Myllypurossa vai -purolla

Upea , kirkas aurinko, kevät.Vähemmästäkin seinät kaatuvat päälle . Istuin happamena tuijottamassa megapitkää nauhoitusta "Louvren kummituksesta " .Masennus oikein tihkui ,päätin siirtää tunteen entiselle täyskaupunkilaiselle Myllypurolaiselle.Arvelin hänen potevan lähiödepressiota. Huonon omantunnon sain ainakin vaivaamaan -ulkoilla pitäisi , kun on näin hieno ilma.Outo tarmonpuuska sai minut lupaamaan seurani lenkille , luvattu metsäpolku houkutti kivisten katujen jälkeen .Ja pariskunta lähti opastamaan luontopolkua Myllypuron kallioille .Mäkiä , korkeita kallionousuja , ikäänkuin koskematonta luontoa -keskellä Helsinkiä .Puhdas valkoinen lumi , hyvät ladut , jotka veivät vaikka Kivinokalle saakka.Eikä minulla ole suksia.Harmitti ihan.

Kallioissa on vanhaa Venäjän ajan luolastoa , joka nykyisin on tukittu, lukittu tai portitettu. Yhden portin takaa löytyi metka "tippujääluola " , kidutuskammio , luulin ensin valotaideteokseksi , kunnes totesin sen aidoksi luonnontuotteeksi .Kamera teki modernin maalauksen , grafiitit , valo ja jää.Valmis Kiasman kokoelmiin .

Olen selvästi hämärän lapsi .Elämä alkaa hymyillä ,kun päivänvalo vaihtuu pimeyteen .Nyt voisi tehdä taas vaikka mitä !

Sivistävää

Kiasmassa on pari kiinnostavaa näyttelyä . Toinen on Marita Liulian kokoelma maailman yhdeksästä pääuskonnosta .Kokoelmaksi sitä voi kutsua , sillä esillä on sekä kirjallista , kuvallista , äänellistä että rekvisiitta , jota hän on kuvauksissaan käyttänyt .Katselin ensin näyttelyn , sitten vasta filmin , jossa hän kertoi ,miten oli päätynyt juuri tuohon aiheeseen.Ehkä tarkoitus oli kokea toisinpäin , mutta olisinko malttanut seurata filmiä yhtä intensiivisesti , jos olisin tehnyt päinvastoin ? Tuskin. Kuviin hän oli asettanut itsensä jokaisen uskontokunnan rooliin , tunnelman omaksumisessa lienee ollut monestikin tuskaisia hetkiä . Valaistus on aina kaunis , ihmiset -Liuliakin - veistoksellisia ,tunnelma harras. Kaunista.

Valokuvaaja Ola Kolehmaisen näyttely "The building is Not A building " tuli koettua taiteilijan itsensä ja Arto Nybergin kanssa. Tästäkin luin selostuksen jälkeenpäin ja hyvä niin .Taitelija selosti kuviaan monisanaisesti , salliko Nybergin itsensä tulkata näkemäänsä ollenkaan. Luultavasti tapaamme sunnuntain haastattelussa ja sittenhän kuulen , mitä minun olisi pitänyt nähdä !Ikäni kameran takana seistessä löysin kyllä helposti sen mitä kuvaaja oli kuvillaan tahtonut meille näyttää. Kaunistakin oli , mutta ei kaikki.Pari migreenikon painajaista.

Auroorankadulla oli tänään tungosta .Tuntuu kuin kaikki Naisliiton naiset olisivat olleet siellä yhtäaikaa.Tungos oli kova , meteli tyypillinen , tilaa minimaalisen vähän .Remontin jälkeen kirjasto on tungokseen asti täynnä , missä lie olleet nuo kaikki tavarat ennen sitä , vanhaa pölyistä rompetta lattiasta kattoon . Jonkun olisi sekin siivottava .Vapaaehtoisesti.Sinne pölyn keskelle keskitimme pelipöytämme ja yhden vielä keskelle eteistä .Huoneisto oli tehokäytössä.

Vettä tihutti , mutta se ei häirinnyt innokasta pilkkijää Töölönlahdella .Vieressä uivien sorsien sekaan talviuimariksi päätynee , ellei jo kohta hellitä .

