Kellä takki , kellä kengät

Kävin kenkäkaupassa .Ostin uudet jalkineet , vanhat sanoutuivat lopullisesti irti .Jalkaterapeutin ohjeesta pyysin kengät , joihin voin sujauttaa terapeutin rakentamat jalan asentoa korjaavat pohjalliset .Ostin rumat kengät, mutta hyvät jalassa.Kävellessä on todellinen mummo-olo.Onneksi talvi on kohta ohi ja voinen siirtyä lenkkareihin .

Ryhmäteatterin "Päällystakki " tuli nähtyä. Martti Suosalo on ikuisesti hyvä koomikko , kyllä häntä katselee ja kuuntelee. Tässä työelämän huononemisesta nykyaikaan sidotussa Gogol-muunnelmassa Suosalo jäi minusta vähän liian taustalle kaiken nykyihmisen naurattamiseen tarkoitetun hössötyksen ja selityksen alle.Tunnin lyhennys liioista tapahtumien kertomisista olisi tehnyt näytelmälle hyvää . Minusta .Sitä "oikeaa Gogolia" en muista nähneeni , en liioin lukeneeni , joten tarinan hauskuuteen en osaa sanoa mitään. Itse takkiaan kantava Akaki oli enemmänkin surullinen hahmo kuin vitsikäs.Muut tekivät tarinan hauskat roolit , kuten Taisto Oksanen , jonka vieraskielitulkinnat olivat hersyttäviä .

Teatterin jälkeen tuotiin vieraat kotiin iltapalalle. Olin pilkkonut punasipulin ennen lähtöä , peittänyt sen ja laittanut avonaisen ikkunan ääreen .Haju oli tyrmäävä.Kohteliaasti vieraat istuivat pöydän ääreen nauttimaan hajun aikaansaannoksesta ja muikun mädistä , sekä todellisesta vitamiinipommista , "heinäkakusta " .

Ja kun aikuinen ei saa sanoa "ei kiitos " , joutui vihanneskammoinen vieraamme pistelemään vihreitä suuhunsa kohteliaalla ruokahalulla ja -kaikesta huolimatta - täyttämään vatsansa .Ilta oli onnistunut .

Sipulin hajussa nukkuminen on taitolaji , joka onnistuu pitämällä parvekkeen ovi raollaan pakkasyönä , suuntaamaan nenänsä ilmavirtaa kohti ja olemaan kääntymättä koko yönä . Aamulla on sitten niska jäykkä ja pää kipeä .Ja yhä leijuva sipulin haju .

Kevätauringon kirkkaasti pistävän silmiäsi vietät aamupäivän toipuen yön tokkuroinnista ja odottaen , että mies palaa aamun ensi hoidosta HUSista. Miten meni ? "Helppo juttu , palasin kävelen ." Pakkasta on ja taivas pilvetön, kävely Perjantain Bridgen teki hyvää. Ja hyvä oli pelikin .Kotona sipulin haju leijui enää kevyenä parfyyminä -jonka kyllä tulen jättämään tästä lähdin väliin .

Huomenna pitäisi ajella Keskistä Suomea kohti .Lupasivat lunta !Missä se kevät viipyy ?Hesan kadut on jo puhdistettu hiekasta , ei enää liukasta kaivattaisi .

Hiekkaa ja salaattia

Eilinen maanantai sujui tavanomaiseen tapaan, bridgeä ja kotimaista . "Annaa" vilkaisin , mutta en halunnut pahoittaa mieltäni huonolla toteutuksella ,joka jo alkumetreiltä tuli selvästi ilmi . Näyttelijävalinnat olivat tyystin väärät -Megan Followsia -alkuperäistä Annaa - ei kukaan voi ylittää. Sääli , että sitä kuitenkin on yritetty ja näin on monelle jäävä epäkiinnostava kuva kirjasta , noin toteutettuna se ei houkuttele lukemaan.Siis luulisin , teinpä juuri kardinaalivirheen , tuomitsin näkemättä. Eli se olisi kahlattava aamulla kuitenkin .



Kaupunki on lumesta puhdas , hiekka ratisee hampaissa , pakkasta on päivälläkin . Mummilla Pihliksessä on vielä täysi talvi , liukastakin , sillä aurinko kuitenkin sulattaa päiväsaikaan tuiskuttamansa lumen ja jäätää sen yöllä .Tuli takatalvi . Kevättakki ja lenkkarit ovat vielä hyvin kylmä yhdistelmä , niin mielellään kuin sitä vaihtaisikin kevyempiin kannettaviin.



