Murha ja -murha

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön (Äideistä parhain, Näkymätön Elina) ohjaama elokuva sokeasta pappi Jaakobista ja armahdetusta vangista, Leilasta. Klaus Härö on käsikirjoittanut elokuvan Jaana Makkosen alkuperäistekstin pohjalta. Elokuva on kuvattu Kokemäellä, Vammalassa ja Hattulassa.
Kiviseinien sisältä on päästävä oikein ulos , parveke ei riitä . On kevät ja jalan on tunnettava joustava maa askeleen alla .Asfaltti ahdistaa . Ja rampauttaa. Kiviseinät lihottaa.Ulkona liikut , sisällä istut .Tänäänkin oli hieno päivä ,pilvinen ,mutta lämmin .

Joskus tuntuu , että urheilu tunkee pään läpi . Silloin on hyvä olla keskellä kaupunkia , josta pääsee vikkelään elokuviin ja ihan toiseen maailmaan . Pidän Klaus Härön tavasta kuvata ja käsitellä ihmistä , maisemaa , missä hän elää . En pettynyt nytkään , elokuva oli kaunis , lämmin ja ennenkaikkea oikeudenmukainen . Murha on joskus enemmän kuin oikeutettu , sen voi tehdä niin monella tavalla .Tappaa ihmisen elämänhalu ja jättää sitten henkiin .Tai tappaa paha pois -kuolleeksi. Ymmärsin Leilan , elinkautisvangin , teon , en tuomion oikeudellisuuden .Hyvä elokuva.

Huomenna on Vappuaatto .Klara Vappen kaikki lukijat !

Kaupunkikierros

Lämpö hellii Helsinkiä , jopa Kauppatorin normaalisti tähän aikaan kylmä merituuli oli muuttanut suuntaansa ja hönkäili hellästi ja leppoisasti .Harvinaista herkkua .


Lähdimme Mummin kanssa tarkastamaan Mantan pesutuloksen ja puhtaalta näytti , sopii tuohon päähän uusi lakki asettaa Vappuna . Katsastaa piti myös Jugend-sali - suosikkisalini Hesan erinäisten salien joukossa .Kaupunki möi upean arvokiinteistön "Radio-daylle" , antoi luvan remontoida kuppilan näyttelytilana toimineeseen tilaan.Pelko oli suuri kauniin kadottamisesta , mutta saimme todeta sen turhaksi .Museovirasto oli tällä kertaa hampaallinen ja vanhaan ei oltu koskettu. Kalusteetkin oli tyypitetty mukailemaan muinoista pankkimiljöötä, kertoi itse omistaja.Tasokas , miellyttävä kahvipaikka , sopii minullekin , sillä vielä se toimii näyttelytilana , joskin pienempimuotoisena. Nyt oli esillä Esko Jämsän "Sininen Helsinki ", valokuvia .Kauniita , mutta käsiteltyjä.

Kaupungintalolla oli japanilainen näyttely , nimi ei jäänyt mieleen , mutta Suomessa oli taiteilija osan töitään tehnyt . Vanha , Ruotsin vallan aikainen , Keisariaikanakin vissiin tanssisalina ja ravintolana toiminut komea sali on malliesimerkki tuhon töistä .Mutta kyllä siellä kuvia katselee.


Kauppatorilta on hyvä siirtyä ratikan kyytiin ja samalla rahalla saa koko puolen kaupungin kierroksen .Kolmosen uusi reitti tuli näin koettua , nyt pääsee Kamppiin sekä maan alla että maan päällä .


Nyt oli kamera mukana , Pihliksessä oli kahdeksan viikkoinen hellyttävä rotweilerin pentu ! Suorastaan syötävän ihana !

Uusi kone taitaa palvella hyväksyttävästi .Se on alkanut tottelemaan ja oletettavasti kaikki tiedostotkin ovat tallella. Tosin otimme kovalevyt talteen, kaiken varalta.

Sirpa Kähkösen "Jään ja tulen kevät " kertoo ajasta , jolloin minun sukupolveni syntyi. Siitähän en mitään muista , ankeaa on ollut, rasististakin .Edelleen ihmettelen "vanhaa kerrontaa ", en ole mielestäni tavannut muissa nuorissa kirjoittajissa .

Voimauttava valokuva

Televisioohjelma Voimalassa käsiteltiin valokuvan terapeuttista vaikutusta pirstoille menneen ihmisen kokoamisessa , lapsuuden traumojen käsittelemisessä sekä oman itsen löytämisessä.Siis kovasti nykyaikaista puheenaihetta. Aikuiskouluttaja Turusta , Ulla Hakola on tehnyt kirjan , joka SAATTAISI kiinnostaa , ehkä kuvien myötä , ehkä syvälle lapsuuteen menevien tutkimusten myötä , menetelmä , jonka jokaiselle tarpeellisuudesta en välttämättä ole samaa mieltä.

Olen löytänyt valokuvauksen myötä paljon iloa, kauneuden kokemuksia sekä kykyä tarkkailla ja nähdä. Kuvaaminen on opettanut pysähtymistä hetkeen, hetkeen sisältyvän mahdollisuuden oivaltamista. Olen silmän vanki, rakastan pelkistetyn kauneuden aistimusta. Näin kirjoitti Inke Rosilo , yksi voimauttavan valokuvan kurssitetuista ja opin omaksuneista .Jos nuo sanat tarkoittavat sitä mitä voimauttavan kuvan suunta on , niin siihenhän tässä on elämän ajan pyrkinyt ja ehkä joskus jopa onnistunut luomaan näkijälleen "voimauttavaa voimaa". Ammentakaa sitä näistä keväisistä luontokuvista , joista minä ainakin tunsin saavani voimaa, siksi sitä voinen kutsua .Sielua elähdytti rapaojan kauneus -ja harmitti pieni kauneusvirhe luonnossa : joku oli jättänyt lumen aikaan sinisen kassin kaislikon reunaan...