Olen käynyt käsiksi Mika Waltarin kirjan "Isästä poikaan " .Waltarilta olen lukenut aiemmin vain dekkareita ja tietysti Palmu-elokuvat ovat tuttuja. Ajattelin sivistää itseäni , mutta ihan näin alussa ainakin teksti tuntuu kovasti vanhentuneen , kerrontatapa on verkkaista, monisanaista .Saas nähdä kuinka minun käy .Kirja on tiiliskiven kokoinen , huono luettava sängyssä.

Migreeni

Eilinen päivä oli keväinen : lämmin , aurinkoinen ja kurainen .Vesi lirisi katuojissa ,bussit roiskikivat kurat nilkoillesi ,lätäköt kastelivat kenkäsi .Aurinko helotti sietämättömän terävänä , luoden kovan varjojen ja valon leikin .

Migreenikkolle rävähti päänsärky.

Kasvitieteellisen lukupenkin ei kauan enää tarvitse odotella istujaa , seinustalla on jo lämmin.

Elokuva "Benjamin Button " tuli katsastettua. Todettua pitkävetiseksi , romanttiseksi aikuisten saduksi .Ei tarvinnut Oscareita .Kirjaa en ole lukenut , voisi olla mainio luettava silti .Ajatus elämän taaksepäin kulkemisesta tuo monia pohdintoja , kuten mitä tekisin toisin ,jos se mahdollisuus annettaisiin . Eli , miettisinkö asiat toisella tavalla , jos olisin jo vanhana yhtä ja toista kokenut .Tässä asetettiin kokemuksen kokeminen nurinkuriseen valoon ,liekö kirjailija pohtinut asian samoin .Yritystä elokuvassa silti oli.

Tuula _Liina Variksen kirjan olen nyt lukenut .Irman neljä elämää sulkeutuvat kirjan loppusivuilla yhdeksi .Kuolinilmoituksia lehdessä , hautajaisia, sairauksia , lasten pesästä lentämisiä ,totuttelemista omaan kiukuttelevaan ruumiiseensa.Muistoja. Tutulta tuntui.

Kamalan hankalaa

Luen Tuula _Liina Variksen kirjaa"Irma ".Tarina on Irmasta neljässä eri ikäkaudessa , olen nyt lukenut sen ensimmäisen .Ja pätkän toista . Onneksi nuo ajat ovat itseltä jo ohi . Kuinka en muistanutkaan , miten vaivalloisia ne monesti olivat ! Tuo ensimmäinen seitsemänkymmentäkaksi sivua oli pelkkää vessan etsintää ( asia , johon luultavammin palataan viimeisessä kohdassa ).Neuvostoliiton hajoaminen ja Baltian maiden vapautuminen -oliko se vasta vuonna 1991 ?! Irma vierailee naapurissa nuorena toimitajana tutustumassa sikäläiseen kultuuriin . Tuli elävästi mieleen oma kokemus samaisessa maassa ja luultavammin samaisessa hotellissakin . Kohtelu ainakin oli perin yhtäläistä :koko ajan joku kulki perässä , yksin ei päässyt minnekään , ei ovesta ulos , ei sisään . Irmalla oli kuukautiset ja jatkuva vessan etsintä . Kuvaus on todella mieliin painuva ja tuo monet muistot monista maista mieleen .Kiitolliset katseet kohdistuvat suomalaiseen vessakulttuuriin ,sitä vaikka joskus epähygieeniseksi moitinkin .

Moittimista kyllä löytyy.Televisio temppuilee , kuva on mitä sattuu , leveää peffaa ja ruikkua naamaa.Oscareita se ei nauhoittanut , vaikka sen varmasti ajastin oikein -eli kuten ennenkin ,siis ennen tätä uutta uljasta digitelevisiota .Luin sitten koko uuden raamatun taas läpi ja olen nyt asentanut nähtäväkseni kaikenlaista viritystä -mutta sitä nauhoitusta se ei vieläkään tee oikein .Kyllästyneenä miesten touhuihin kävelin markettiin kyselemään myyjältä myymänsä tuotteen toimintoja .Ei osannut .Antoi lapun ,jossa on puhelinnumero neuvojalle ja käski ostamaan uuden tavaran . Kävelin ulos ennenkuin hermostuin tyystin , kyllä myyjän sentään pitää tietää myymänsä tuotteen ominaisuudet .Luulin niin .Otan asian uuteen käsittelyyn tyynyttyäni.

Kamerakerhossa opetellaan tänään kuvan kopioimista netistä ja liittämistä postiin . Totesin , jotta enköhän tuon osaa.Ei siis hirveästi harmita , että en päässyt mukaan .Eikä maalla ole konettakaan .Sonerakin töppäsi taas kerran -LUULI laittaneensa uuden numerotiedotuksen mökkinumeroon .Nyt on .Puhelin vain puuttuu .

Löyhässä koukussa

"Kunnes vihasi asettuu " ; kirja , jonka luin yhdeltä istumalta .Lukiessa mietin , mikä siinä on , että joidenkin kirjojen henkilöt tulevat niin tutuiksi , että vuodenkin lukutauon jälkeen putoat kauniisti mukaan.Larssonin tapahtumapaikka on aina sama , kaukainen Kiiruna arktisine olosuhteineen. Myös rikollisten puolella henkilöt ovat tuttuja ja juttujahan ratkoo vanhat ystävät Anna -Maria Mella ja Rebecka Martinsson henkilökuntineen. Olet kuin tirkistelijä , kurkit ikkunoista ja ovista ja huokaiset helpotuksesta , kun syylinen on sittenkin se kylän pahis , joka on jo ennenkin häiriköi ja aiheutti pelkoa .Ansaitsi jo joutua kiinni.

On mukava lukea kuvausta paikoista , joissa ei itse ole käynyt .Yhden kirjan verran ei pääse mukaan , tarvitaan seurantaa .Nyt osaan kulkea Kiirunassa , voin tuntea sen yhtäkkiä puhaltavat lumimyrskyt ,äkkiä auki repäistyn sinisen taivaan ja kirkkaan ,lumia sulattavan auringon , Kebnekaisen huipun . Kaunis paikka.

Kortipeli tänään oli vaihtelevaonninen .Mutta viihteellinen , seurapeli .

Kielletyt laulut

Illalla olimme teatterissa katsomassa -oikeastaan kuulemassa -esitystä , joka lauloi räväkästä pilkasta murheelliseen kaipuuseen .Neuvostoliitto , Venäjä , on outo maa . Sieltä kumpuaa uutta kerrottavaa joka sukupolvelle. Tsaarin ajan vankileireiltä tämän ajan vankileireillä suusta suuhun kerrottua runoa ja laulua. Pirkko Saisio oli minulle yllätys , en ole nähnyt häntä aiemmin lavalla .Jonna Järnefelt , aina yhtä hyvä .Kokonaisuudessaan esitys oli mukaansa tempaava , joskin minua henkilökohtaisesti ei kolkutellut sielun syviä tunteita . Olisi ehkä pitänyt .Tuttavani kertoi itkeneensä suuria kyyneleitä, ehkä vankileiri oli henkilökohtaisesti lähellä. Olihan niitä Suomessakin .

"Fanny " on nyt luettu . Kirja oli pitkäveteinen , luettelomainen ja vähätapahtumainen . Mutta tulipahan selväksi , että Koffilla on seinät täynnä rakastettua taidetta .Joku rakastaa taulujaan yhtä paljon kuin muut omia lapsiaan.Minun se pitäisi ymmärtää , kuviahan minäkin palvon .

Oh mikä päivä !

Että yhtenä päivänä voikin sattua monenmoista .Korjattu pesukone teki juuri ne samat virheet kuin ennen korjausta .

Kävelin Bridgeen . Oli niin kuraista , että en viitsinyt moista enää kuvata.Pelaajia oli jopa kolme pöytää , juttu luisti , samoin peli. "Hei hei ja nähdään ,nähdään " ja ulko-ovi kävi . Jäin korjaamaan pöytiä ja tuoleja ja laitoin laukun tuolin karmille. Hetken kuluttua sitä ei siinä ollutkaan, laukku oli kadonnut .Kännyköineen , luottokortteineen kaikkineen.Tuli ontto olo .Etsinnän jälkeen samantapainen laukku kuin omani roikkui naulakossa .Omistaja löytyi ja laukku matkusti paraikaa luultavasti ratikassa kännykkä taskussa laulaen "vuorenpeikkoa " ,johon ei vastausta tullut -naisella kun ei ollut kännykkää.Loppu hyvin kaikki hyvin -saimme lopulta hänet kiinni kotoa ja huolestuneena omansa kohtalosta hän lähti tuomaan laukkuani samaan paikkaan , mistä oli sen kanssa lähtenytkin .Odotusajan käytimme pelaamiseen , miltä tosin outo laukuton olo vei suurimman terän .

