Elämää kuvina

Voisi sanoa , että olen yhtä "haavi auki " kuin tämä onneton pääskyn poikanen , jonka myrskytuuli pudotti pesän kanssa alas , säilyi hengissä , itki apua ja nostettiin "kuiville " , vaan eipä auttanut ! Aamulla se makasi elottomana myttynä .

Elämä on kummallinen ilmiö , se antaa joskus suurella kauhalla ja ottaa sitten yhtäkkiä pois viimeistä pisaraa myöten !Ehkä taas aloittaen tipottaisen hyvän jakamisensa jossain uudessa .

Miehen sairaus on edennyt pisteeseen , jossa odotellaan huomista tietoa suuren leikkauksen ajankohdasta , kiireellisenä (hassu toteamus , kun heinäkuussa ei kiirettä tunneta sairaalassakaan ) , elokuussa. Tieto summasi järjen ja tahdon ( ei tunteen ja mielen ) luopua mökkipaikasta , innokas ostaja kun ilmaantui sopivaan hetkeen tarjouksineen. Kymmenin ruuduin kuvaamaani järvimaisemaa on enää mahdollista ihailla syyskuun loppuun .

"Vesi vanhin voitehista " -iho on tämänkin kesän jäljiltä silkin pehmeä , eikä rasvoja juuri tarvita. Olenkin uinut jäiden rikkomisesta asti joka ikinen päivä , jonka olen paikalla ollut .Sitä tulee ikävä , monen muun asian kanssa.Kauneutta , ilmavuutta , lintujen laulua ja sateen helinää veden pinnalla .Tulevaisuus on pohdinnassa ja riippuu paljolti huomisesta ja sen seurauksista .

Kamera on ollut ahkerassa käytössä . Olenko kuvannut jo sen ja sen kohdan ?! Sähkökaapin ,vessan nurkan ,saunan naulakot ?Entä onko tuo kuvattu kesäaamun ensivalon tunteina?! Tai tuo ? Siispä ylös ja kamera töihin , sitten takaisin unten maille.Mitään et saa takaisin , turhaa kuvaa ei ole .