Päivä oli lämmin , suorastaan kesäinen . Näin äkkiseltään en edes minä osaa pukeutua kesään , t-paita riittää ja paljaat , karviaispensaiden naarmuttamat käsivarret .Kävelin hiljaa , nauttien .Kirkon nurmikolla oli iki-ihana ruskea nöffe !Seitsenkuinen ja minulla ei ollut kameraa! Se on mukana AINA , ei ollut nyt .Jäin taputtelemaan ja muistelemaan aikaa 33 vuotta sitten .Silloin minulla oli puolivuotias nöffe-pentu ja ihka uusi tyttövauva , yksi murkkuikäinen ja nelivuotias kova-ääninen , omakotitalo ja menevä mies. Elämä oli hektistä silloin .Nyt riittää päivän menoksi Bridge .....

Tuli kesä

Käsittämätön helle iski Suomeen , yli kahtakymmentä astetta rikottiin siellä ja täällä.Minä toteutin uhkaukseni ja vain istuksin auringossa kirja kourassa .Sirpä Kähkösen "Rautayöt " , sen verran istuin ja luin . Olin siis kovasti itsekäs.Kuten kuvasta näkyy , mies pesi monta koneellista pyykkiä ja onnistui jopa ripustamaan ne kuivamaan niin etten mennyt ja pannut paremmaksi .

Joko hän on vihdoinkin oppinut tai minä olen lepsuuntunut , miten vain , puhdasta ja sileää tuli .Haravakin tarttui käteen , tosin meiltä molemmilta , sillä ihan laiskana en minäkään kehdannut molempia päiviä viettää. Haravoimiseenkin tulee himo , niin paljon olisi keväällä hommia , ei malttaisi lopettaa ,kun on kerran aloittanut . Kädet rakkuloilla ja jalat tönkköinä , sitten saunaan ja jäiseen veteen . Järvi oli vielä umpijäässä , mutta mies sai tökittyä sen verran rantaa auki , että pääsin istumaan jäiden sekaan .Olo oli autuas , ei kipristellyt kylmä .

Luonnonihmeistä suurin oli lintujen kevätkonsertti . Peipponen, pajulintu , punarinta ja västäräkistä vähäsen -siis siihen kesään !Iltaisin mustarastas luritteli huiluaan ja moni muu, jota en tunnistanut , työn alla on opettelu , mutta joka kesä se on yhtä vaikeaa."Olen kuullut ja tunnistan -mutta mikäs se nyt olikaan "-näin se menee. Jos edes yhden linnun kesässä .Sibeliuksen "laululinnun "-laulujoutsenen törähtelyt kajahtelvat päivän mittaan , ne ovat pitäneet reviiriään ja varanneet järven pohjukan tänäkin keväänä. Komea lintu , mutta siitä musikaalisuudesta olen mestarin kanssa eri mieltä.

Sirpa Kähkösen tekstiä jään ihmettelemään .Hän on syntynyt saman vuonna kuin vanhimpani ja kirjoittaa kuin vanha ihminen .Kuin olisi itse elänyt tuon ajan , iältään nuorena , mutta kauan vanhana eläneenä .Luen mielelläni , mutta silloin tällöin pysähdyn ihmettelemään .Niin mummoaikaista .

Lämpenee

Tänään laitoin talvea pois . Kengät,hanskat ja paksut takit . Nyt näyttää siltä , että niitä tarvitaan vasta monen kuukauden päästä !Oli todella keväistä , kesäistä oikeastaan. Mummi nirsoili konserttiin lähdössä , oli kuulemma väsynyt ja kehui , jotta melkein ysivitonen voi joskus ollakin väsynyt , kun oli kävellyt kampaajalle ja pankkiin asti .Taksilla toki takaisin . Totuus lienee ,että hän luki ohjelman ja päätti olla väsy huolimatta hienosta kampauksesta , eikä se hullumpi päätös ollutkaan.Ohjelmassa oli Kalevi Ahon kantaesitys neljälle saksofonille . Teos kuulosti hyvältä ja odotin jotain kaunista , mutta väärin meni . Eipä tainnut olla ainuttakaan levollista ja melodista kohtaa koko kakofoniassa.Lähinnä olo oli kuin itämaisella torilla .Mahler oli sitten enimmäkseen vastakohtaa .Onneksi .Mutta aina elävä musiikki on kokemisen arvoinen .



NORTH MYRTLE BEACH, S.C. – A coastal wildfire spread Thursday near one of the busiest tourist stretches in South Carolina, burning dozens of homes and forcing hundreds to flee in the middle of the night. No injuries were reported and officials said the blaze appeared to be heading several miles north of the most densely populated areas.

Amerikassa tuntuu palavan jatkuvasti .Milloin missäkin ja tuhot ovat suuret. Nyt palaa esikoisen vaihto-oppilas-kaupungissa , pääsin jopa näkemään videot ja kuulemaan paikalliset uutiset , kun minulla on nyt tämä uusi uljas tietokone. Mäntymetsää ja kuivaa , huonolta kuulostaa . Mutta onhan kaupunki laaja alueeltaan , toivottavasti amerikanperheen koti on turvassa.Paikka on muuten oman maan kansalaisten lomapaikka.Upeaa valkoista hiekkarantaa kilometrimäärin .ja "etelän historia" nurkan takana .