Koneeni on osoittanut hitauden merkkejä . Olen poistanut kuvatiedostoja ja kopioinut niitä toiselle kovalevylle talteen .Yksi pieni napsaus -ja tiedostot ovat tiessään ! En ole turhaan ollut ylivarovainen ja kopioinut samoja tiedostoja vielä tikullekin ; ehkä olen onnistunut olemaan hävittämättä -jos sitten muistan mitä .

Telkan tallennus videonauhalle onnistui eilen ihan hyvin .Tänään sitten ei .Ja kuvakulmat oli ihan pielessä ,automaatti ei ollut valintatuulella .

Jos nyt kirjan ottaisin käteen pudottamatta .Tosin se on aikalainen tiiliskivi ,Orasen "Fanny".Yli puolen välin jo olen ja aina hämmästelen tuon ajan sivistyneistön moninaista kielitaitoa.

Kotona

Vicky Myronin "Kirjastokissa" on saanut uuden luvun . Pieni kissanpentu löydettiin lumiselta tienpenkalta Spencerin kaupungissa , kylmissään ja takkuisena. Mutta se oli sattunut syntymään juuri oikeaan kaupunkiin , oikean värisenä .Punaisena kuin Dewey, kirjastokissa. Kirjastossa pidettiin kokous , otetaanko uusi löytö "johtokunnan jäseneksi " , asiassa käännettin uusi lehti ja uutta Deweytä ei otettu . Se luovutettiin Vicky Myronille , joka antoi pennulle nimeksi Page , sattuneesta syystä .Nyt Page taitaa matkustella aika lailla, joten meillä lienee syytä odotella uutta kirjaa "Matkakissasta " -vai pitäisikö sellainen kirjoittaa itse ! Aiheitakin löytyisi.

Mies tuli kotiin kaltoin kohdellun rakkonsa kanssa. Ja tiedolla , että "perästä kuuluu , sanoi patologi ."Mahdollisuus on ,kuten aina , hyvää tai huonoa. Tällä hetkellä olo on ronkittu , mutta normaali.

Galleria Anhavassa on Jorma Purasen valokuvia maaliskuun alkuun asti ."Sexteen steps to paradise " on näyttelyn osuva nimi , sillä ihan hengästykseen asti ihailin kuvien kauneutta .Olisin niistä teille tähän jonkun liittänyt ihailtavaksi , mutta en onnistunut löytämään ainuttakaan .

"Maahan muuttaja "

Kävin katsomassa Dome Karukosken "Kielletyt tunteet " .Elokuva kertoo kahdesta nuoresta tytöstä , jotka kokeilevat elämää lestadiolaisen piirin ulkopuolella . Tytöistä tumma kapinoi liikettä vastaan ja haluaa kokea elämän sellaisena kuin se eteen tulee.Hän karkaa . "Kylän vanhimmat " lobbaavat vaalean ystävättären paimentamaan karkulaista .Kaupunki houkuttaa tummaa kokemaan monenmoista maallista , synniltä tuntuvaa asiaa , jotka lopulta sitten muuttuvat synnin kokemuksiksi ja johtavat paluuseen yhteisöön . Kaiken maailmallisen pahaksi ja ahtaaksi tuomitseminen johtaa vaalean tytön kapinointiin , ja hän lähtee .Näin vahvasta tuli heikko ja heikosta vahva.Uskon yhteisöllä oli kahtalaiset kasvot , toisaalta rakastavat , toisaalta ahdistavat , nykymaailmaan sopeutumattomat .Olen käynyt katsomassa Suviseuroja ja en voi muuta kuin ihmetellä sitä suunnatonta yhteen kuuluvuutta mikä siellä näyttää vallisevan.Samoin on laita helluntalaisten , jehovalisten ja mormonien "perheessä" , auvoista , lämmintä yhteenkuuluvuutta . Onnellisia hyvin kasvatettuja lapsia ja nuoria .Kaikki tämä niin kauan kuin pysyt yhteisön jäsenenä .Jos etsit itsesi maalliseen maailmaan , olet hukassa ja täysin hyljättynä , perheestäsi eristettynä.Ja kuitenkin he elävät tässä samassa maailmassa kuin minäkin .
Teatteri oli melko täynnä nuoria , joihin ahdistus tuntui vaikuttavan .Salissa vallitsi hiljaisuus.

Pitävät potilasta yön yli , tarkkailussa .

Melkein terveen kirjoissa

Meillä paistaa nyt aurinko .HUSsista tuli lausunto :"Virtsarakkotuumoreita ei erotu , ei viitteitä läpikasvusta , ei metastaasisuspekteja imusolmukkeissa " .

Uskaltaisiko sanoa , että päästiin säikähdyksellä . Huomenna on jokin operaatio , pitäisi olla paikallinen ja ohi sillä kertaa.

Syöpä on paha sana . Se säikäyttää jo ääneen lausuttuna . Ihminen aloittaa välittömästi miettimään elämänsä mahdollista uutta suuntaa . Pohtia , mitä on jäänyt tekemättä , kesken , ja mitä vielä olisi mahdollista tehdä . Harvalla lienee tällainen onni , olla samassa tilanteessa kuin meistä kuka tahansa terve ihminen , eli vielä tutkimaton .Me muut emme tiedä , mies tietää nyt .Tällä hetkellä , kuten me muutkin .

Osasimmeko kuitenkaan pysähtyä niin , että tekisimme ne "viimeiset teot " , mitä ne sitten ovatkin .Luultavasti kuitenkin elämä jatkuu juuri sellaisena kuin se on eletty tähänkin asti , ilman suuria mullistuksia .Eli ihan elämisen arvoista eloa.

Rohkeita ja pelkureita

Kaunis aurinkoinen sää houkutteli ihmiset uhmaamaan railoja ja uveavantoja -pakko päästä jäälle !Minä menin sinne vain kameran silmällä ; jollen nauti heikolla jäällä liikkumisesta , miksi menisin .Pelkuri , sanoisi joku .


Siitä päästäänkin tänään nähtyyn elokuvaan , jossa pelkuria esitti mies , joka ampui homoaktivistin Harvey Milkin .
Gus Van Santin ohjaama Milk on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka kertoo vuonna 1978 murhatun Harvey Milkin tarinan.Elokuvista ulos tullessa oli pelkästään onnellinen omasta tavallisuudestaan .Kuinka vaikeaa elämä on ollut heillä , jotka eivät osuneet syntymään yhteisön hyväksymiin normaaliuden raameihin .Kaikki vähemmistöt , kuten mustat,rammat , vammaiset ja tässä tapauksessa homot rankattiin yhteiskunnan ulkopuolelle .Milk oli kaikkien syrjäytyneiden puolustaja ja sai maksaa vakaumuksestaan hengellään .Sean Pennin roolisuoritus oli taas kerran loistava.Suositan nähtäväksi kaikille , joilla on hankaluuksia vähemmistojen hyväksynnässä.


Laila Hirvisaaren (Hietamies) Imatra-sarjan neljäs teos kertoo toisen sortokauden ajasta , 1911 toukokuusta elokuuhun .Henkilöt ovat tutut ,Vilma ja Julia ja ihmiset heidän ympärillään . On käsittämätöntä kuinka kirjailija onnistuu pitämään henkilögalleriansa kasassa , sillä heitä riittää ihan hengästymiseen asti . Jotain puuttui tästä "Vuoksen helmestä " .Liikaa selittelyä , sanojen valinta , koukerointi tuntui joskus liialliselta , vaikkakin toisaalta ajan kuvaukselle tarpeelliselta .Tuli halu tiivistää. Silti minä olin mukana matkalla ja odotan seuraavaa , joka selvästi on tuloilla.


Eilen oli Sedän pojan , Kaukon, muistokahvit . Kauko kuoli joulupäivänä Mariassa. Erakkona elämänsä eläneenä hän lahjoitti ruumiinsa lääketieteelle , joka ei sitä voinut kuitenkaan käyttää!Syyksi kerrottiin loma-aika , ei ollut ketään kuka olisi siirtänyt hänet Patologian laitokselle . Minä koen asian uskomattomaksi töppäykseksi. Kunnianloukkaukseksi vainajaa kohtaan. Kaupunki kuitenkin hoiti hänen tuhkauksensa ja toimitti tuhkan Malmille Uurnalehtoon ."Ystävät kaipaavat miestä ; hän itse sanoisi : maljani juokaa , älkää tähteni kylpekö hiestä " -kirjoitti muistopuheessaan systerin mies "kulkijasta , jota ei tuntenut juuri kukaan."



Kaupungin keskustan kadut ovat kesäkunnossa , sen sijaan kävelytiet ovat vaarallisen muhkuraisia ja jäisiä . Ei auttanut kuulemma edes huipputanssijan ketteryys ,nurin meni ,ranne poikki. Näyteikkunan iki-ihania kenkiä katsellessa muistelin nuoruuttani , jolloin minäkin keikuin moisilla koroilla jopa talvisaikaan .Mikä talvessa on muuttunut ? Ei noilla jäillä ja noilla koroilla ja noilla pohjilla ole mitään asiaa enää kuin korkeintaan parketille. On muuten omassa kaapissa muutama pari juuri samanlaisia ihanuuksia .Ei enää käveltäväksi , mutta kyllä ihailtavaksi .Kauniit ovat.

Ystävänpäivää

Ystävänpäivää Teille kaikille , jotka tätä lueskelette , jos ette nyt ihan viikottain , niin ehkä tämän päivän kunniaksi kuitenkin !

Tässä nuo sekopäisen kuuhullun onnistuneimmat otokset satumaisemasta , jossa yösydännä liikuin . Niin sudenhetki kuin olikin , en kavereita tavannut , en huutoa kuullut .Hiljaista oli .Sopivasti vatsan pohjassa väreili , kun totaalisen yksin yössä liikuin .Oli niin kaunista .Ihan sieluun sattuu ajatellessani , kuinka moni menettää nukkumalla nämä upeat hetket !




Ihan toisenlainen kokemus oli sitten torstain konsertti .Musica Nova -tapahtuman Charles Wuorisen outo kakofonia , jota sinfoniaksi kutsuttiin . Ei sytyttänyt . Morton Feldmannin "Neither" monologiooppera-siitä sanottiin vaikka mitä hienoja sanoja ,joita tässä on turha toistaa, sillä teosta oli melko mahdoton ymmärtää. Ihmetellä kyllä ja ihmetellä lähinnä laulajan vaikeaa roolia käyttää ääntään yhtenä soittimena .55 minuuttia meni kyllä nopeaan,monotonista, samaa sävelkuviota kaksitoista kertaakin toistavaa hiljaisuutta seurasi mielenkiinnolla , kun se esitettiin elävässä esityksessä . Ajatus levyn kuuntelusta samaisella musiikilla tuskin läsnäolevaa konserttiyleisöä kiinnosti.



Niin , ja "Vanha uskollinen " meni katsastuksessa läpi maininnalla " erinomaisessa kunnossa"!

Valkoviikko

Lauantaina sumussa Hesan päässä , Orivedellä jo kirkastui ja mökillä oli upea puhdas talvi .

Kuutamo valvotti ja harmitutti , kun kamera ei suostunut kuvanottoon , kimmeltävähankinen yö oli silmää hivelevän kaunis .Oli mukavaa kävellä yön tuneilla ulkona , kun naapurista näkyi valoa ! Luksusta landella .

Sonera teki "makasiinit" ja kippasi nurin pari pylvästä Mäntässä.Keräsi johdot rullalle ja kertoi tylysti , että enää ei korjata . Lähetti sovittimen postissa -tosin Hesaan -ja toivotti onnea .Mukavaa yhteistyötä .Liekö edes laillista , pitäisikö kyseenalaistaa..ja vitsinä pohjalle -sattumoisin tuli puhe vikaihmisen kanssa lankalinjan maksuista .Puhelimesta kuului kysymys , aionko sanoa langan irti !!? Ei ollut suurella huumorilla varustettu täti , närkästyi purskahtaessani nauruun.Jos ei sano irti , kuukausimaksut juoksevat , vaikkei ole langan lankaa !Kuinkahan monen mummon laskussa ne kummittelevat mummon ihmetellessä laskunsa suuruutta .