Tänään olin ystäväni kanssa Kahvilassa -isolla K:lla .Ekberg on Kahvila , jossa tarjoillaan pöytiin ja antimet ovat kauniisti asetetut ja maukkaat .Iltapäiväkahvin aikaan Kahvila oli viimeistä pöytää myöten täynnä , mutta hetken odottelun jälkeen vapautui paikka ikkunan vierestä .

Salaatti oli hyvää ja oliko se nyt "budapestiläinen" , maistui kahvin kanssa. Juttu kulki polkujaan , Kahvila tyhjeni ja mekin lähdimme.



Kampin Palvelutalossa oli luento astma-ja hengitys -ohjauksesta , klassinen laulaja ja puheterapeutti .Sen verran aihe kiinnosti , että huomasin istuvani luentosalissa yleisön joukossa , yleisön ,joka ei ollutkaan pelkkää "rollaattori-porukkaa ", jota olen tottunut palvelutaloissa näkemään ja joihinka en itseäni vielä vapaaehtoiseti miellä .Hengitys on tärkeä juttu , se tuli selväksi.

Karvainen ystävä

Käytiin katsomassa serkkukaartin vanhimman kauniita tyttäriä, vaikka totuuden nimessä on sanottava, että hyvin suuren osan huomiosta sai iki-ihana Tytti -hauva! Siinä vaihdettiin pusut ja hyppyterkut tuntemisen merkiksi , verenpaine putosi hetimiten monta viivaa kiharaista turkkia silitellessä.


Kaupungissa oli aurinkoinen ja pölyinen kevätsää , lumet vain muistoina hataralla jäällä .Sipoon maalla talvi piti vielä tiukasti otettaan , luntakin oli melkein enemmän kuin Keskisessä Suomessa.Sopi siinä valkoisen hauvelin juosta puhtaalla hangella.


Tämän päivän Hesari kirjoitti kolumnissaan "Kanavalla" selvityksen ihmettelyyni Annan tarinoista .Huomenna alkava "Anna -ystävämme -uusi alku " on kuulemma kanadalaisen käsikirjoittajan , tuottajan ja ohjaajan neljäs Anna -sarja ! "Sullivan näyttää luopuneen taiteellisesta kunnianhimosta ja ryhtyneen tekemään rahaa huonoilla jäljennöksillä .Tämän Annan kanssa Lucy Maud Montgomeryllä ei ole enää mitään tekemistä ." Mutta täytyyhän sitä kurkata , muuten ei tiedä , mistä kolumnissa puhutaan.

Nostalgiaa

Kävin kohottamassa nostalgiaa,"Marley and Me ".Liekö ollut tarkoituksena tehdä opettava elokuva nuorille pareille , mitä on koiran omistajan arki ja pyhä perheen arjen keskellä. Jos näin , niin perille meni ! Elävästi tuli mieleen ajat juuri vastaavanlaisesta tilanteesta.
Fiksuna tyttönä ajattelin , jotta hommataan pentu puoli vuotta ennen uuden vauvan syntymää, sitten se on valmiiksi kasvatettu ja opetettu , kun uusi jäsen tulee kotiin . Mehän sitten tykättiin isosta koirasta - ja tuskinpa suurenpaa sillä hetkellä oli saatavilla. Otettiin se virkeä , koiran pitää olla aktiivinen . Ja sitä se oli , kuten tuossa elokuvassakin . Kolmen vuoden ajan se söi kaiken , kaatoi jokaisen , kaivoi kuoppia pihan täyteen .Mitkään hihnat eivät sitä pidelleet , lenkillä etsittiin vikkelään sähköpylväitä , kun joku tuli vastaan ja kierrettiin paksu remmi pylvään ympäri -ja toivottiin parasta .Usein se ei auttanut , kuten esimerkiksi pultsareiden kohdalla -,mutta siitähän äiti ei suurta huolta kantanut .Ruokahalu oli valtaisa , kymmenen litran kattila kiehui joka kolmas päivä milloin naudan kieliä , milloin sydämiä täynnä . Lihaa piti olla , että poika kasvaa ja voimistuu. Muutaman vuoden ajan se sitten vielä voimistui , mutta pikkuhiljaa alkoi järki juosta pojan kallossa ja siitä tuli iki-ihana perheen lasten leikkikaveri ja talon loistava vahti. Rajut karhunsyleilyt jäivät muistoihin , kun keskimmäinen aloitti koirakoulun ja koulutti seitsenvuotiaan hirmumme hyvätapaiseksi palkintoja kahmivaksi näyttelykoiraksi. Se oli ihana koira , kaikki koiruudet muuttuivat pikkuhiljaa positiivisiksi , terveen energian omaavan koiran luonteeksi , siksi se oli niin hyvä ja rakas, juuri kaikkine temppuineen.
Krokotiilin kyyneleet valuivat valtoimenaan elokuvateatterin pimeydessä ,kun eläinlääkäri antoi Marleylle viimeisen piikin . Sen tilanteen muistan minäkin ikuisesti.

