Vaalit tulossa , mummo hukassa

On vuosi 2013 ja Minna Lindgrenin Ehtoolehto -kirja ensimmäinen osa julkaistiin .Ystäväni oli  ollut jo vuoden verran  Espiritin Tilkassa hoidettavana. Omakohtainen kokemus tällaisesta kohtalosta oli olematon , järkytys oli suuri , yritin auttaa .Ensin kävin vierailuaikoina , ulkoiltiin , käytiin kahvilla , kylässä .Vähitellen huomioin epäkohtia ,puutteita sekä hoidossa että hygieniassa. Keskitin käyntini  vierailuaikojen ulkopuolelle . Luin "Ehtoolehto "-kirjat ja kerroin vitsinä , kuinka hauskasti ne oli kirjoitettuja ! Ja kuinka tuttua oli sisältö , kokemuksia kahdesta tunnetusta  Palvelutalosta !
Siitä on nyt noin viisi vuotta ,olisi pitänyt ilmoitella eteenpäin . En ilmoittanut ja kenelle olisin ilmoituksen tehnyt ?Ja olisiko kukaan silloin ottanut siihen kantaa ? Kukaan muu kuin Lindgren, jonka viestit hoidon järkyttävästä tasosta kansa mielsi vitseiksi !Minäkin .

Ja nyt ollaan tässä. Sunnuntain Helsingin Sanomissa oli kolumni , joka kokoaa yhteen tämän hetken todellisen tilanteen vanhustenhoidosta .Tervon hirteishuuomori puree, toivottavasti siellä Eduskunnassa istuviin päättäjiinkin .Tässä olisi malli "Huoneen tauluksi " jokaiselle vaalikamppanjaa käyvälle . Kaksi asiaa ylitse muiden taitaa olla näiden vaalien teemana :vanhukset ja päiväkodit .Omakohtainen kokemus Päiväkodin laadusta on ajalta  , jolloin oli onnekas , jos yleensä sellainen löytyi ! Vakuutusyhtiön tasokas paikka tarjosi ensimmäiselleni hyvän hoidon , -lapsihan viihtyi - ja uhka kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta läpimärkänä ,talvipakkasessa ohitettiin. .Hyvää oli hoito varmaan Pikkumiehen " astuessa palvelukseen ", mutta katsellessa "pingviineiksi "muuttuneita , räkää valuvia kyyneleisiä pikkukasvoja keskellä lumista pihaa mietin , että jotkut asiat eivät ole  paljonkaan muuttuneet .Käsiä ja syliä , niitä tarvitaan, eikä siihen yliopistokoulutus ole tarpeen .

Jossain on menty pieleen .Empatia on kadonnut, toisen ihmisen hätä on todellisuutta vain paperilla .Kyllä me avustamme ,laitamme rahojamme monenmoisiin hyviin asioihin , mutta itse ihmisen kohtaaminen tuntuu joskus olevan hukassa . https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006003001.html
Sunnuntaina oli juttu nigerialaisesta naisesta , jonka kohtalon luulisi koskettevan jokaista suomalaista äitiä ja isää .Vaan viranomaisia ei koskettanut , järkyttävän kokemuksen jälkeen Suomeen onnistuneesti päässyt, pienen, Suomessa syntyneen pojan äiti ,ei saanut oleskelulupaa ;hänet karkotettiin Italiaan ,maahan , jossa juuri nämä kauheudet olivat tapahtuneet !Toivottavasti MIGRI huomaa ,että joskus voi käyttää hyvää omaatuntoakin arvioidessaan käännytyksiä! Minulle juttu tuli uniin , toivottavasti MIGRIllekin .

Minna Canthia juhlitaan , kerrotaan , kuinka hän on ottanut kantaa naisten asemasta , puolustanut oikeudesta naisen omaan itseen .Kaikki asiat ovat oikein , mutta Minnan varsinainen taistelu asioiden vääristymistä alkoi vasta aviomiehen kuoltua , siihen asti Minnan elämä kulki perhettä hoidellen , toki huomioita silloin tehden . Samaan tarinaan törmään monissa lukemissani kirjoissa, asia on hyvin ajnakohtainen . Kävelin Kino-Engeliin kaupunkia kulkiessani , siellä oli meneillään elokuva "Wife" , jostain syystä sen esitysaika on normaaliteattereissa siirretty myöhäisiltaan .Elokuva oli juuri alkanut ja pimeässä teatterissa silmät olivat jääneet ulos , vapaan penkin löytäminen onnistui lähellä istuva eläkeläisen auttavan käden avulla .Yhdessä tuumimme , että ennen tuokin asia oli paremmin, lipun näyttäjä osoitti vapaan paikan lampullaan . Kun Glenn Closelta kysyttin elokuvassa , mikä oli hänen ammattinsa , vastaus oli hetken mietinnän jälkeen ,että hän on "Kuninkaan tekijä ". Siinäkin olisi ollut Minnalla töitä. .haamukirjoittajaa ei taideta vieläkään ilmoittaa ?!


"Making of Lea kuvaa kevättä 1869, jolloin joukko kulttuuriväkeä päätti suomalaisuusaatteen ja hirvittävän rahapulan ajamana toteuttaa ensimmäisen suomenkielisen teatteriesityksen, Aleksis Kiven Lean."
Pääsimme katsomaan esitystä ennakkoon ja olihan se kielellistä taituruutta !Siinä selviää kuinka vaikeaa oli tuottaa näytelmä suomen kielellä ja miten mahdotonta ylipäätäänkään kummunikointi  kielten sekamelskassa varsinkin kulttuuripiireissä oli ! Mieleen nousee välittömästi maahanmuuttajat ja pakolaiset , millaisia vaikeuksia kielellisesti heillä on ymmärryksessä ja sitä myöten käytännössä . Ehkä tämäkin näytelmä avaa totuuksia nykyihmisellekin ,ellei ole omakohtaista kokemusta ,ei voi arvostella .

Viikko sitten katunäkymä oli toinen ja eilen se oli näin ! Oli miellyttävä kävellä kaduilla , joilla ei kengän alla hiekka enää rahise , kaupungin puhtaanpito on toiveikas kevään tulolle ja siivoaa kadut . Varma kevään merkki on Suurkirkon portaat ja siellä istuvat auringon palvojat , kyllä se jo vähän lämmitti .

.