Konserttikausi alkoi.Lotta Wennäkosken musiikin jujuna (?) oli inspiraation lähde jokin ennen vuotta 1945 sävelletty suomalaisteos !Ja sieltä hän sitten oli ottanut kohtauksen , jossa tuleva Buddha kaihoaa palatsin puutarhasta todelliseen maailmaan . No , enpä olisi tuotakaan tiennyt , ellen olisi Hesariani lukenut ! Tulee väistämättä mieleen , jotta mitä ajattelee pikku-Lotta laittaessaan nuotteja paperille ...ei taida olla kovin järjestyksen nainen tämä , joka kylläkään ei enää ole mikään tyttö , vaikka kiitokset kumarsi pikkumekossa ujoilevana tyttösenä !Karkkina oli konsertin etuosaan houkuteltu brasilialainen pianisti , jonka korkea ikä näkyi vaikeassa kävelyssä , mutta jonka sormet liikkuivat koskettimilla kadehdittavalla vauhdilla ! Sitten sitä putosikin tunnelmasta puoliajan jälkeen ...Mälkki sivistää kuulijaa edelleen . Ja mikäs siinä, enpä ilman tuota kausikorttia olisi tietäni löytänyt tuon sivistyksen pariin .
Laukaalainen Risto Urrio kirjoittaa kirjaa Järvilinnan historiasta . Kirja ei vieläkään ollut valmis , mutta hienon valokuvanäyttelyn hän oli saanut aikaan Järvilinnassa ! Järvilinna on nykyään Sorjosen säätiön ylläpitämä ja sen historia on mielenkiintoinen , jo pelkästään minulle sillä perusteella , että olen syntynyt siellä ! Risto on kerännyt vanhoja valokuvia siellä vaikuttaneilta ja aina minä ihmettelen , kuinka upeita vanhat mustavalkoiset kuvat ovat ! Ne kestävät kummasti suurennokset , täällähän sen huomasi , tuokin kuva heppa-ajelusta on liki postimerkin kokoinen albumissani ! Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjan valmistumista ...kyllä se sieltä tulee , sanoo tekijä !Entisöidäänkö taloa , ehkä , sillä huomasin muun muassa yhden vanhanvärisen oven , jota upeasti puki komea letti naisen niskassa huopanauhoineen !Oli kuin hän olisi tarkoituksella settunut juuri tuohon kohtaan ! Pihapiirissä toimii myös taitelija (nimeä en nyt muista ) , hän on veistänyt puupojat , joille kävijät saivat ehdotella nimiä .Minäkin annoin : kaikki Vuolteen veljekset , heitä oli juuri sopiva määrä . Nimien arvonta on vielä kesken , saas nähdä , olenko suosiossa .
Hotelli Yöpuu Jyväskylässä on kaunis pieni yöpaikka , josta on hiukan monimielinen , mutta nostalginen ikkunanäkymä entiseen kouluuni . Siellä kävin keskikoulun , usein suurennuslasin alla , sillä äitini oli opettajana samassa koulussa , joten koko opettajkunta oli hyvin tuttu , kasvatti meikäläistä mennen tullen . Tuon koulun seinärappauksen vieressä muuten opettelin hämähäkkisiedätystä , keväisin siellä hääri miljoonia pitkäjalkaisia otuksia !Niitä sitten poikajunnut heittelivät niskaani ja hiuksiini , liekö rakkaudesta minuun ---vai hämähäkkeihin !Kaksi kesää seisoin mummolan marjapuskissa ja kun syksy tuli , olin immuuni hämähäkeille .
Käynti Jyväskylässä tarkoittaa myös käyntiä hatausmailla . Maksetut kukat kukkivat vielä viikon pari , mutta sitten sielläkin koittaa syksy ja kukat poistetaan. Laitoimme kanervat sillä ajatuksella , että jospa ne säilyisivät talven yli, laittajat ovat kaikki pois muuttaneita .Vaikka eipä nuo siellä lepääjät kukattomuudesta valita ....
Jyväskylän maamerkki on Harjulla seisova vesitorni . Asuin harjun alapuolella ja muistan kun tornia rakennettiin .Ulkosieiniä ei vielä ollut olemassa , tiilet odottivat kentällä , mutta miehet työskentelivät ylhäällä tornissa . Sinne vei rakennusaikaiset puuportaat , yksi lauta pystyyn ja yksi vaakaan ! Tokko niin keposia enää on misään , mutta minua ja tyttökaveriani ne kiehtoivat ! Kiipesimme portaat ylös miesten kauhuksi , päädyimme tiukkaan syliin ja miten lie meidät sieltä alas saatiin ehjinä , ehkä vähän säikähtäneinä , koska tapahtuma on jäänyt niin hyvin mieleen !Nyt Vesitorni on ajannäyttäjä , museo , kahvila ja juhlapaikka , jota se on ollut aina vanhoista kuvista päätellen .
Kaunis syyspäivä muuttui hiukeaksi näytelmäksi ajellessa kotiin päin !Vuoroin tuli vettä kuin ämpärillä heittäen , vuoroin aurinko kimalteli antaen satumaisen tunnelman ...toki ajajalle tunnelma olisi voinut olla vähemmän sadunomainen , kotiin kuitenkin päästiin .
