Hyvä kirja, loistava elokuva , huono musikaali

Rebecca on varakkaan britin Maxim de Winterin edesmenneen vaimon nimi. Kari Arffmanin näyttelemä Max avioituu uudelleen Monte Carlossa tapaamansa jenkkiperijättären seuraneitinä työskentelevän neidon kanssa. Uuden vaimon roolin tekee Sanna Majuri.Ex-vaimon haamu tuntuu kuitenkin varjostavan parin onnea. Rebeccan muistoa vaalii erityisesti Manderleyn kartanon taloudenhoitaja Danvers Sari Ann Moilasen hienosti tulkitsemana.Kaupunginteatterin tCornwalliin, 1920-30-lukujen vaihteeseen sijoittuvan tarinan kertoja, seuraneitinä toimiva nuori nainen ( Sanna Majuri ) rakastuu rikkaaseen leskeen, herra de Winteriin ( Kari Arffman ). Hän päätyy Manderleyn kartanon uudeksi emännäksi. Onnea varjostaa edesmenneen emännän, Rebeccan muisto ja kuolemaan kätketty salaisuus.
Majurin suloisen lempeästi esittämän uuden emännän vaatimattoman kiltteyden vastavoimaksi nousee kartanon emännöitsijä Rouva Danvers, joka palvoo kuollutta Rebeccaa. Sari Ann Moilanen tulkitsee mustanpuhuvaa kovapintaista Danversia hyytävän hienosti ja laulaa upean ilmaisuvoimaisesti.
Arffman jää miespääosassaan naisten varjoon. Pääparin välille ei tahdo syntyä jännitettä suurista tunnevyörytyksistä huolimatta. Verettömiksi jäävien henkilöiden kohtalot eivät sykähdytä. Arffman tuntuu myös olevan pulassa rytmillisesti haastavien lauluosuuksien edessä.
Rebeccan musiikki on mahtipontista ja suurieleistä. Kuoro-osuudet soivat komeasti ja Moilasen tulkitsema, monta kertaa toistuva Rebecca-teema kantaa esityksen tunnelatauksia.
Esityksestä puuttuu terävin lataus, ja tarjottu jännitys ja salaperäisyys eivät pääse tiivistymään. Ensimmäisellä puoliajalla kohtaukset valuvat toistensa perään kankeasti. Toinen puoliaika kulkee onneksi dynaamisemmin dramaattisine käänteineen.

Eilisiltana koettua "Rebeccaa " hehkutti tekstissä ensin Kaupunginteatteri (omalle tuotannolleen ) ja sitten Turun sanomat , joka oli kriittisempi ja kertoi otsikossaan , että "ei sytytä ".Olin samaa mieltä .Ja edelleen olen sitä mieltä ,että musikaali on tarkaan harkittava tuote , siinä ei saisi olla ainuttakaan falskiä ääntä ja nyt oli .

Lähdin aamulla ajamaan maalta , taivas oli sinisen kirkas ja luonto helli silmää koko ajomatkan .Mitä vanhemmaksi tulen , sen herkemmäksi käyn maaseutua kohtaan, jopa nenään tulvahtava pelloille levitetyn lannan haju riemastutti .Tuntui elämisen vapaus.Sunnuntaina olemme olleet naimisissa neljäkymmentäviisi vuotta. Silloin , kauan sitten , luulin pääseväni maalaisnimismiehen kyytiin.Odottelin maalaistaloa, navettaa elukoineen ,kanoja pihamaata tonkimaan. Vähänpä sitä osasin kuvitella .

Kiirehdin Bridgeen .Meitä oli kolme pöytää ja kaikkihan me olemme naisia . Kevät oli kirvoittanut kielen kannat , sillä meno oli kuin naiskokouksissa ! Olin riskinottotuulella , kortitkin oliva hankalat , useinmiten hävisin , mutta pelit olivat mielenkiintoiset .

Kyllääntyneenä television suoltamaan ainaiseen urheiluun , teatteri oli hyvä vaihtoehto .Viisi minuuttia ja olet lippuluukulla ja näin keväisin ei juuri tungosta ole .Kotiin tullessa oli mieskin jo saanut urheilusta tarpeekseen ja istuimme tuijottamaan samaa ruutua.