Meripoikki meit varjelkko daevas

Perjantai ja pelipäivä .Ei ainuttakaan pupua matkan varrella , ovat pyssymiehet olleet tuhotöissä Töölönlahden ympäristössä . Yksi tuhoaa yhtä , toinen toista.

Ukko , joka istuksii tuossa nurkassa kuuluu yhdelle kerholaiselle ,isoisoisän ominaisuudessa . Jäimme juttelemaan toisten jo lähdettyä ja tunti pari siinä meni vanhoja ihmetellessä .Paljon mielenkiintoista oli siihen aikaan elämässä -kumma kyllä Raumalla ja Porissa -tapahtunut .Ihmiset ehtivät moneen ja paljon .

"Frans Hjalmar Nortamo, alun perin Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (s. 13. kesäkuuta 1860, Rauma – k. 30. marraskuuta 1931, Pori) oli raumalainen murrekirjailija, professori ja lääkäri. Hänet tunnetaan Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, "raumalaisista jaarituksista". "
Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro (1906)
Uussi raumlaissi jaarituksi (1912)
Rojohoppe viimene reis (1921)
Meripurakoj ja maamyyri (1925)
Umme ja pimjä (1930)

Ajelimme kesällä kerran Raumalle , ajatuksena tutustua kaupungin yöelämään ja Rauman murteeseen.Edellistä ei ollut ja jälkimmäistäkään ei enää kukaan osannut .Nortamon aikakaudella oletettavasti tilanne on ollut ihan toinen , kelle hän lorunsa ja laulunsa olisi lurittanut kuin raumalaisille , ja jälkijunassa ainakin yhdelle hesalaiselle.

Barack Obaman kirjan alku näytti lupaavalta . Hänen elämänsä kadehdittavan monimuotoiselta .Elämää rotujen sekamelskassa .Kolmanneksen olen nyt lukenut ja hiukan se hidastelee ,odotan silti lukevani sen kunnialla loppuun . Joutava lause, enhän koskaan jätä aloitettua kirjaa kesken .

Anna palasi Prinssi Edwardin saarelle takaisin . Onneksi , enhän tuntenut koko Annaa moisesta sekoilusta sodan keskeltä .Nuorena olen varmaan sivuuttanut koko osan , taisi olla liian todellinen romantiikannälkäiselle .Eikä Annakaan enää ole oikean Annan oloinen ,ehkä hän nyt nuortuu päästessään takaisin Avonleaan.

tekniikka mokasi

Konsertin ohjelma tänään on tuossa alhaalla.Tai ainakin pitäisi , mutta nyt täytyy sanoa , että tekniikka on minut pettänyt , se heittää kuvaa ulos ja kirjoittaa omiaan . Yritän kuitenkin sinnikkäästi asetella tätä sivua , mutta kuten huomaatte , tässä ei ole yhtään kuvaa.Äsken vielä oli .

Oli kuva Elina Vähälästä , joka soitti tietysti upeasti , mutta joka nyt oli meidän puheenaiheena ihan muusta syystä .Elina on mitä luultavammin systerin kouluaikaisen hyvän ystävän tytär tai veljen tytär.Näköä on , samaan sukuun kuuluu. Nyt vaan pitäisi selvittää isä ja äiti. Jos olisi pohjalainen , sekin tapahtuisi helposti , mutta keskisuomalaisena ei ole tottunut kaivelemaan "kuka -kukin-on " -juttuja, epäselväksi jäi vielä.

Ja Okko , entinen naapuri ,systerin kurssikaveri , tyttären bestiksen isä , kulkua on tullut seurattua aika kauan. Ihme mies , johti koko jutun täysin ulkoa .

Johtaa
Okko Kamu
Solistit
Elina Vähälä, viuluJussi Vähälä, sello

Ohjelmisto
Felix Mendelssohn - Ruy Blas, alkusoitto
Miklos Rozsa - Sinfonia concertante viululle, sellolle ja orkesterille
Ludwig van Beethoven - Sinfonia nro 3 "Eroica"

Tällaiset kuuluisuudet kun oli paikalla, sali taisi olla loppuunmyyty ja ihan syystä .Hyvä ilta.

