Viikko maalla ja koko elämä täytyy ladata uudelleen ! Tässä nyt olen istunut koko illan ja muuta en ole saanut aikaseksi kuin hyvin suuren kiukun .Tytär laittaa kirjalistansa lahjoitusvuosien mukaan , minä kirjailijoiden . Tunnin siinä syhersin yrittäessäni saada molempia taulukoita samaan , hukkasin ja löysin . Mutta erillään ne ovat vieläkin .On oppimisen aika.
Talvea lähdin hakemaan .Löysin hiljaisuuden , lukemisen rauhan ja auringonkin . Pakkanen pistäytyi lähellä kolmeakymmentä ja jäädytti järven . Meillä on uusi naapuri .Nuori pari , joka on savustettu ulos edellisestä naapurustosta moottoriharrastuksen vuoksi .Jää oli kirkas ja liukas , nyt pärisi meilläkin 
.Järven kaukaisin naapuri kehoitti kylvämään huopakattonauloja.
Kirjaston tilaushyllystä saan uutuuskirjat uunituoreeltaan .Dekkareiden ystävänä luin muun muassa Åke Edwardssonin "Melkein kuollut mies " .Hänen kirjoitustyylinsä on näin vanhan ajan kieliopin lukeneena kummasti töksähtelevää .Hän katkoo lauseet ja kappaleet täysin "väärin " ja lauseetkin ovat usein kahden kolmen sanan mittaisia . Se tekee tekstistä hitaasti luettavaa. Jäin asiaa ihmettelemään .
Joel Haahtelan "Lumipäiväkirja " oli vastakohta edelliselle . Hänen tekstissään saattoi olla yhtä lausetta koko sivu , sivulauseita peräkanaan ,pilkulla erotettuina. Hengästyin. "En tiennyt ,olinko elänyt sellaisen elämän , jonka olin halunnut , kuin olisi pitänyt ?" Yksi kuva lehdessä -ja ajatus lähtee kulkemaan taaksepäin ,tästä alkuun . Luin kirjan yhdeltä istumalta.
Uusi tuttavuus Jens Lapidus "Rahalla saa " saa minun puolestani jäädä lukematta .Kahlasin läpi , ei ole minun tyyliäni , teksti on liian reportaasimaista ja jutun aiheen käsittely "miehistä " .Siirrän kirjan miehen luettavaksi.
Pirkko Arhipan "Mustat nuotit " oli helppoa , tuttua tekstiä . Kuin juoruja kuuntelisi . Turun naakatkin saivat mainintansa .
Pirjo Tuomisen "Kotiopettaja " oli pienoinen pettymys .Mutta kun pääsee sisälle "Kartanon tarinaan " , ajankuva vie mennessään .Ja tuskinpa oikeaa romantiikkaa saa nykyään kukaan liikaa. Kuten "Muistan sinut Amanda "-kirjan romantiikka ei kuulunut minusta sille osastolle ollenkaan -se oli kirjoitettu naistenlehtien viikkolukemisen tyyliin -tapahtui paljon ja ilman suurempia tunteita.
Unikirjaksi otan nyt Kajsa Ingemarssonin "Kohtalonpyörä " .Nimi kyllä enteilee päiväunelmia ,mutta sittenhän sen tiedän , kun olen lukenut .Löytyi uutuuksien hyllystä .Kirjailija on vanhimpani ikäinen , jospa tarinatkin kulkee siinä ajankuvassa.Unohtuupa exelit hetkeksi.
1 kommentti:
Onneksi olet palannut kirjoittamaan blogiasi. Ehdin jo huolestua, missä kummassa luuraat, mikset jo anna kuulua itsestäsi. Syy on hyvä. Mutta kammottavilta kuulostavat uudet naapurinne. Että oikein moottoripyörillä paratiisimaisen pikku järven jäällä! Entäs kesällä? Kyllä kai silloinkin jokin pörriäinen löytyy jalkojen väliin... Oi aikoja, oi tapoja!
Lähetä kommentti