Huomenna on ensin Bridge ja sitten lähdetään maalle. Luvattiin lämmintä ja aurinkoa .Jos se toteutuu , minä en muuta tee kuin istun nenä aurinkoon päin napasillani ja luen kirjaa.ja kuuntelen lintujen kevätsirkusta ja haistelen heräävää luontoa.Ihanaa.

tänään hyväosainen

Tänään oli kevään tuntua ilmassa ja askeleeni kulkivat Kasvitieteellisen lukupenkkiä kohti. Lintujen kosintamenot, kevätkukat ja dekkari antoivat hyvän alun keväälle .Nokka punaisena sinnittelin naapuripenkkiläisen kanssa hörppien Puutarhan kassalta haettua kuumaa kahvia .Olihan kuitenkin kevät.

Uusi tietokoneeni on nyt oppimisen aiheena .Koneesta katosi yhtä ja toista , huomaan ilokseni osaavani itsekin asennella kadonneita ohjelmia . Teetin uuden työtason , tuskin mikään kovin ergonominen , mutta onpahan paremman näköinen kuin edellinen . Yleensä en aseta kauneutta käytännön edelle , pyrin saamaan ne kyllä samaan pakettiin .Toivon , että näin taphtui nytkin , vielä on työasento hakusessa.

Elokuva sijoittuu lisäksi kahden perinteen välimaastoon. Se ei ole puhdas Hollywood-elokuva, muttei syvintä Bollywoodiakaan. Oscar-voittojen jälkeen media on pyörittänyt aihetta näkyvästi.
"Televisiossa ja lehdissä on raportoitu, kuinka merkittävä asia Intialle Oscar-voitto on. Aiemmin kukaan intialainen valtavirran tekijä ei ole onnistunut siinä, missä nyt mentiin läpi", hindielokuvatutkija Madhava Prasad sanoo.

Kävimme siis Intiassa. Mikään turistihoukutus elokuva ei ole, mutta mielenkiintoinen kyllä . Juoni on tyypillinen intialainen novella , päiväunelma . Imelä ja romanttinen .Ja slummien lapsethan ovat kuin karkkipussista nostettuja .Slummit näyttävät olevan joka puolella maailmaa samanlaisia , Sao Paulossa muinoin , Hong Kongissa muinoin , näissä olen itse käynyt .Ja sen verran huonoa omaatuntoa potenut , että kamera oli laukussa vierailun ajan .

Elintaso ja elämisen taso

Uusi tietokone on nyt asennettu ja uuden opettelu aloitettu . Asentaja päivitteli koneeni sisuksia eli tiedostojen määrää -sanoi menevän pari kolme päivää , jos kaikki kuvat siirretään ! Syynä oli ensinnä koneeni ikä ja toiseksi kokoelmien suuruus. Olin ennakoinut tämän ja ottanut kuvat talteen ulkopuoliselle kovalevylle , mutta jotain silti unohtui. Asentajalta unohtui koneen johto , onnekseni , sillä kopiotavaa vielä jäi koneen omalta levyltä ottamatta.Minun ei tarvitse tuntea noloutta osaamattomuudesta , sillä koneeni oli niin ikäloppu , että tiedostojen kopsaamisessa täytyy tehdä muutama temppu , joka ei tavalliselta käyttäjältä onnistuisi.Ja nopeuskin paranee puolella , sekin oli ikäloppu yhteys, jonka olin kuvitellut Saunalahden päivittävän automaattisesti ,se kun minua pommittaa milloin milläkin päivityksellä .Oli miten hieno systeemi tahansa , aina on itse katsottava perään .Käsittämätön juttu tässä päivityksien tehomaailmassa .

Ajankohtaisen kakkosen "Lamaillassa" keskusteltiin edellisen laman vaikutuksista tämän päivän laman vaikutuksiin .Ja todettiin , että pysyvä elitason lasku on nyt tosiasia.Kolmekymppiset tuumasivat , että he eivät ole elintason nousua edes nähneet , ovat syntyneet lamaan ja eläneet supistusten ja poistojen aikaa.Rajua tekstiä , näin se lienee.Tosin he syntyivät nousukauteen , elivät lapsuutensa yltäkylläisyydessä , aikuisvuodet alkoivat sitten talouden alamäellä.Elämisen ilmapiiriin se ainakin vaikutti ja muokkasi ajatusmaailman kokonaan erilaiseksi kuin vanhempien sisarustensa , puhumattakaan vanhemmistaan.

Kuusikymmentäviisi vuotta on kulunut tämän päivän kuvan otosta .Vanski sinä istuu sen aikuisessa kulkuneuvossa vanhempiensa kanssa .Jos kehitys etenee samaa vahtia , kuvitelma tulevasta maailmasta lienee kuvittelumme ulkopuolella .

Pari edellisen tekstin lukijaa kehoitti kotirouvaa kirjoittaamaan suoria sanoja yleisön osastoon Hesariin.Kirjoitettu on monet jutut ja saatu julkikin .Kotirouva on kuuma peruna , sen käsitteleminen tuottaa kiihkeitä keskusteluja , mutta siihen se jääkin . Se on jäänne menneestä maailmasta , jonne ei paluuta ole. Asia on ajankohtainen tälläkin hetkellä , kun vanhemmilla ei ole työtä ja päiväkotien ryhmäkoot pursuavat .Joku eduskunnassa kerran ehdotti suosittavaksi äitien kotiin jäämistä ; asia tuomittiin välittömästi "Piikayhteiskuntaan palaamiseksi ".Tasa-arvo on joskus kovasti kummallinen asia .Minäkin olin tasa-arvoinen siihen "pankkikorttiin "asti !

