Torin laidalla sattuu ja tapahtuu..

 

Nyt pitäisi olla kirjailija, kansainvälistä tapahtumaa on joka päivälle! Lehdet pursuavat kiinnostavista jutuista, mutta nekään eivät enää riitä, sillä Helsinki on ikkunana maailmalle juuri nyt! Kameralle olisi ollut töitä kuin ennen vanhaan,  kuvattu on, mutta oma kiinnostuksen puute vie kärjen tuostakin tavasta. Ikä on tehnyt temppunsa, enää en juokse pää kainalossa huutavan paloauton perään, sotalaivan perään silti menimme.

Olihan se katsottava, kuvattava ja todettava, että iso on, pienoiskaupunki Helsingin Hernesaaren satama-altaassa! Suurin ihme taisi kuitenkin olla, että se sinne mahtui, johan sillä on syvyyttäkin enemmän kuin meillä vettä! Siltä se ainakin tuntui kun hänen mahtavuuttaan katseli. Historiaa on siis koettu, toivon sen jäävän siihen.

Asumme historiallisessa paikassa muutenkin! Moskovan lahjoittama pronssipatsas eli ja oli Hakaniemen torin rannalla,

”Rauhan patsaana” sitä esittelin ja sellainen se oli tämän vuoden helmikuuhun asti.

Nyt se poistettiin, ei kuulemma poliittisista syistä, vaikka niinhän me kaikki sen ajattelemme, vaan Kruunuvuoren ratikakkakiskot tarvitsevat tilan, jolla patsas seisoi.

Selitys kyllä toimii, kun seuraa rakennustöitä tuolla alueella, rauhaa tai ei, ei kiskoja voi mutkalle vetää! Minne patsas tulevaisuudessa asettuu, on sitten tulevan polven asia, itse kannatan, että historian kerrostumat saavat ja täytyy näkyä. ”Rauhan patsasta ”ajatellessa kannattaa pysähtyä miettimään, minkä tämän ajan julkinen teos olisi niin mitätön, että lapsesi sen voisivat turhana hävittää, jokaisella ajalla on omat aatteensa, me muutumme ja maailma sen mukana.

Kaisaniemen puistosta on tullut kansainvälisten julkkisten yksi näyttämö. Nuorisoidoli Justin Bieber

taisi pitää konsertin siellä eilen ja nyt nämä suuret jalkapallofanit seuraavat Hakaniemen Strandissa asuvia Real Madridin pelaajia Oodin ympäristöön levitetylle tapahtumaalueelle, sinne mieskin on matkalla katsomaan ihmisiä, kuten sanonta kuuluu.

Isomies pääsee tänään illalla katsomaan Real Madridin ottelua Stadikalle kaverin kanssa. Kaverin isä on aikuisturvana.

Pitäisköhän tähän liittää Real Madridin tunnuslaulu, Kaisa-opettaja pojalle sen opetti ja pianoesitys oli suosikki hyvin pitkän aikaa! Mummi toivoo Isomiehen elvyttävän kesäsormensa tämän iltaisen riemun tunnelmassa!

Loppuviikko onkin sitten sukujuhlaa! Kaksoset saavat nimensä ja mies lisää numeroita ikälukuunsa. Lasten koulu alkaa ja elämän lukujärjestys vakiintuu.

Ja minä olen saattanut loppuun Saision tiiliskiven, ”Passio”. Sanoisin , että melkein tämä oli julmenpi urakka kuin ”Alastalon salissa”, jonka urakoin joskus muinoin landella, tämä tuli luettua parvekkeella, sillä kirja ei sallinut häiriöitä ympärillään.Vaikka aika hoopo huomautus tuokin, kun ympäristöni rakentaa ja pitää melua, johon olen tottunut jopa niin, että kun se joskus hetkeksi hiukan hiljenee, sen minä sitten kuulen! Tämä Passio,

minulle ei selvinnyt syy, miksi se on kirjoitettu ja silti jäin tavallaan sihen koukkuun eli oli saatava tietää, miten kirja päättyi! Outoa kyllä, tarinassa oli juoni, punainen lanka ,joka epämääräisellä tasolla kulki tarinan läpi ja sitoi aikakaudet yhteen. Kirjaa lukiessa pysähdyin vähän väliä mietimään, miksi Saisio tämän kirjoitti ja miten hän ajatteli kirjoittaessaan tuonkin ja tämänkin tekstin, tarina oli hajallaan ja kuitenkaan ei. Loppujen lopuksi tulin päätelmään, että kun on hyvä kirjoittaja, hän onnistuu loihtimaan oudoistakin jutuista kertomaa meistä ihmisistä, miten me ajatellaan, toimitaan ja miten elämä kaikesta kurjuudesta ja julmuudesta huolimatta kiinnostaa lukijaa, ainakin sen verran, että hän kirjansa lukee. Kuten minä. Olenko siitä ylpeä? Niin voisin sanoa, vaikka ei Passiosta suosikkiteosta tullut.

Anterolle synkkärionnittelut meiltä molemmilta, taas olisi ollut loistava visiitin syy! Mutta mutta—toivottavasti juhlitte ihanassa Koiskalan kartanossa !