Ihan harmittaa koko Anna-sarjan puolesta , sillä yhdeksän enimmäistä sarjaa oli tehty todella upeasti .Nyt taitaa olla kestämistä , jos kesään asti pitää katsella , nämä tähän astiset jatkot ovat köykäisesti sutaistuja ja tekisin itselleni palveluksen , jos en niitä kahlaisi läpi , mutta uteliasuus on paha juttu , kirjat ovat maalla ja minä kaupungissa , joten ehkä ja luultavasti...

Potilas vai asiakas

Harmaa päivä . Helsinki rypee kurassa .Jostain taivaan puolelta oli tiputellut lunta sen verran , että tarhoista kotiin laahustavat lapset hihkuivat innosta vetisen ja nuoskaisen lumikasan nähdessään , ryntäsivät äitiensä harmiksi laskemaan liukumäkeä , sitä mitä minun lapseni saivat tehdä ennen joka vuosi ja mistä nykymuksut voivat nauttia vain suurella rahalla Lapin puhtailla lumilla.Ilmastonmuutos , se se on .

Ilmastonmuutoksesta kertoi tänään postikin . Kahdella tavalla .Kotiin se kuljetti inhottavan kirjekuoren , jossa HUSsi aikataulutti meidän koko kevään ja osittain myös seuraavan vuoden .Tällä näkymin se sitten kuitenkin loppuu siihen . Ja toinen oli iloinen juttu : posti julkaisi ilmastonmuutoksen postimerkin (?) , joka kylläkin oli ruma yksittäiseen postiin , mutta toiminee toisten kanssa yhdessä .Pari sarjaa ja pari muuta merkkiä sai ensipäivänsä tänään ja Postimuseossa sai niihin erikoisleimat .Joten tänään lähti aika monta korttia onnitteluineen ( etu -tai takakäteen ) tai muuten vain , lähinnä heille , joilla ei tietokoneyhteyttä ole. Heitäkin on vielä monta.Ja kortithan teen tietysti itse.

Sanomatalon Mediakulmassa oli valokuvanäyttely (kansallismaisema .fi ) ja sisään astuessani luulin hetken tulleeni omien kuvieni näyttelyyn , niin oli tyyli ja näkemys samanlainen . Mikäs sen maiseman erilaiseksi muuttaisi , jos metsiä ja kantoja kuvataan !Mietin siinä katsellessa , mikä tekee kuvasta sen hyvän , katsoja sen kuvan kuitenkin näkee, kuka milläkin silmällä. Upeita kuvia , kauniita katsella , Suomi on kaunis maa ,risukasassakin .

Yhtäkkiä Marilla oli jo kuollut ja Vihervaara myyty ja huonosti asuttu .Anna , Diana ja Gilbert olivat kadottaneet kaiken viehätyksen , laihtuneet olemattomiin ja vanhentuneet enemmän kuin kirjan sivuilla olisi sopivaa! Sarjan teossa on luultavasti ollut vuosia välissä , sillä en ollut tuntea tyttöjä.Kun sota vielä runtelee , niin enköhän ensi jaksossa jo hyväksy muutokset ja jatka katselua , jota on luvattu kesään asti . Täytynee kyllä ottaa kirjat maalla selattavaksi ja kurkittava , noinko se kaikki meni!

Rapakon takana Californiassa kukkii kevät .Ykköstie ylös rannikkoa pitkin on valokuvaajan unelma tähän aikaan , sinne vie vanhimman auto , voi kun pääsisi mukaan! Ja keskimmäinen nauttii hohtavista lumista Alpeilla tai etelän puolella kevään kukkasista ja lämmöstä .Valokuvaajan unelmaa sekin .Voi kun sais edes kuvia ! Niin monenlaisia unelmia.

pakanallista menoa

Keskimmäinen soitteli Euroopasta kysellen , mitä äiti on tänään tehnyt !

Jaa,a -nousi ylös , kävi suihkussa , luki Hesarinsa ja lähti kävellen Kallion mäkeä ylös .Puuskutti ja puhisi , ihmetteli , miten on mahdollista hengästyä noin vaivaisesta noususta ! Pieni ääni sisällä kehtasi huomautella , että kannattaisko syödä hiukan vähemmän jätskiä kinuskikastikkeella... Mies huomautteli kauniisti , että "et ole ennen ollut tämän ikäinen " .Taitavat olla yhtä hyviä totuuksia molemmat.