Tämän uuden koneen ikkunanäkymä on erilainen , näppäimistö outo , voiko pelkkä väri hankaloittaa kirjoitamaista ?Siltä se tuntuu!Komentoja täytyy vielä varoa, voi tulla täystuho komennettaville .Opettelen .

alempaa kastia

Kotirouva pääsi taas kerran ihmettelemään yhteiskunnan tasa-arvojärjestelmää .Postihan tipautti luukusta tiedotteen , jotta bonuskortit on vaihdettava uusiin , koskas tili muuttui pankkitiliksi . Menin siis tietoineni S-marketiin ajatuksena ottaa luotollinen kortti , sitä kun niin kovasti tarjottiin .Visa se oli silläkin nimenä , kuten kukkarossa lepäävä.Se säännöllinen tulo ? Voi voi , enkö ole ollut edes työttömänä ??!! Työttömyyskorvausta ??! Juu , rouva , ei se auta , että tilillä on aina rahaa , pitää tulla jostain se säännöllinen tulo ! Tällä kertaa olin kyllä enemmän yhteiskuntakelpoinen kuin vuosia sitten pankkikorttia hakiessa (jota en saanut tuosta samasta syystä...) , olisin saanut kelvollisen pankkikortin , mutta kun en yhtä , niin enpä huoli toistakaan.Nettiyhteydet ja pelkkä bonuskortti , joka kuitenkin on pankkikortti .Joo. Mummilla on myös osuusmaksua maksettu omalle kortilleen. Mutta ei tule tiliotetta,siis mitenkäs hänen korttinsa !? "Ei kaikille ole luotu pankkiyhteyttä ,joten se toimii edelleen bonuskorttina ja näkyyhän se osuusmaksu veroilmoituksessa ja periytyy sitten perillisille !"Että miten tuo oli ??! Olenkin aina ihmetellyt , kun seksityöläiset voivat ilmoittaa tulonsa oikein veroilmoituksessa ja muuttua siten kunniallisiksi kansalaisiksi , niin milläs verottaja on vuosia selittänyt minun ylläpitämiseni ,eikä kysele nytkään . Jos olisin nuorempi , näillä kiukuilla menisin barrikaadeille , mutta onneksi olen lapseni jo pois kasvattanut .

Bridge oli onneksi tänään oikein mukavaa .Ja kävely sinne ja takaisin keväisessä, pölyä nieleskelevässä auringonpaisteessa oli vaihteeksi ihan miellyttävää.

Saan uuden tietokoneen huomenna .Asentaja tulee sen laittamaan , joten elän toivossa , jotta kaikki kuvani ja tiedostoni säilyvät tallessa ja vielä löydänkin ne .Koneen ääressä istumisen pitäisi puolittua , sillä tämä vanha on hidas ja harkitseva , sanoisinko kuten käyttäjänsäkin .

Himmeä päivä

Päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen seuratessa tylsistyneenä keskimmäisen viime tingan pakkausta ; se on aina suuri helpotus ja iso ihme , kun hän vihdoinkin on kentällä passeineen ja laukkuineen.

Hiljaisuus talossa oli korvin kuultavaa -( keskimmäinen saa suuren äänen jo pelkällä kääntymisellä) ja muutos sen verran suuri , että palautuminen Hesarin lukuun kävi työstä . Sunnuntai .Mitä tehdä .Pilvetön taivas ja kylmä tuuli .Ulos pitäisi päästä.



Herttoniemen rantaan on noussut Uusi Uljas Kaupunki.Sisäpihaa , lasia ja puuta.Merta ja tuulta.Yksityisyys on näissä asunnoissa hukassa , mutta ehkäpä suunnittelijat ovat ajetelleet "sen yksityisyyden " tapahtuvan veneessä , sillä jokaiselle asunnolle on luultavasti varattu oma laituripaikka .Ei ole edes "happamia sanoi kettu ", sillä vene ei ole meidän juttu .Ei myöskään mereltä hiutova julma tuuli.

Herttoniemi ei kahvia janoiselle tarjonnut , joten suunta kaupunkiin , josta sentään kupin voi saada , jos kestää jonottaa. Tylsällä tuulella ei jaksa jonoja , joten Kamppi sai tarjota kupin laihaa kahvia ja siirappisen -toki hyvän -pullan .



Sanomatalossa oli pieni näyttely "Arkkitehtuurin monet kasvot " .Kahdenkymmenen vuoden aikana on tehty paljon kaunista ja julkista , jotenkin ne vain hukkuvat lasin ja kiiltävän massaan .
Galleria Anhavassa talon alakerrassa on usein varsin mielenkiintoisia näyttelyitä .Niin nytkin .Tekijän nimi katosi mielestä , mutta muutama teos säilyy kuvana , sekä kekseliäänä että tällä kertaa myös kauniina .Minne kierrättää vanhat vaa,at ? Tämä taitelija oli tehnyt niistä lattialle näyttävän "postimerkkikokoelman ".Tai silkkinauhat ? Niistä oli luotu tilateos , jonne saattoi pujahtaa sisään, kuuntelemaan silkin kahinaa, kuin haavan lehtien värähtely.




Tylsyys jatkui . Miehelle Formulat tuo onnen odotuksen tai kadotuksen , minä päätin lähteä elokuviin .Naisten elokuva , joskin sallin myös miesten seurata hyvää näyttelemistä ja Lontoon kaunista keskustaa.Pari tippaa vuodatin isän taluttaessa tytärtään kirkon keskikäytävää , modernit itsenäiset tyttäremme kun eivät moista iloa ole isälleen suoneet silloin kun vielä olisi jaksettu (ja maksettu)suuria häitä tanssia .

Ennalta-arvattavuudesta ja raaka-aineiden kuluneisuudesta huolimatta Kerran vielä, Harvey tuntuu raikkaalta ja ilmavalta. Tämä johtuu pääosin Emma Thompsonin ja Dustin Hoffmanin näyttelemisestä. On puhdas ilo seurata kahta oman taiteenlajinsa huippua, jotka pusertavat kliseisistä rooleistaan irti kaiken aitouden ja inhimillisyyden .

Hyytävää ,mutta kevättä

Aurora Karamzinin penkillä ei tänään istunut kukaan .Oli kylmä-ainakin sillä miehellä , jonka kanssa puistoa kuljeksin ; ei osaa mies pukeutua , samassa koostumuksessa kulkee kesät talvet; siinä välissä voi palellakin!

Puisto on joskus ollut kaunis ja hoidettu , muutama mahtitammi sammaloituneine runkoineen muistutti menneestä suuruudesta

.Ja yksi huvittava yksityiskohta -"Keisarin vessa " -siinä taisi olla viisi numeroitua ovea ...

Läheltä "Kuninkaan tietä " metsäpolulta löytyi pari metsänpeikkoa mehusilla ,tiukka vahti ei korvaansa heilauttanut kulkijan kameran räpsyihin .

Peliriippuvaisia

Huhtikuun viima ravisteli oksia ja hyydytti kesävaatteissa vaeltavan kansan .Aamun pikkupakkanen lämpeni päivän mittaan kuitenkin jo kevään lukemiin , joten Sveitsin tytär ei ehkä palelluttanut keskieurooplaiseen ilmastoon tottunutta päätään , vaikka huju kävikin ilman lakkia.

Sinisen Huvilan pikkukahvilassa kukkivat narsissit ja kahvin tuoksu houkutti istumaan ja ihailemaan jäistä vapautuvaa Töölönlahtea , mutta oli kiire Bridgeen ! Kaksi viikkoa ilman peliseuraa oli tehnyt tehtävänsä , joukko oli koossa reilusti etuajassa ! Peliriippuvaista porukkaa.

Lupasivat huomiseksi pohjoistuulta ja jotain ehkä valkoista taivaalta .

kehonhallintaa

Mats Ekin Fluke on koreografin omien sanojen mukaan ” kahteen
suureen kuutioon vertautuva sarja tapahtumia, tilanteita ja asentoja.” Teoksissaan Ek kykenee kerta toisensa jälkeen yhdistämään henkeäsalpaavan
tanssivirtuositeetin kekseliääseen tarinankerrontaan – huumoriakaan unohtamatta.

Japanin kielessä Stepping Stones tarkoittaa nurmella olevia kivilaattoja tai kiviä, joita pitkin voi ylittää puron. ”Tätä voi pitää ajan metaforana", kertoo Jirí Kylián. "Kivet, jotka on jo ylitetty, kuuluvat historiaan ja vielä edessä
olevat tulevaisuuteen.”
Hänen teoksensa Stepping Stones sai alkusysäyksen
mestarin seurattua Australiassa aboriginaalien tanssijoiden heimotapaamista.
Kylián tiedusteli vanhalta tanssijalta syytä tanssin suureen merkitykseen
aboriginaalien kulttuurissa. ”Koska minun isäni opetti minua, ja minun on
välitettävä tanssini edelleen omalle pojalleni”, tanssija vastasi.

Mai Komori / Asta Lindholm Nicholas Ziegler / Antti Keinänen Claire Lonchampt / Maki Kirjonen Kare Länsivuori / Johan Pakkanen Salla Eerola / Petia Ilieva Jaakko Eerola / Samuli Poutanen Sari Jokela / Minna Tervamäki Jani Talo / Wilfried Jacobs

Balettia tänä iltana .Kävelimme .Ilta oli viileähkö , mutta valoisa ja kaunis. Esityksestä jäi päällimmäisenä ihaileva tunne tanssijoiden mielettömästä kehonhallinnasta ! Vauhtia ja nopeita liikkeitä ,kaunista ja koomistakin .Yhtäaikaisuutta. "Stepping Stones "oli tiukkaa balettia , kurinalaista ,nautittavaa."Fluke " -jossain kohdin jopa ikävystyttävä ,tahallisesti kömpelöä.Pantomiimia , sanoisin . Kävelimme takaisinkin edelleen valoisassa,pakastuvassa illassa .Tuoksui keväälle.

Juhlaeleganssi suosii mustaa.Eleganssin nimi on virttyneet farkut ,piikkikorot ja nuhruinen nuttu. Olin huutomerkki mustan joukossa syklaaminhehkuisessa (vanhassa ) mekossani ja kengissäni. Enpähän jäänyt ainakaan jalkoihin !

Stieg Larsson

Jos tärkein syy lukea dekkareita on joutua juonen mukaansatempaamaksi, Miehet jotka vihaavat naisia on elokuvana varsin onnistunut. Siinä on köhivä alku, oikean mainio keskiosa ja lötkähtänyt loppu. Toinen tärkeä syy lienevät henkilöhahmot. Näennäisenä päähenkilönä kekkuloi oikeamielinen toimittaja Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist), mutta todellinen stara on elohopeainen Lisbet Salander (Noomi Rapace).

Stieg Larssonin huippujännittävät , mukaansa tempaavat kirjat , kolme kappaletta , ovat , elokuvan nähtyäni , aivan liian suuri haaste elokuvalle. Jo yhdessä kirjassa on tapahtumia kolmeenkin elokuvaan , ne sullottuna yhdeksi paketiksi ,on kyllä kunnioitettava ,mutta tuhoon tuomittu yritys.Ruotsalaiset tekevät hyviä elokuvia.Tämäkin oli hyvin kuvattu , näyttelijät olivat osuvia hahmoja , paikat huolella valittuja ja Ruotsin maa kauniisti edustettu .Mutta se ei ollut Larssonin kirja ,vaan yksi suhteellisen hyvä dekkari dekkarielokuvien joukossa ,joka toivottavasti ei vähennä kynnystä tarttua kirjaan.

Pääsiäinen maalla

Onnistuttiin lähtemään liikenteeseen ajoissa ja selvittiin ilman Pääsiäisruuhkaa.Kelikin oli mainio kesäkeli , lunta näkyi vasta lähestyttäessä Keskistä Suomea. Oli odotettavsissa kauniita aurinkoisia pyhäpäiviä. Luonto kuitenkin teki tepposensa ja Kiirastorstain aamuna heräsimme lumiseen maisemaan . Kaunista , mutta talvista .Narsisseista tehty pikapuutarha onneksi ei suuremmin moiti lunta tai pientä pakkasta , säilyipähän tuoreena pyhien yli ja nyt se kukkii keltaisia kukkiaan kevätmuuttoa tekeville kurjille , joita jo näin pellolla myyriä etsimässä. Kamera myöhästyi , joutsenistakin sain vain pari valkoista perää kuvaan , vaikka ne pyörivät tiuhaan ihmetellen , miksi pesintäpaikka järven poukamassa on vielä jään ja lumen peitossa.Ei siis ollut uintikelejä ihmisillekään .

Luin jännän kirjan maalla. Jännä sanan siinä mielessä , että tapa , jolla kirjailija oli aihetta käsitellyt , oli aivan uusi . Kertoja oli Kaarina Maununtytär , joka keskusteli 2000-luvun kirjailijan kanssa omasta elämästään .Minä vastaan kirjoitettu historia.Kumpi on se oikea , tapahtunut ?Kukapa sen osaa selkeästi ja totuudenmukaisesti kertoa. Mukaansa tempaava kirja.

Karin Månsdotter eli Kaarina Maununtytär (1550-1612) oli vasta 14-vuotias maalaistyttö, kun Ruotsin kuningas Erik XIV ihastui häneen. Kaarinasta tuli ensin kuninkaan jalkavaimo, sitten - vastoin hovin suunnitelmia - virallinen kuningatar, ja ajalleen poikkeuksellisen tasavertainen aviokumppani.

Kaarina oli alle kolmenkymmenen, kun vainoharhainen ja hermoheikko Erik syöstiin vallasta ja perhe vangittiin. Esikoispoika vietiin äidiltään loppuiäksi. Myöhemmin Kaarinasta tuli Kangasalan Liuksialan kartanon vaikutusvaltainen emäntä.Miten vaatimaton maalaistyttö sopeutui hoviin ja elämään jatkuvan juonittelun kohteena? Millaista oli avioelämä keskellä hierarkkista jalkavaimojärjestelmää? Miltä tuntui, kun mies menetti asemansa?
Carita Forsgren on kirjoittanut historiallisten faktojen pohjalta mukaansa tempaavan ja kiehtovan tarinan yli 400 vuoden takaisesta naiskohtalosta, jossa on yllättäviä yhtymäkohtia nykypäivään.

Carita Forsgren (s. 17.12.1968 Tampereella) on kirjoittaja, kuvittaja, kouluttaja, yrittäjä ja graafinen suunnittelija.
Forsgren on opiskellut kahden vuoden ajan arkkitehtuuria Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja graafista suunnittelua sekä elokuvausta Essenin yliopistossa Saksassa. Vuonna 1993─94 hän oli vaihto-opiskelijana Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistui 1994 nimikkeellä Kommunikations-Designer (MA) ja palasi Suomeen. Vuosina 1995─99 hän työskenteli päätoimisena multimedian tuntiopettajana Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Vuonna 1999 hän perusti toiminimen KAA Productions.
Nykyisin hän tekee tilaustöinä mm. televisiografiikkaa ja formaattiesitteitä sekä oppimateriaaleja ja käy opettamassa TAMK:in Taiteen ja viestinnän osastolla animaatiota, käsikirjoittamista ja kuvankäsittelyä.

Netissä on selostus Carita Forsgrenin elämästä .Hengästyttää .Että joku on oppinut elämältä noin monenmoista , loikkinut suunnasta toiseen ja kaiken lisäksi kirjoittanut vielä historiallisen kirjan .Perhekin on ja taisi olla koirakin . Jutussa ei tosin kerrota , kuinka hän kaikesta selviää-

käyttäen tätä tämän ajan mielilausetta : pärjää arjen pyörityksessä .(olen allerginen tuolle sanonnalle -sitä viljellään joka jutussa -lähinnä naisista.Mies ja "arjen pyöritys " eivät suuremmin ole kohdanneet.)

Kaksi dekkariakin tuli ahmittua,huono ja hyvä . Kummankaan nimeä en nyt muista .

Oriveden K-kaupan laskun lopussa on teksti :"Olen veikkonen ilman syytä sopimattoman onnellinen ." Uuno Kailas---Kyllä tarvitsi lukea oikein kahteen kertaan -runoja lukeva kauppias , joka jakaa tietoaan ruokailevalle kansalle !

kielitieteellinen nimi

Kylläisenä V-sanaan , pyysin ystäviäni "Puhumaan kauniisti ", sain mm näin tyhjentävän selvityksen.Mikä todistanee , että pelkkää "kieltoelementtiä " on "Kalavaleessa" käytetty...

Suomenkieliskänä ja Suomen kielen perussanakirjan ja Kielitoimiston sanakirjan toimittajana olen muuten käsittänyt, että useimmat sanat ovat useita merkityksia sisältäviä äännejonoja. Sanojen merkitykset liikkuvat kunkin sanojan asenteiden ja tunteiden ohjauksessa.Esim. saneella "Oletpa sinä kaunis!" on kolme merkitystä, jotka eroavat toisistaan riippuen sanojen painotuksesta lauseessa. Kokeilepa!V-u on alatyylinen ihmiselimen kuvaus. Tampereen yliopiston suomen kielen laitoksella keksittiin kymmenisen vuotta sitten sille kielitieteellinen nimikin - jota en nyt muista, kun ei ole tullut käytettyä. Sanaa käytetään kieltoelementtinä esim. sellaisessa yhteydessä kuin "Vittu mä mitä laulan!"

Pääsiäinen tulee.Lähtö landelle on huomenna tai sitten ei .Jos oltaisiin Amerikoissa , voisi mies neuvotella Kiirastorstaina yhtä hyvin kuin Pitkänäperjantaina , mutta Euroopassa kun ollaan , eiköhän Saksakin mene kiinni Pääsiäisen pyhiksi ja me päästä maalle .Se jää nähtäväksi ,kuten myös uintimahdollisuus .Viime vuosi tähän aikaan näytti tältä: jäätä oli.

Mennäänkö leffaan

Loin pikakutsun elokuviin ja viisi nopeaa tarttui kutsuun . Metro tuo melkein lippuluukulle , eksyä ei voi juuri kukaan .

Georgiana Cavendish (1757 – 1806) – Devonshiren herttuatar – oli kaunis, lumoava ja sanavalmis aatelinen, jota kansa palvoi. Mutta vaikka hänen kauneutensa ja vetovoimansa tekivät Georgianasta kaikkien tunteman julkisuudenhenkilön, yksi asia tuntui aina karkaavan häneltä: tosi rakkaus.Valistusajan poliittista uudistusmieltä ja yksilöllisyyden nousua henkivässä, tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa herttuatar Georgianaa tulkitsee Keira Knighley ja hänen miestään, Devonshiren herttuaa, Ralph Fiennes. Georgianan äitinä nähdään Charlotte Rampling sekä aikakautensa muutosvoimaisena valtiomiehenä ja Georgianan rakastettuna, Charles Greynä, Dominic Cooper.
Kaunis elokuva .Huolella tehty .Upeat puvut , kampaukset ,miljöö.Vaikka Georgiana oli alistettu mieheensä nähden ,eikä voinut asemaansa muuksi muuttaa , hän tavallaan oppi hyväksymään tilanteensa ,käänsi elämänsä voitoksi , sai kunnioitusta ja voitti jopa miehensä kiintymyksen .Mikä lienee aikalainen suoritus sen ajan aatelistossa.

-
Miellyttävän elokuvan kruunasi istunto alakerran thaimaalaisessa ravitsemusliikkeessä, jonne yksi myöhästynytkin tiensä löysi.Hyvää ,kaunista ruokaa ja mukavaa seurustelua viinilasin ääressä .Ilta oli hyvä.

Lukija

Elokuva "Lukija " -Kate Winslet ja Ralph Fiennes ja jokin nuori poika , joka näytteli hyvin - jätti hämmentävän tunteen .Hanna , herkkä nuori nainen ja niin kovasti kuitenkin "saksalainen" ajautuu suhteeseen koulupojan kanssa .On sota-aika ja Hanna saa komennuksen uuteen työhön , joka myöhemmin osottautuu vartijan työksi Keskitysleirillä , jossa oli paljon ihmisiä vain töissä, kuten tuomari sanoi oikeudenkäynnissä .Koulupojasta oli kasvanut lainopiskelija , joka osallistui sattumoisin Hannaa koskevaan oikeudenkäyntiin."Olin vartija , tehtäväni oli vartioida .Mitä itse olisitte tehneet vastaavassa tilanteessa?" kysyi Hanna tuomarilta .Vastausta ei tullut. Elokuva kertoo taannehtivasti tarinaa ja kysyy unohtamista , anteeksiantoa ja rakkautta , vihaa ja tuomiota .Sääli natsirikollista kohtaan jätti tunteen , jota on vaikea ymmärtää-ja kuitenkin juuri se on monen kohdalla ollut ja on todellisuutta .Siinäkö oli elokuvan sanoma ?Tapahtumat ovat liian lähellä ,aikaa on mennyt liian vähän , jos vaikka ymmärrän , mutta että hyväksyä ,se tuntuu pahalta.Silti..

Perkelettä ja F-wordiä

Komissa oli näytössä "Kalavale " .Tuli F-wordin mitta täyteen .Uskomattoman todenmukaisesti Laura Malmivaara sitä sanaa viljeli , nosti lausetyngän lopunkin ylänuottiin , juuri kuten nykynuorten olen pääkaupunkiseudulla kuullut lausuvan. Näyttelijäsuoritukset olivat taas kerran erinomaiset ,mutta lienenkö nähnyt liikaa tai sitten en enää osaa katsella "oikein " , kun jokainen pitäisi mahduttaa puoleen aikaan .Hömpää tulee niin sanotusti ruudun täydeltä . Tosin koko tarina perustui juuri hömppään , kalavaleeseen ,TosiTV-viihdettä tämän ajan köykäisille katselijoille.Kaikki on myytävänä ,ihmisten tunteetkin , elämää alennustilassa.

NÄYTTÄMÖSOVITUS: Pekka ja Aleksi MilonoffOHJAUS: Pekka MilonoffROOLEISSA: Pekka Valkeejärvi, Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Marja Packalén, Niko Saarela, Vilma Melasniemi, Eeva Soivio

Tänään satoi vettä. Vaihdoin jalkaan kävelykengät .

Kevätpiinaa

Tänään tuli kevät Helsinkiin . Mittari näytti viittätoista .Ihmiset kansoittivat puiston penkit , Miina Sillanpään (jos se nyt oli Miina ) patsas sai nuorison musisoimaan , jäät sulivat vauhdilla Töölönlahdella ja terassikansa täytti Pubit . Talvikarvat parvekkeelle ja kevättakki esiin , kerrospukeutuminen , se oli nyt se juttu. Pölyä nieleskellen ja kevättä nuuhkien hiljastelin Aurorankadulle Bridgeen . Kuuma tuli ,kuten ennenkin , mutta nyt oli mistä riisutua ja silti olin pukeutuneen näköinen -ainakin omasta mielestäni ; eipä siellä muita paitapuseroisia lyhythihaisia liikkunut .Allakka ja minä emme ole koskaan toisiamme totelleet.Bridge oli taas oikein mukavaa.

Päiväni oli kirkastettu myös kotona - potilas oli ikkunan pesussa. Nyt näkyy taas ulos.

"Hollantilaiskirjailija Renate Dorresteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on kertomus vanhenemisesta, syyllisyydestä – siitä, kun perheen sisäiset roolit menevät sekaisin.
Teos kuvaa naturalistisella tarkkuudella äidin vaipanvaihdot ja kakkakommellukset, Heleen-tytärtä kuumentavat hormonikierrokset ja aviomiehen roikkuvat kivespussit.

Yhtäkkiä menettää ihmisen, joka jatkaa kuitenkin vielä olemistaan. Se on kuolema ilman hautajaisia."

Hauskuudessaan järkyttävää luettavaa. Ajatus omien tyttärien joutumisesta vastaavaan tilanteeseen pitäisi jollain säädöksellä estää .Testamentilla ? Tässä ja nyt ? Hoitakoon yhteiskunta , siten kuin se sillä hetkellä pystyy .Lapsilla on oma elämä ,johon vanhemmat sopivat jos sopivat , ei päinvastoin .Vanhainkotien , dementiakotien hoitohenkilökunta vetosi omaisen omaantuntoon , syyllisyydentuntoon , käytti sitä hyväkseen ,huomioimatta omaisen uupumusta ja laiminlyöntiä omaa perhettään kohtaan . Tilanne oli kohtuuton , mutta niin ymmärrettävä.Suositan luettavaksi , sekä lapsille että meille , jotka vielä emme ole dementiaan vaipuneita.

Katselin telkasta elokuvan , jonka senkin olin isolla kankaalla nähnyt .Graham Greenin omaelämänkerrallinen "Jutun loppu ".Julianna Moore ja Ralph Fiennes tekevät hyvää työtä . Elokuva sopi hyvin televisoonkin , sillä se oli pääasiassa kauniisti kuvattua lähikuvaa. Raju mustasukkaisuus on mahtava elämän muotoilija , se sytyttää ja polttaa , repii ja korjaa . Ja miten mainion kirjoittamisen aiheen se antaakaan kirjailijalle !

Rahisee ja särisee

Kyllä Helsinki on likainen ! Inhoittava kirkas huhtikuun valo tuo esiin kaiken sen , minkä kulkija on talven aikaan tiellensä heittänyt .Eikä se suinkaan aina ole "sitä koirankakkaa "!Kaupungissa on totta vie todellinen tuo vanha lause , jota erään ystäväni kanssa vuosien varrella kilpaa hoetaan :"Huhtikuu on kuukausista julmin ." Siitä huolimatta , että esikoiseni on huhtikuun lapsi ja ehkä juuri siksi hypersiisti !!

Sillä aikaa , kun Mummi oli kuopuksellani käsiteltävänä , käväisin muistelemassa Sirkun vanhassa galleriassa Suurta Päivääni kerran vuosia sitten . Silloin oli minullakin kuvia seinillä .Olen ollut hyvässä seurassa , sillä nyt oli ihailtavana Seppo Polameren taidokasta kynän jälkeä .Omistamisen tarve on kadonnut , mutta ihailla voi aina .

Hoitopäivän rituaaleihin kuuluu nykyisin kuppi kahvia ja jotain hyvää Cafe Ursulassa Eiran rannassa. Nyt tapahtui kyllä historiaa: ennakkoluuloinen ,nirso Mummi valitsi itselleen salaatin ja uuniperunaan lisukkeen , jota ei voinut erotella "tiedostettaviin osiin ".Mummi ja nuorimmainen ovat samaa maata :ruoka pitää olla selkeästi eriytettävissä , kaikki erikseen lautasen reunalla .Kotiin kaupan kautta ja pituusasentoon .Päivä oli ollut tiukka .

Tiukka se oli päivä Fortumillekin .Suomi pääsi taas otsikoihin , toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja erosivat , kun olivat omineet optioita , joita maan hallitus kertoo ei-hyväksyneensä . Nyt sitten katsotaan , mitä Hallitus tekee, tekeekö mitään vai painetaanko töppäilyt villaisella .