Historian havinaa Rapakon takana

 Googlen harmillisten muutoksien vuoksi nyt täytyy tarkoin harkita, minkä kuvan postaa ensimmäisenä. Silloin sillä on pieni mahdollisuus näyttäytyä myös tarinani mainoksena, houkuttimena mahdollisille lukijoille ja miellyttää omaa silmää. Miellyttääkö tämä nyt ?! Onpa miten lie, kuva on kaappaus historiallisesta ajojahdista rapakon takana, jota seurasin läpi yön. Ihan turhaa, maa niin suuri, että kaksikko voi viettää toiveunisia öitä vielä muutaman päivän ajan ainakin. Joulukin on lähellä ja oishan se komea lahja amerikkalaisille saada punapiponen pitkäpartainen kyselemään kansalta, että "Onkos nyt oltu kilttejä?"Risto J. Penttilältä kysyttiin, mistä historia tulee muistamaan nämä vaalit! Hän vastasi pilke silmässä, että" muistetaan, kun vanhat valkoiset miehet pitävät vallan kahvasta kiinni!"Jännittävät ja historialliset vaalit joka tapauksessa, olen silmä kovana seurannut kommentteja ja odotuksia puoleen ja toiseen. Ei taida minun elinaikanani tällaista kukkomittelyä noin iäkkäiden ehdokkaiden välille tulla. Miksikö olen kiinnostunut? Vanhimman elämään vaalien tulos ehkä vaikuttaa ja pohdituttaahan se myös Pikkumiestä, hän kyseli eilen Mummiltaan, jotta "miksi Amerikassa on vain kaksi miestä, joista täytyy valita?! Onhan siellä paljon muitakin..."Valistuneita ja viisaita nämä nykyajan lapsukaiset. Mumminsa ei osannut kertoa, jätetään kertominen Amerikan tädille...

Parin tunnin aamupäiväunen jälkeinen tila ei ollut kehuttava, mutta pieni kävely Hotelli Arthuriin mukavassa marraskuun ilmassa piristi juuri sen verran, että osallistuminen Naisliiton kokoukseen oli mahdollinen. Paikka oli minulle uusi, sopivasti hissitön myös muutamalle osallistujalle. Kierreportaat osoittautuivat kuitenkin eräänlaiseksi reippauskokeeksi ja kaikki osallistujat onnistuivat löytämään paikkansa koululaispöytien ääreen, väljästi ja naamarit kasvoilla. Puolinukuksissa seurailin asioiden edistymistä ja hyvinhän kaikki sujui, ei ollut riitoja ei kähinää. Olin pois lähdössä, kun kuulin musiikkia, availin ovia ja löysin itseni parvkkeelta keskeltä kaunista klassista orkesterisoitantaa! Oli parveke ja alakerrassa kaunis sali, siellä jousisoittimet, pari käyrätorvea ja klarinettia ja kapellimestari. Jäin kuuntelemaan illan konsertin harjoitusta. Miten vapauttavalta tuntuikaan uppoutua elävään musiikkiin, edellisestä kerrasta on puoli vuotta! Kysymällä olisi selvinnyt konsertin aika, mutta pöhelö olotila vaati kävelyä kotiin. Mukavan sumusateinen ilta ja Tokoinlahti hiveli katsetta veteen heijsastuvine valoineen. Kaupunki on kaunis sateisena iltana. 

Netistä etsin tuon hotellin sivut ja hämmästyin, että talo on raennettu samana vuonna kuin Suomalainen Naisliitto on perustettu,siis 1907. Olimme siis  historian ytimessä kokouksinemme. Sali, jossa orkesteri soitti, on hotellin kirkko! Yllätyksiä löytyy vanhoista rakennuksista aina silloin tällöin, mainostamatta uteliasta kulkijaa, kuten ei tuota konserttiakaan! Ja aina löytyy uusia paikkoja tutkia ja ihmetellä, pitää vain törmätä sisään ja kysyä, saako katsella! Tämäkin talo näytti nettikuvissa olevan tutustumisen arvoinen, vanhaa ja kaunista löytyy. Tähänkin pitänee sanoa, että "kunhan nyt korona hellittää, niin sitten..." 

Mutta nyt unten maille. Niin valvoja kuin olenkin, näköjään jossain vaiheessa se minunkin unettomuus muistuttaa nukkumatin olemassaolosta! Hyvää yötä.