lauantai 31. tammikuuta 2009

Monenlaista ahdistusta




"Meryl Streep loistaa 1960-luvun katolista newyorkilaiskoulua johtavana sisar Aloysiuksena, joka uskoo kurin ja pelon voimaan. Alueen uusi pappi, yhtä loistavan Philip Seymour Hoffmanin tulkitsema isä Flynn, edustaa muutosta ja pyrkii lieventämään koulun ahdistavaa ilmapiiriä. Kouluun saapuu myös ensimmäinen musta oppilas, jonka isä Flynn ottaa suojelukseensa. Uudistusmielistä pappia vihaava ja itselleen uhaksi kokeva sisar Aloysius näkee erityiskohtelussa pedofilian piirteitä ja tekee raskaan syytöksen."

Lausuttu sana , ammuttu nuoli . Takaisin et saa ,kuten Isä Flynn kuvasi saarnassaan rikki viillettyä höyhentyynyä tuulessa .Elokuva "Doubt-Epäilys "oli ahdistava jo alkumetreiltä ja jatkui tasaisen ahdistavana loppuun asti .Kenen oikeassa olo oli oikeaa ja kenen väärää , jäi lopultakin epäselväksi .Kaikki riippui katsantokannasta , suunnasta , mielipiteestä ,välittämisestä.Ja loppujen lopuksi ei siitäkään .

Oletan , että näyttelijöiden toipuminen rooleistaan on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. En osaa sanoa , kelle elokuvaa suosittelisin .Upeasti näytelty ,upeat puitteet ,ahdistava.
Pakkanen ahdistaa hesalaisia .Helsingin outo ilmiö -lehteäkään liikuttava viima -saa kasvot punoittamaan ja sormet tunnottomiksi .Töölönlahden joutsenpari kärvisteli jäällä jalkojaan nostellen ja pupu pisti vauhtia juoksuun , tuossa yksi kiirehtii kameraa pakoon koivun juurella .Kiinni saatu , mutta vain kameralla .Eilen kävellessäni bridgestä Eduskuntatalon ohi kokonainen pupusuku pisteli poskeensa kenenkään häititsemättä ehkä viimeisiä eläviä pensaanrunkoja .Finlandiatalon vuorimännyt on jo kaluttu maata myöten , muutama kuorittu tikku pistää esiin vähäisen lumen alta. Outo ilmiö , mitä tehdä ? Kiva otus , mutta iso tuholainen .
Anna-Leena Härkösen "Ei kiitos " on vihdoin luettavani .Tuossa se on odotellut toista kuukautta lukemistaan ja eilen sen aloitin . Hätkähdyttäväksi sitä on mainostettu ja sitähän se minullekin alkumetreillä teki .Sata sivua luettuani olen jo tottunut puolituhmaan tekstiin ja seuraan mielenkiinnolla avioliiton etenemistä.Pidän Härkösen tyylistä kirjoittaa . Ja lujasti ihmettelen -ja ihailenkin - hänen rohkeuttaan luoda henkilöitä , joilla on avoimesti ongelmia ,joita voi avoimesti pohtia .Kannattiko asioiden setviminen vai "sotkettiinko oma pesä " ; lukijalle sukupolvikysymys.Kerron sitten .

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Jänniä ja hiukan torjuntaa herättäviä näköaloja tarjoilet niin elokuvasta kuin kirjastakin. Ehkä rohkaisen hurjan luontoni ja menen katsomaan Epäilyksen. Härkösen kirjasta en niinkään tiedä, tuleeko siihen tartuksi.

Joutsenista ja pupuista riittäisi minullakin kerrottavaa, ihan samansuuntaisia kuin sivullasi esität.

Sari kirjoitti...

Harkosen kirja ei kiinnosta - erikoinen kirjailija, ei hanen ajatuksiin paase kiinni. Siis mina, sina sanot pitavasi.