
Kummasti päivä kului ilman kotiin unohtunutta kirjaakin .Vesilintujen pesimätouhuja on mukava seurailla.Metsässä kuuntelin moninaisia lintujen lauluja ja haistelin pihkan tuoksua , maistoin ketunleivän .

Kirjoja on tullut luettua monenlaisia .Juuri lopetin Elina Hirvosen "Että hän muistaisi minut ".Kirja ei ihan auennut ,luin ja unohdin lukemani .Kuka muistaisi ja miksi ?Väkivaltaiset vanhemmat ? Mielisairaan veljen ? Kaksoitornien romahduksen ?Ja elämän siinä välissä . Silti veljen ja sisaren suhde liikautti jotain , ehkä hän muistaisi minut. Silti pidin kirjasta . Hain kirjastosta Laura Honkasalon kaksi romaania ja aloitin uusimmasta ."Eropaperit " on oikeastaan anopin mietteet pojan erosta .Muu elämä kiertyy sitten niiden ympärille.Anoppi makaa masentuneiden vanhusten osastolla ja ex miniä on melkein ainoa ,joka käy katsomassa ja juttelemassa .Vaikka kirjassa oli paljon valoisaakin , perusvire oli apaattinen ,usein pahansuopa.Ehkä meitä on tuohonkin veneeseen .
Olen myynyt valokuvaustarvikkeeni Huutonetissä .Nyt ne pitäisi sitten saada uudelle omistajalle , ehkä siellä joku kertoo , miten se tapahtuu.
3 kommenttia:
Tästä jutusta saa vauhtia päivän retkelle kuvaamaan Nautelankoskea ja sen rantojen tuomenkukkapilviä. Oiskohan sielläkin poukama, josta voisi pulahtaa uimaan, kun kerran Aurajoella ollaan? Talviturkin ehdin kylläkin jo riisua Kreetan-reissulla Libyanmeressä.
Ei sitä lasketa ! Sehän on lämmin vesi ja ilma!
Jäi muuten yrittämättä uiminen Aurajoessa. Sen verran pahan näköistä vesi on yhä, vaikka sen väitetään puhdistuneen niistä ajoista, jolloin sikatalous tarjoili haisevia lisiään jokiveteen asti.
Lähetä kommentti