Musiikin voimaa

 Nykyisin tulee usein mietittyä, että kuka määrittää mitä on musiikki?!Tänään kuultiin esitys,jota en mitenkään onnistu luokittamaan musiikiksi, se oli puhdasta eri äänien yhteen ladottua kakofoniaa,kuten hän kyllä itse oli sanonutkin.Ehkä, kun on koko ikänsä -ja ikää oli noin 75, jo siinä oli ehtinyt miettiä, mitä musiikiltaan haluaa ja tämä Peter halusi sotkea kaikki entiset musiikin mallit. Olisi pitänyt lukea ennen konserttia selostus, miten ja mitä kuullaan, sillä "Alle vittiome senza nome" oli kertomus ja kannanotto venepakolaisten puolesta. Jos en nyt ihan sitä olisi ymmärtänyt, niin sen, että kovin sekavaa oli sekä merellä että maalla.Tämä esitys oli siis Peterin itsensä säveltämä ja sama juttu oli seuraavassa esityksessä, viulukonsertossa, jonka esitti nuori,hoikka ,kaunis espanjatar, Leticia Moreno, espanjalisessa hyvin antavassa iltapuvussa. Hyvin taitavaa viulunsoittoa, mutta kauniista musiikista ei tietoakaan. Naapuri tuumasikin, että nykyisin meille esitetään kamalaa musiikkia aluksi, jos se olisi toisinpäin, eipä juuri kukaan jäisi tätäkään esitystä kuuntelemaan! Kiitoksena Leticia soitti herkän ja kauniin espanjalaisen unilaulun. Sääliksi kävi kuuliojoita radion ääressä...

Pikkumiehen musisointi etenee upean opettajan johdolla, kaverista todella huomaa, miten tärkeää on, että opettaja on mieluinen! Keinotkin nykyisin on monet, läppärille on ladottu (tai mitä nimitystä siitä käyttää?) erilaisia rytmiharjoituksia säestyksen kera, opettaja käyttää sitä tunnilla ja Pikkumies soittelee omallaan kotona.

Aasinsiltaa pitkin elokuviin. Oltiin katsomassa suosittua lastenelokuvaa "Late lammas". Elokuva alkoi ja ainoa ääni, jota kuulin, oli karkkipussin rapina ja muutama "öh,äh".Odotin,että kohta järjestäjä valittaa äänen puuttumisesta, mutta hiljaisuus ja elokuva vaan jatkuivat. Pikkuhiljaa ymmärsin minäkin, että koko elokuvassa ei ole ääntä ollenkaan,on vain musiikki, joka tekee erilaista tunnelmaa, kuten Pikkumies tokaisi, jotta "Miks AINA soitetaan tätä musiikkia, kun ollaan avaruudessa!"Salillinen lapsia ja äänetön filmi, terapeuttista.

 Late Lammasta esitettiin REDissä, mahdoton paikka Mummille,jolle ei ole luotu vähäisintäkään suuntavaiston tuntumaa."Tule perässä vaan, minä osaan!" Ja siihen on Mummin luotettava ja Pikkumies osaa. Seisoimme jollain REDin sillalla jossain sisätiloissa, paikassa, joka Mummista näytti täysin tuntemattomalta, Pikkumies näytti sormella, että tuolla se asuu ja siellä se asui."Katsos, kun sinä olet mennyt tästä aina autolla, niin matka tuntuu lyhyemmältä kuin kävellen! Nyt mennään tästä ja käännytään tuon linnun kohdalta ja sitten se asuu siinä."Tämä Mummi älysi tulleensa perille vasta ulko-ovella. Jos tuohon vaivaan olisi lääke,voisin siitä jotain maksaakin, on se niin toivoton ongelma, jonka tosin GPS nykyisin puolestani ratkoo. Kyllä kunto nousisi, jos useimmin visiteeraisimme!

Ajatus lipsuu, kun yritän pilkutella oikeaoppisesti! Jos poistetaan pilkut, niin eiköhän samalla heitetä romukoppaan muutkin välimerkit, isot alkukirjaimet, väliviivat ja mitä niitä nyt onkaan! Pitäisi oikestaan kirjoittaa pätkä sellaista tekstiä, jossa ei moisia ylmääräisiä olisi, olisiko se luettavaa ollenkaan?! Nyt katkesi, joten  poikki meni.