Kävellen kuitenkin pääsin perille , Bridge kuuluu maanantaille.Oli hyvät pelit , kolme pöytää .Vahva kahvi ja tuore kakku.Juttukin luisti , hiljainen peli ei ole minun juttuni , kuten nuoriso tapaa sanoa. Kotiin kävely sujui huomattavasti helpommin , matka on alamäkeä suuntaansa. Pistäytyminen alakerran kaupassa noutamassa lämmintä kotiruokaa, ruokahetki miehen kanssa , Iltiksen ja sähköpostin tarkistaminen -ja istahtaminen television ääreen illan suuryritykseen -kotimaista koko ilta.Olipa rankka päivä .

Niin , ja katsoinhan minä aamuisen nauhoituksen "Annasta ".Kyyneleet vaan valuivat , kun paluu Avonleaan ja Marillan luo oli niin ihanaa ja kun Gilbert lopulta parantui ja sai Annansa .Eikä kyyneltulva minulta lopu ...

Ei äkkinäinen heti arvaisi , mikä tässä punaisena hehkuu ! Töölönlahden lätäkköhän se siinä on punastunut moisesta ilottelun uskalluksesta .

Aloitin illalla Obaman "Unelmia isältäni" .Esittelyn valossa kirja tuntuu mielenkiintoiselta ja jouhevalta lukea.Alun valossa kyse on paljolti rotutaistelusta , sivistynein keinoin .

Yritin jaotella kappaleet toistaan .Monta kertaa . Kone pani lujan vastaluseen ja tuohon ne jäi .Ehkä sen pystyy lukemaan noinkin .

Tulipa tehtyä

Sunnuntain huipennus oli Korismatsi Kisahallissa .Joensuun Kataja vastaan Torpan pojat , Katajissa valmentajana kummipoika.Siinä syy äkilliseen hikiurheiluharrastukseen. Mutta oli mukava tavata kouluaikaista ystävääni ja hänen todella suurta perhettään , joka taas kerran kansoitti yhtenä rintamana .

Luin "Kökaren Annan "kuitenkin loppuun .En oikein pääsyt sisään saaristolaismaisemaan , mutta koska kirjailija on Kökaressaan kasvanut , mikä etten uskoisi .

Luin myös Aila Meriluodon "Miehen muotoisen aukon ".Runoja .Kauniita.Surullisia. Luen uudelleen .

Kevätkahveja

Kaunis päivä houkutti ulos. Jokin suunta on hyvä olla ja tällä kertaa se oli entinen ratikkahalli .Rakennus on kunnostettu kunnioittaen vanhaa , tehty osin museoksi ,osin kulttuurisaliksi näyttämöineen, osin kahvila-ravintolaksi .Tapahtumia lienee monenmoisia. Hienosti toteutettu kokonaisuus.Sietäisi Makasiinien polttajien käydä katsomassa , mitä menetettiin .

Varma kevään merkki on kuppi kahvia Torikahvilassa .Rannikkokaupungin ihka oma rotu , jota sisämaan kasvatti ei ymmärrä , mutta juo sen kahvin , kun se tarjotaan .

Toisen kupin nautimme Mummin luona .Täytyi käydä tarkistamassa mustelmat olkavarressa , oli ollut huolimaton , astunut harhaan ja kupsahtanut nurin . Mummi selvisi luultavasti mustankirjavalla kaulalla ja pienellä säryllä.

KYLLIKKI FORSSELL ON SARAH BERNHARDT JA SANTERI KINNUNEN GEORGES PITOU, HÄNEN SIHTEERINSÄ
"Belle-Ile-en-Mer, saari Bretagnen rannikolla, ja saaren pohjoiskärjessä Sarah Bernhardtin rönsyilevän laaja maatila Les Poulains. Eletään kesän 1922 erästä myöhäistä iltapäivää Sarahin herätessä ."

Kyllikki Forssell on tietysti loistava .Kuinka hänen muistinsa toimii tässä melkein koko illan monologissa on pienoinen ihme , varsinkin kun tekstissä ei nyt suuria kohokohtia ole ajatusten tueksi .Ikääntyvä näyttelijä muistelee suuruuttaan komentamalla sihteerinsä näytelmien vastarooleihin tai nuoruusaikojen elämänkulkurooleihin. Esitys on kahden loistavan näyttelijän varassa , heitä on aina miellyttävä katsella ja kuunnella , vaikkakin sisällys oli paikoin puuduttava.

Olen kirjastossa käydessäni ottanut tavakseni napsia hyllystä jonkin tuntemattoman suomalaisen kirjailijan teoksen.Käteen osui Ulla-Lena Lundbergin "Kökaren Anna ", kaiketi sarjan toinen kirja. Tämä Kökare miellytti , tuumin tutustua kirjan avulla saareen ja sen elämään .Pekka Tarkkakin on kirja arvioinut , kriittiseksi otteeksi. Aloitin -ja luin sieltä täältä ja panin pois . Seuraavana päivänä otin uudelleen käteen ja nyt luen Annan elämästä , lähinnä ihmetellen , onko kirja muna vai kana !Kirjoitustyyli kummastuttaa, tapa , millä hän kertoo -ja mitä hän kertoo.Nyt taitaa olla kädessä sellainen kirja , josta en osaa sanoa yhtään mitään ...

