Helsingissä porataan ja koputellaan joka puolella , meilläkin taas. Parveke aukeaa sopivasti korttelipihalle , hieno juttu tuumin muuttaessani . Nyt korttelin kaikki talot ovat tulleet ikään , jossa on paljon korjaamisen tarvetta , muutosta toimistosta asunnoiksi , ikkunoita uusiksi .Lojuin sängyllä parvekkeen ovi selällään ja haistelin kevättä .Kädessäni oli herkkä kirja ,Juuli Niemi " Et kävele yksin " .Hirveä kiviporan meteli ja seinärappinkien pudottelu muistuttivat ajasta , jolloin asuimme suuressa omakotitalossa , neljä soitinta ja jokaisella eri nuotit ja minä olin opetellut sulkemaan korvani ja keskittymään espanjan kielen saloihin .Se taito oli tallessa , kun lueskelin viisitoista vuotiaiden Adan ja Egzonin kompasteluista rakkauden ensipoluilla . Kirjan alussa olin epäileväinen lukemisestani , sitten juuri Egzonin kertoma voitti puolelleen , luin loppuun ja alun sitten uudelleen .Kaunista , hiukan surumielistä kerrontaa kahden kulttuurin erilaisuudesta .Monta asiaa oli suomessa syntyneen Egzonin mielestä väärin omassa perheessään , mieleen painui pojan ihmetys vanhempien haluttomuudesta sopeutua uuteen kotimaahan , kun vanhaan ei kuitenkaan ollut paluuta .Surullista .Kirkonkirjat voivat olla suuria hämmästyksen aiheita ! Niitä tässä tutkin ja ihmeekseni huomaan , että 102 vuotiaan elämä on kuin Enni Mustosen kirjasta , aiheita löytyisi , mielikuvitus lähtee liikkeelle !Tytär on uteliaampi kuin äitinsä konsanaan ja uteliaisuus ruokkii tiedonhakuun , lähtösivuina "Luovutettu Karjala ".Siinä tämä ylikirkas kevään aika taitaa kuluakin ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti