Kuolemanhiljaisuus

Keskiviikkona sain tiedon rakkaan henkilön hautajaisista .Illalla katselin sarjaa "Huuto syvyydestä " , se alkoi hautajaisilla .Hain Kirjastosta tilaamani viimeisen "Helena " -sarjan kirjan , -sitä en ollut nuorena lukenut- se alkoi hautajaisista .Olin juuri lopettanut Ann Cleevesin kirjan "Kuolemanhiljaisuus , se alkaa ,kun Vera löytää saunasta kuolleen naisen , tietysti , sehän on dekkari .Mutta elämä ei ole dekkari ,se kohtelee ihmistä joskus epäinhimillisesti , sairastuttaa syöpään , toiset se jättää henkiin , toiset se tappaa. Kuten Saana sanoi haastattelussaan , syöpä tappaa . Saanan haastattelu kuukausi sitten on surullista luettavaa , hän ei ollut hyväksynyt kuolemaansa ja miksikäs olisikaan , nuori nainen , suuria toiveita ja elämää täynnä oleva ! Hautajaiset pidettiin Hietaniemen suuressa kappelissa , arkku lepäsi alttarin edessä lattialla , me kannoimme kukkamme ja kerroimme terveisemme .Ei tullut pappia , ei siunattu , oli vain hiljaisuus ja musiikki .Saana mietti kirjeessä vaikeutta ymmärtää omaa kuolemaansa ,että ei olisi enää olemassa .Ehkä hän uskoi elämän kiertokulkuun jollain tasolla ja siksi hän vain poistui , arkku jäi siihen .

 

 Kävimme kahden kahvilla Lapinlahden vanhassa sairaalassa Kahvila Lähteessä , sielläkin on moni kuollut ,mutta nyt siellä moni saa itselleen voimaa vanhasta miljööstä ja siellä töitä tekevistä nuorista. Tuskin sitä säilyttämään onnistutaan , mutta kaupunki yrittää toki.

Illalla istuin väsähtäneenä television ääreen . Avasin  ja siellä keskusteltiin lapsensa menettäneiden äitien tuntemuksista .Jatkoa seurasi "Perjantai "-ohjelma , ei mikään suosikkini . Mutta tällä kertaa se käsitteli maahanmuuttajia , yksin tulleita lapsia ja pysyvän luvan saamisen ongelmia .Ohjelma oli raju ja tietysti se itketti .Mietin surullisena Saanan äitiä , toivoin ettei hän avannut televisiota .

Pikkumies tulee huomenna , se aina ilahduttaa , elämä jatkuu .Mennään luistelemaan Jääpuistoon Lennin kanssa , juodaan kahvit ja syödään isot munkit ihan hyvällä omalla tunnolla , jutellaan Joulupukista , joka kohtapuoleen on tulossa kylään ja ihaillaan meidän  siistiä keittiön lattiaa , jota Vaari ei ole vielä ennättänyt sotkea Pikkumiehen rätin heilutuksen jälkeen .Ehkä keskustellaan luokassa toimivista " liikennevaloista ", jotka  niin herkästi muuttuvat keltaisista punaisiksi , vaikka vihreä olisi se toivottava !Vaikka onko tuo nyt niin suuri virhe , jos ennättää kysyä ennen kuin viittaa , nopea ja vilkas , myös niissä laskutehtävissä , joissa "tyhmästi pitää kirjoittaa numero yhdeksän joka ruutuun , vaikka kaikkihan sen näkee , että joka laskusta tulee se yhdeksän !" "Ja mihinkä minä tarvitsen tuollaisia yhteenlaskuja , joissa pitää kirjoittaa vain kaksi numeroa yhteen ?! Jaa ,ettäkö vaikka jos REDiin menisin ostoksille ja ostaisin vaikka kaksi karkkia ? Kyllä minulla on enemmän rahaa , voin ostaa vaikka kymmenen !" Eli ei kai sitä kahta numeroa sitten tarvitse opetella...

Nyt kun en enää ole pelkkä kotirouva , on minullakin Pikkujouluja ! Ihan Naisliittolaisten kanssa Malta-talossa juhlittiin , laulettiin , katseltiin Tiernapoikia ja syötiin perinteinen jouluateria kaikkine lisukkeineen . Oli todella topakka olo !

Kun aamulla herää , voisi luulla , että on herännyt tukkimetsässä . Moottorisaha käy ja vasara paukkuu .Kurkistin , miten työ edistyy .Kyllähän se , nyt vielä mullat, pensaat , kukat ja sitten ne asukkaat .Kai se siitä .