sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Torttua





Johan Ludvig Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta. Silloin on tapana nauttia kansallisrunoilijan mukaan nimettyjä runebergintorttuja.

Runebergintorttu on mantelirouheella, kardemummalla sekä keksi- tai piparimuruilla höystetystä murotaikinasta valmistettu leivos.
Tortuista tulee meheviä, kun ne kostutetaan kypsinä vesi-arrakkipunssi - tai vesi-rommiseoksella. Herkkupala viimeistellään vadelmahillolla, joka ympyröidään sokerivesikuorrutuksella.

Viikolla on ollut monta kakkupäivää. Torstaina kävin katsomassa yhtä hörähtänyttä isoäitiä .Hän tarjosi edellisen päivän kinuskikakkua , jota oli syöty puolen suvun verran pienen pojan ihalun lomassa .Lapsi oli ihana .Niinhän ne vauvat aina.
Perjantaina bridge sujui Runebergintortun ja kahvin voimalla ja tänään sai nauttia Kaisaniemen pyöreässä ravintolassa makeaa torttua kahvin kanssa.
Naisliiton teemana oli "Nainen ja raha ".Pääpuhujana Leila Simonen , joka on kuulemma kirjoittanut viisi dekkaria samaisen asian tiimoilta . En ole lukenut , vielä. Kuka lie ohjeistanut puhujan , tälle kuulijaryhmälle juttu meni kuin vesi hanhen selästä . Liian iäkästä naisväkeä , raha-asiat ovat jo kunnossa tai sitten niitä ei enää voi korjata.Mielenkiintoinen esitelmä , mutta häiritsevän elitistinen , asiaa painotettiin rikkaan naisen -lesken-näkökulmasta .Hassu juttu , jopa niin , että loppukaneettina kuulija neuvoi ottamaan mukaan näkökulman osa-aika -ja kansaneläkkeellä elävän toimeentulosta !"Mielenkiintoinen kommentti ", sanoi Simonen .
Opin uuden sanonnan :"Arkkuraha".
Californiassa sataa vettä , Washingtonissa on lumikaaos , meillä suola on mössännyt kadut puuroisiksi "askel eteen , puoli taakse "-kävelyksi , tehokasta reisijumppaa .Lumi ei enää häikäise ,
talven voittoväri keskustassa on tuhruisen ruskea .Töölönlahdella varpusten sirkutus ilahduttaa ja sorsilla on selvästi kevätkarkelot mielessä.

1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Tuo arkkuraha herätti muistelemaan, kuinka jo edesmenneet sukulaisnaiset pitivät huolta siitä, että heidät saatiin saatelluksi hautaan omin rahoin. Erityistä arkkurahaa he oikein säästämällä säästivät, kun eivät olleet äveriäitä sijoittajamummeleita. Jonkun ehkä olis kannattanut panna arkkurahakin poikimaan, mutta eipä moinen kuulunut entisajan tapoihin.