Ja Hesassa ihmetellään edelleen tallentamisen saloja .Ei ole vielä selvinnyt .

Mutta bridgen salat aukesivat tänään oikein mallikkaasti .Ja katselinhan minä maalla sen ohjelmankin , missä kovasti kehuttiin bridgen pelaajien nokkeluutta ,nopeata päättelykyä , älykkyyttä ja suurta seurallisuutta . Totean kaikki väitteet tosiksi.

Olen aina ihmetellyt , kuinka ihmiset saattavat jäädä ratikan alle ! Helppoa , sain huomata tänään .Seisoin Kiasman lähellä valoissa keskellä Mannerheimintietä .Valot olivat punaiset , mutta katu tyhjä, ihmiset lähtivät ylittämään . Tovin mietittyäni , huomasin kadun Museolle asti autiona , joten yli vaan! Hirmuinen ääni herätti peruuttamaan ja äkkiä ! Oli todella pienestä kiinni ratikan ja Vanskin kolari . Autoilija kun olen , loogisesti katselin yksisuuntaisella tiellä oikealle -ei auton autoa. Mutta ratikka oli ja vastakkaiseen suuntaan .Eli -katso ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja kerran vielä vasemmalle -oliko se niin ?

Hirvipoika Eläinmuseon edustalla oli saanut mukavasti valkoista ohimoilleen , silti se jaksaa ilahduttaa katselijaa pikkupakkasessakin .

Niskat jumissa

Tuiskuttaa lunta . Liukastakin oli , kun taapersin Bridgestä kaupungin kautta tullakseni kotiin vain huomatakseni , että taas oli sorruttu "osta nyt hyvällä alennuksella" uhriksi.Uusi telkkari nökötti olohuoneen nurkassa. Osasiko tyytyväiset hakijat liittää videoita ja dvd-laitteita nököttävään hienouteen ??! Eipä tietenkään , tiiliskiven paksuinen ohjekirja oli liian hankala selattava. Minä lähden maalle ja jätän miehen opiskelemaan taltiointia ja kuvasuhteen ohjelmointia , sillä äkkiä olivat lihoneet yli äyräidensä muun muassa koko Salattujen Elämien sakki.Eipä silti , sama pulma odottaa minua maallakin .Koko tämän digihöpsötyksen ajan olen ihmetellyt ihmisten näkemisiä , hyvin monet katselevat kuvaa täysin vääristyneenä ,liian kirkkaana ja kontrastit pielessä. On kuin katselisi kuvaa vääristyneen peilin kautta .Tai näiden minun uusien lasieni kautta;vähänkin kun siirrän katsetta sivulle , johan on ruutu vinossa.Pitäisikö tottua vai ei , kas ,siinä pulma.

Olen löytänyt Keuruun kirjastosta varsinaisen aarreaitan , sieltä olen saanut uutuudet melkein uunituoreina ."Palauta ja hae tilaamasi"-kierre on yksi hyvä syy lähteä landelle, kuin myös KK-kerho ja kampaaja .Tai vaatekauppa -jos nyt uusia tarvitsisin -sillä maalla osataan palvella , mikä on miellyttävää ja kovastikin tarpeellista varsinkin farkkuosastolla .Unohtaa ei sovi auton katsastusta ! Maalla ymmärretään , että vanhallakin voi ajella .Joka vuosi toivon niin .



Päivänä jonakin kun Hessassa paistoi aurinko , kuulin kummia : talitintti lauloi kevättä ihan oikealla sävelellä-titityy ! Olisiko jokin maalaistintti eksynyt matkallaan kaupunkilaisserkkujen joukkoon !

Huono päivä

En ole kirjoitustuulella. Käsi temppuilee , tytär sanoi sen olevan kuin päätetyöntekijällä . Eli istun ihan liikaa koneen ääressä ja tietysti väärässä asennossa.Minun piti lähteä maalle , mutta siirsin lähdön parin lapsen synkkärin vuoksi -toinen täytti viisitoista ja toinen saavutti täysi-ikäisyyden . Siellä ollaan mahataudissa , joten meno siirtyi hamaan tulevaisuuteen . Pari viikkoa pitäisi pysyä pöpöistä erossa , että mies saisi kokeensa ajallaan .

Yritin suhteuttaa Ruotsinlaivan maisemaan , se on kuin kivitalo kuraisen tien päässä . Mahtui juuri ja juuri linssiin .Havis Amandastakin piti kirjoittaa jotain kaunista ja ylevää , nyt ei onnistu .Odotelkoot tuossa kurassa kesää ja palelkoot.

Kirjoittaminen alentaa stressiä ja verenpainetta , parantaa monta muutakin alkavaa oireilua .Olisi kerrottava vapaasti tunteistaan ja antaa ajatusten virrata .Nyt ajatusten virta on totaalisesti pysähtynyt , olo on kuin laihduttamisessa: kun pitäisi olla syömättä, ruokaa ajattelee koko ajan .

Peilikuvia

Kaupungintalolla oli leikitty peileillä . Kimmo Kaivannon teos "Ketju " oli pökerryttävä jatkumo koukussa olevia sormia ylös ja alas.Ruusuvuori ajatteli jatkaa kerrankin naisten vessaa "loputtomiin " ja hyvin on onnistunut .Upea talo , muinoinen Seurahuone , oli komeasti pilattu ainakin sisääntulokerroksen osalta . Katon alaslasku ja uuden kerroksen tekeminen teki avarasta hallista ahtaan . Olen kokenut sen komeuden joskus rakennuksen ollessa Kaupungin Rahatoimistona .Kävin maksamassa koiraveron .

Käytiin elävissä kuvissa. Philip Rothin kirjaan "The dieing dog " perutuva juttu oli kumma yritys suuresta taiteesta.Ja floppasi kunnolla . Ben Kingsley vanhuutta pelkäävänä kirjailijana oli mielestäni väärä valinta kauneutta ja nuoruutta ihailevana professorina , joka ei lopulta uskaltanut tulla ulos haaveistaan .Pelkuri koko mies .Penelope Cruzia kamera hehkutti ja olihan syytäkin , kyllä häntä katseli .Filmi pursusi sivujuonia , joiden luulen -olen lukenut jonkin Rothin kirjan - olevan kirjassa hyvinkin inhottavia , mutta jotka tässä heitettiin joukkoon kuin makkarat soppaan. Kuvaus oli viipyilevää , enimmin pääparin kasvoissa ja siinä se elokuva olikin .

Unelmia

Sam Mendesin ohjaama, Richard Yatesin romaaniin (jota en ole lukenut )perustuva Revolutionary Road on tarina nuoresta pariskunnasta, joka yrittää löytää elämälleen sisältöä 50-luvulla . Lähdettiin yhdessä rakentamaan unelmia , joiden mahdollisuus hukkui arkipäivän elämisen alle.Lapset , työ , raha ,ura.Toinen oli heittäytyjä , toinen jalat maassa. Tasavertaisuus , päätösvalta , ne saneli tosiasiassa aika , joka ei suvainnut vaimolle päätösvaltaa edes omasta ruumiistaan .Näyttelijätyö voitti mennen tullen minkä tahansa Kansallisen esityksen , lavasteista puhumattakaan . Ulkoisesti kaikki oli kaunista ja sievää , illluusionsa pala palalta menettävä nuori pari murheellista katseltavaa .
Ohjaus: Sam Mendes
Pääosissa: Kate Winslet, Leonardo DiCaprio, Kathy Bates, Michael Shannon, Kathryn Hahn, David Harbour

Onkohan nuorena yhtä paljon syntymätapahtumia kuin tällä iällä tuntuu olevan lopullisen lähdön tapahtumia ? Niin sen elämän kuuluneekin mennä , kun yksi syntyy , toinen lähtee. Vanhimpani "keinoisä " rapakon takaa on joutunut sairaalaan , eikä halua kotiin paluuseen enää ole . Eilen oli hänen 92-vuotissyntymäpäivänsä .

Härkösen kirja on nyt luettu . Loppujen lopuksi pidin kirjasta , huolimatta sanojen valinnoista , jotka ilmiselvästi kuuluivat ihan toiseen sukupolveen kuin minä . Kovin minä -keskeistä on tarinan päähenkilön elämä ,sääliksi käy , jos tilanteet on kopioitu tosielämästä .

Nyt kannattataisi suksia päivätansseihin , bridgen kortit eivät pelissä suosineet. Peli sinänsä oli haasteita täynnä .