On toinenkin Anna .Anna of Green Gables -Vihervaaran Anna.

Aina muutaman vuoden välein luen kesällä Anna -sarjan .Tunnen Avonlean , sen valkoaitaiset kodit .Itken Annan ja Marillan kanssa Matthewn kuolemaa , sekä lukien että nyt , taas kerran , televisiosta katsellen .Megan Follows on minulle täydellinen Anna ja Vihervaara ympäristöineen unelmien asuinpaikka .Voi kun saisin nykyvanhempien lapset astumaan samaan mielikuvitusmaailmaan kuin minä olen onnistunut saattamaan itseni , jotenkin tunnen itseni rikkaammaksi , paremman maailman vartijaksi.

heijastuksia keväässä

Sen verran kevästä oli , että moni oli kaivanut ulsterinsa naftliinista .Minä sitkeästi tekoturkissani kuvasin tuota lätäkköä matkalla bridgeen . Kävelin hitaasti ja rauhallisesti kevään kuraa ihaillen ja lätäköitä väistellen -ja tulin suhteellisen normaalin näköisenä kuudennen kerroksen -jonne muuten en käyttänyt hissiä -"Naistentaloon ", jossa peli sujui taas oikein makoisasti .Takaisin kävellessä aurinko oli ilmaantunut pilvettömälle taivaalle ja Linnunlaulu näytti houkuttelevan kauniilta Töölönlahden puhtaan lumen takaa . Jäälle en kuitenkaan tohdi , vaikka muutama rohkea siellä taas oikaisi.Mainitsin tuon lätäkön tuossa , tässä se on tämän muotoisena. Keurusskameras - seuran sivuille laitan muutaman esimerkin tietokoneen ihmeistä .Heti ei tätäkään lätäköksi uskoisi.Kuka enää pensseliä kaipaa?Tai kohta kameraakaan?

Ikkuna ,peili ja heijastus -ja upea auringonlasku .Ilahduttaa se kivimuurissakin .

http://keurusskameras.1g.fi/kuvat/

Kirjaa ja teatteria

Kolme hyvää näyttelijää ja yksi todella hyvä .Teatteri Jurkassa illan esityksenä oli draamakomediaksi luokiteltu "Näytät vieraalta rakas". Rooleissa -ne hyvät-Saara Pakkasvirta äitinä , Hanna Rasinmäki vaimona, Mikko Pörhölä kaverina -ja se tosihyvä - Joanna Haartti ilottelevana siskona. Hesari kirjoitti arvostelussaan , että "Näytelmä on kuva ajasta, jossa varmaa on vain epävarma ." Elävää teatteria on aina mukava katsoa , mutta ihmetystä herättää jatkuvasti toistuva hyvän käsikirjoituksen puute . Tämänkin tekstin olisi voinut pelkistää puoleen , surkua olisi tuottanut vain , että myös esityksen kesto olisi puolittunut .Mikä tässä tapauksessa ei ehkä olisi ollut surku ollenkaan.

Waltarin "Isästä poikaan "on luettu .Kolmas osa "Palava nuoruus " on kirjoitettu vuonna 1935 ja silti , monessa kohden , tunsin kulkevani juuri tässä ajassa , niin olivat monet asiat ja ongelmat samoja . Ajankuva kertooToivon pojasta Juhanista 20-30-luvun kasvavassa Helsingissä ,yliopistomaailmassa , johon pääsy nyt oli mahdollinen myös työläisperheestä .Uusi tieteen haara , psykologia ja filosofia , olivat Juhanin innostuksen kohteina , Juhani kiipesi ylöspäin tiedon ja arvostuksen portaita.Kunnes kuvaan astui Kyllikki , sen mukana perhe ja velvollisuudet .Punaisten ja valkoisten yhteenottoa paettiin Kustaalaan , sinne , mistä kaikki alkoi.Juhani ei ollut punainen , mutta valkoisiinkaan häntä ei laskettu .Köyhän porvarin , yliopistomiehen paikka, maatalossa sukulaisten "torpparina" päättyi kurjasti (ja kirjan kannalta turhaan ) lapsen kuolemaan ja paluuseen ahtaisiin oloihin takaisin kaupunkiin , Töölön Kirjaston apulaisjohtajaksi . Luin kirjan yllättävällä mielenkiinnolla -ja jatkumoista kun pidän , olisin mieluusti lukenut lisää , että mitä sitten ?

Sen sijaan räväytin kerralla Liza Marklundin viimeisen "Paikka auringossa ".Senkin viehätys -jos nyt dekkarista voi tuota sanaa käyttää- perustuu jatkumoon .Annika Bengtzonin elämän kiemuroita on mukava seurata samalla jännittäen hänen selviytymistään uusimmasta rikoskuviosta .Ja tottahan hän selviää .

Sitkeä mimmi

Naistenpäivää tuli vietettyä upeassa auringonpaisteessa kirja kädessä ja villaista peffan alla.Se oli se sunnuntai ja loppu meni naapureita kahvitellessa .Yksi varma asia , mistä maalla pidän , on että kaikki ihmiset eivät vielä ole oppineet soittelemaan tulostaan etukäteen ,vaan piipahtavat katsomassa , oltaisiinko siellä mahdollisesti kotosalla !Nykyisen kännykulttuurin vallitessa ihminen pakotetaan päivittämään tulemisensa ja menemisensä -ja usein samalla hermostuttamaan ystävänsä "nyt se taas tulee ja on siivottava "- ajatuksella. Kaikki niin turhaan, kahvin voi jutun lomassa ryystää pölyisemmältäkin pöydältä.

Maalle ajellessa kuvittelin rikkovani jään ja aloittavani "talviuinnin ".Virheajatus, sillä talvi kiristi otettaan , aurinko ei enää näyttäytynyt , mutta valkoista oli , silmiin sattuvan kirkasta . Olisin minä lapiotakin osannut käyttää , mutta traktorimies pelasti ylisuurelta ponnistukselta, tuloskin on kauniimpi .Olipahan sitten helpompi vedellä metrin mittaisia halkoja uuniin poltettavaksi.Komeasti ovat pinot pienentyneet tämänkin talven aikana.


Soneraa sitten odottelin tulevaksi parina luvattuna päivänä . "Tökkää seinään vaan "-asennus ei minun järkeni voimalla toteutunut , jäin suosiolla odottelemaan asentajaa .Muutaman tunnin tuumailun , parin tarkistussoiton sekä sähkölaitokselle että esimiehelle tuottivat äkkinäisen oivalluksen , että "noin se menee !" Ja sitten minulla oli kuusijohtoinen langaton seinässä , entisissä koneissaan ,joka talossa ja ihme kyllä , kaikki , Calle vaihteineenkin , tuntuu toimivan . Nyt kun vielä opettelen lankapuhelinmallisen kännykän langattomat toiminnot , niin taas voin ylpeillä sinnikkyydellä , jota ei nujerreta.Varmuuden vuoksi otin kamerakuvat johdotuksesta ja tallensin ne kansioon , jossa jo ennestään on kuvia erinäisistä tekniikan johdotuksista .Monimutkaiseksi on nykyelo käynyt , jo pelkän sanaston hallinta lienee mahdoton tehtävä monelle mökin mummolle.

Lahjottu

Ikäsankaria on nyt muistettu moninaisin naamarasvoin ,tuoksuin ja punahuulin .Ja kassillinen lakuakin tuli automatkan eväiksi , aamulla on sitten helppo suunnistaa keski-Suomea kohti , ei nälkä yllätä.

Nälkä on ollut citypupuilla , Töölönlahden puut ja pensaat on tykkänään kaluttu valkoisiksi , toipunevatko tuosta enää.
Nälkä oli kirjoittajallakin , turhamaisuuden nälkä .Vaihdoin korvikset suosikkeihin , vaikka tiesin niiden kiinnityksen lepsuksi, mutta kun ne olivat niin kauniit ja minulla oli syntymäpäivä. Muutama kymmenen metriä ja sinne oli toinen kadonnut !Palasin samaa reittiä , vaan eipä löytynyt .Sitten tulikin jo kiire ,Bridgen porukka odotti , huomautuksella , että"taas se on juossut ".Joko olen tyhmä , pihi tai muuten untelo, mutta takkia en saa vaihdetuksi kevyempään . Se on kuulemma vain ns "näytillä -olo-takki ", ei lenkkeilyyn (sanoi nuorimmainen ) , mutta missäs minä näytillä ?

Nuorimmainen tarjosi ruuan , joka meni vikkelään nälkäisiin vatsoihin .Erinäisin rasvoin ja valkoisten tulppaanien kera kotiuduin ,vain huomatakseni todellisen yllätyksen oven takana !

Keskimmäinen oli muistanut äitiään kukkakimpulla , joka nyt tuossa on kuvattuna kaiken kansan ihailtavaksi !

Synkkäreitä ja Naistenpäivää

Paketti rapakon takaa tuli tänään .Koristeltu sellaisella talvimaisemalla , jollaista meillä on saanut näinä talvina hakea !Äiti kiittää paketista , joka avataan vasta aamulla .Tietenkin .

Konsertti tänään oli varsinaista nuorten taitajien ilottelua. Parikymppinen kapellimestari ja solistina kolmekymppinen viulisti .Isoa osaamista , mustalaismusiikkia ja tempperamenttia. Toinen puoli meni sitten metelin puolelle.

Hyvää syntymäpäivää meille kaikille ja auvoista Naistenpäivää !

Yhdeksän kuukautta sitten on olleet varsinaiset orgiat , sillä lapsituotos näillä lukemilla on suuri.

Omaankin kalenteriini nimiä on siunaantunut nämä parille päivälle ja heti perään muutama lisää . Yritän tässä sinnikäästi asetella kuvia nautittavaan järjestykseen , mutta blogin vartija ei näytä pitävän liian suuresta kuvamäärästä yhdellä kertaa.Ajatus tekstitasolla tökkii , sillä on oltava varovainen , ettei minua heitetä ulos kuvineni .Kaikilla sankareilla ei liene sähköpostia , mutta ehkä sukulaiset välittävät onnitteluterveiset -ja samalla kertoilevat ,kuinka ylpeä olen osaamisestani tämän koneen kimpussa !Tuossa kun korjaaja kävi , muistelin juuri , että eipä siitä ole kauan ,kun kunnioitus tietokonetta kohtaan oli valtaisa ja oma tietotaito nollassa. On mukava huomata osaavansa . Luonnostelin tämän eilen ja nyt kone ilmoittelee väärän päiväyksen .Siinä se osaaminen sitten taas tökkii, en osaa muuttaa sitä .Vielä .

Lettuja ja sortovuosia

Sohjoinen lumi ja kuhmuraiset lähiökadut tekevät Mummille mahdottomaksi ulkoliikunnan .Joten mars Eiraan tyttärentyttären osaaviin käsiin . Siellä vetreytyvät jalat ja koko kroppa , soma raukeus levittäytyy kehoon ja mieli on levollinen. Perinteeseen kuuluu lettukestit Cafe Ursulassa .Mietimmekin ,että taitaa olla menneen polven himoja "letut hillolla ja kermavaahdolla " , löytyneekö enää mistään muusta kuppilasta . Cafe Ursulassa myös silmä lepää .Pyöreän salin ikkunat avautuvat joka suuntaan merelle , joka vielä eilisen lumipyryn jäljeltä kantaa valkoista peittoa.
Kaupan kautta kotiin ja Mummi kellahti sohvalle. Orava oli taas vienyt talipallot huolimatta tiukasta naruvirityksestä . Jostain syystä sen uutteraa työskentelyä ei kunnioiteta , hätistellään pois ,vaikka luontokappale se on oravakin . Kaunis pörröhäntineen.

Kotona odotti tietokonemies , tuomiona täysin antiikkinen kone , joka toki oli tiedossa ja siltä osin hallinnassa. Kehitti sietokykyä , stressinhallintaa .Mutta "ota silti tallennuskopiot ihan kaikesta , noin vaan varmuuden vuoksi." Kuvista minulla onkin kopiot jo monella tikulla , varmuuden vuoksi .Uusi kone tulee kun ehtii.

"Isästä poikaan" on nyt toisen kirjansa loppumetreillä .Kirja näyttää ilmestyneen aikoinaan -vuonna 1934 - nimellä "Sielu ja liekki ". Eliaan poika Toivo varttuu mieheksi Yliopistomaailmassa , eli aivan toisenlaisessa ilmapiirissä kuin lapsuuden työläismaailmassa . Ero on huikea sekä ulkoisessa että kulttuurillisessa mielessä .Tuomaksen on melko mahdoton loppujen lopuksi omaksua uudenlainen olemuksensa ja hän palautuukin uskoon tulemisen myötä lähelle kansaa. Suomi elää sortovuosia .Helsinki kasvaa työläiskaupunkiin päin -Hakaniemen sillan yli Sörnäisiin . Tuomaksen taistelua itsensä kanssa on työläs lukea , mutta kun hänen elämänsä liittyy tiukasti kaupungin kasvuun ja kansan liikehdintään , lukemisen mielenkiinto säilyy . Seuraava kirja "Palava nuoruus " odottelee lukemistaan.