kummallisuuksia lienee sekin , että mies sai houkuteltua vaimonsa kahville (jätskille ) illan suussa Tokoinlahden Piritaan .Eino Leinon päiväksi oli kuppilaan tuotettu Leinon runoihin nuotit laittanut laulajatyttö , jota systerikin kumppaneineen ilmestyi kuulemaan.Paikka oli täynnä ja istuimme ulkoilmassa sateen suojassa , kovin paljon emme musiikista kuulleet, tarinaa ilmaantui muutenkin , niin harvoin kuitenkin istutaan nenäkkäin ulkojuottolassa .Ilma oli kuin linnunmaitoa , jota pöytäämme ei kuitenkaan tarjoiltu.
2 kommenttia:
Kaupunkikesällä on puolensa, kunhan ne hoksaa. Kelpaa kuljeskella ja naatiskella, lueskellakin...
Kuulostaa kivalta, varsinkin tama Tokoinlahden paikka - se on varmasti aina taynna kesan ajan, terassi kutsuu...
Lähetä kommentti