Konserttikausi alkoi.Lotta Wennäkosken musiikin jujuna (?) oli inspiraation lähde jokin ennen vuotta 1945 sävelletty suomalaisteos !Ja sieltä hän sitten oli ottanut kohtauksen , jossa tuleva Buddha kaihoaa palatsin puutarhasta todelliseen maailmaan . No , enpä olisi tuotakaan tiennyt , ellen olisi Hesariani lukenut ! Tulee väistämättä mieleen , jotta mitä ajattelee pikku-Lotta laittaessaan nuotteja paperille ...ei taida olla kovin järjestyksen nainen tämä , joka kylläkään ei enää ole mikään tyttö , vaikka kiitokset kumarsi pikkumekossa ujoilevana tyttösenä !Karkkina oli konsertin etuosaan houkuteltu brasilialainen pianisti , jonka korkea ikä näkyi vaikeassa kävelyssä , mutta jonka sormet liikkuivat koskettimilla kadehdittavalla vauhdilla ! Sitten sitä putosikin tunnelmasta puoliajan jälkeen ...Mälkki sivistää kuulijaa edelleen . Ja mikäs siinä, enpä ilman tuota kausikorttia olisi tietäni löytänyt tuon sivistyksen pariin .
Laukaalainen Risto Urrio kirjoittaa kirjaa Järvilinnan historiasta . Kirja ei vieläkään ollut valmis , mutta hienon valokuvanäyttelyn hän oli saanut aikaan Järvilinnassa ! Järvilinna on nykyään Sorjosen säätiön ylläpitämä ja sen historia on mielenkiintoinen , jo pelkästään minulle sillä perusteella , että olen syntynyt siellä ! Risto on kerännyt vanhoja valokuvia siellä vaikuttaneilta ja aina minä ihmettelen , kuinka upeita vanhat mustavalkoiset kuvat ovat ! Ne kestävät kummasti suurennokset , täällähän sen huomasi , tuokin kuva heppa-ajelusta on liki postimerkin kokoinen albumissani ! Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjan valmistumista ...kyllä se sieltä tulee , sanoo tekijä !Entisöidäänkö taloa , ehkä , sillä huomasin muun muassa yhden vanhanvärisen oven , jota upeasti puki komea letti naisen niskassa huopanauhoineen !Oli kuin hän olisi tarkoituksella settunut juuri tuohon kohtaan ! Pihapiirissä toimii myös taitelija (nimeä en nyt muista ) , hän on veistänyt puupojat , joille kävijät saivat ehdotella nimiä .Minäkin annoin : kaikki Vuolteen veljekset , heitä oli juuri sopiva määrä . Nimien arvonta on vielä kesken , saas nähdä , olenko suosiossa .
Hotelli Yöpuu Jyväskylässä on kaunis pieni yöpaikka , josta on hiukan monimielinen , mutta nostalginen ikkunanäkymä entiseen kouluuni . Siellä kävin keskikoulun , usein suurennuslasin alla , sillä äitini oli opettajana samassa koulussa , joten koko opettajkunta oli hyvin tuttu , kasvatti meikäläistä mennen tullen . Tuon koulun seinärappauksen vieressä muuten opettelin hämähäkkisiedätystä , keväisin siellä hääri miljoonia pitkäjalkaisia otuksia !Niitä sitten poikajunnut heittelivät niskaani ja hiuksiini , liekö rakkaudesta minuun ---vai hämähäkkeihin !Kaksi kesää seisoin mummolan marjapuskissa ja kun syksy tuli , olin immuuni hämähäkeille .
Käynti Jyväskylässä tarkoittaa myös käyntiä hatausmailla . Maksetut kukat kukkivat vielä viikon pari , mutta sitten sielläkin koittaa syksy ja kukat poistetaan. Laitoimme kanervat sillä ajatuksella , että jospa ne säilyisivät talven yli, laittajat ovat kaikki pois muuttaneita .Vaikka eipä nuo siellä lepääjät kukattomuudesta valita ....
Jyväskylän maamerkki on Harjulla seisova vesitorni . Asuin harjun alapuolella ja muistan kun tornia rakennettiin .Ulkosieiniä ei vielä ollut olemassa , tiilet odottivat kentällä , mutta miehet työskentelivät ylhäällä tornissa . Sinne vei rakennusaikaiset puuportaat , yksi lauta pystyyn ja yksi vaakaan ! Tokko niin keposia enää on misään , mutta minua ja tyttökaveriani ne kiehtoivat ! Kiipesimme portaat ylös miesten kauhuksi , päädyimme tiukkaan syliin ja miten lie meidät sieltä alas saatiin ehjinä , ehkä vähän säikähtäneinä , koska tapahtuma on jäänyt niin hyvin mieleen !Nyt Vesitorni on ajannäyttäjä , museo , kahvila ja juhlapaikka , jota se on ollut aina vanhoista kuvista päätellen .
Kaunis syyspäivä muuttui hiukeaksi näytelmäksi ajellessa kotiin päin !Vuoroin tuli vettä kuin ämpärillä heittäen , vuoroin aurinko kimalteli antaen satumaisen tunnelman ...toki ajajalle tunnelma olisi voinut olla vähemmän sadunomainen , kotiin kuitenkin päästiin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti