Kummallista luettavaa

 Valokuvavarkaat on rankka kirja syyllisyydestä, yhden lapsen syyllistämisestä, pinttyneistä tavoista ja ylpeydestä. Kuvien takaa heittyvät pitkät varjot lapsuudesta koko elämään, mutta kaikkea valoa nuo varjot eivät vie. Valoisan juonteen kirjaan tuo surkean ja kolkon lapsuuden kokeneen Anelman sitkeä kasvu itsenäiseksi, oman tahtonsa toteuttajaksi.

Kesää olen näköjään viettänyt kirjan ääressä , luettuja on monta . Mieliin painuvin on Orvokki Aution vanha kirja "valokuvavarkaat " , jonka olen lukenut joskus ennenkin .Niin paljon on kertomuksia Pohjanmaan lakeuksien oudoista ihmisistä ja heidän vääristyneistä suhteistaan ,  ilkeys ja kateus  ja " mitä muutkin ajattelee ", nämä tulevat usein esille ,kun kerrotaan pohjalaisista . Jostain ne tarinat syntyvät.




Kummallisia kirjoja olen lukenut , kaikissa surkeat ihmissuhteet , kähinää anoppien ja miniöiden kesken , oikeastaan ei yhtäkään " onnellista loppua "! Ehkä onnellisin loppu oli kirjassa  "Karkulahti " siinä anoppi ja miniä lopulta tekivät sovinnon yhdessä elämisestä , kun ei muutakaan voineet .Tämä kirja oli muuten taas kerran sellainen , joka oli luettava uudelleen alusta  liki puoleen väliin , sitten sen varsinainen tarina tuli ymmärretyksi ja mielletyksi mielenkiintoiseksi .


"Perillä kello kuusi " oli kirja , joka katosi päästä nopeaan , mutta tuli sitten takaisin illalla , kun silmät sattuivat kuviin seinillä . Kirjahan alkoi kahden tyttären lapsuudenkodin tyhjentämisestä  , kiertyi kolmeen polveen tavarataivaan myötä .Kaikki oli säästetty , kysymys kuului miksi . Niin , miksi sitä ihminen kerää ?! Olisin hyvin voinut olla kirjan alkuaiheena , tutulta se tuntui .Niin myös loppu , eräänlainen lapsuudenkodin  selvittely se on minulla ja sisaruksillani edessä , tavaraa on . Tutulta kuulostaa myös lause : miksi se tuotakin säilytti ?

 Ihan toinen tyyli on Gillian Flynnin "Teräviä esineitä " dekkarilla , jonka ahmin jo aikaa sitten . Sairas tarina , siitä huolimatta se tuli luettua.Flynn on toimittaja ja jos muistan oikein , vieläpä jonkin naisten lehden toimittaja , joten suuresti ihmettelen , mistä hän imee juonensa ja miksi hän mässäilee inhottavuuksilla ! Joko hänellä on liian tasainen elämä tai sitten hän näkee kauhu-unia ja korjaa mielensä tasapainoon kirjoittamalla ne ylös kirjaan !

Nyt pitäisi kyllä löytää jonkin aivan keponen tarina , sujuva , mielenkiintoinen ja kaunis. Rajansa kurjuudellakin , oli se sitten kuinka hyvää kirjallisuutta tahansa !

Viikon kohokohta  ( kun jättää Pikkumiehen jutut pois ) oli vierailu Kemiönsaarella Bridgen merkeissä . Sadekin loppui ja päivä oli ensimmäinen todella kaunis ja lämmin .Aamulla lähdettiin ja yötä myöten ajoin sitten väsähtäneet pelaajat kotiinsa nukkumaan , että jaksavat aamulla nousta uuteen peliin .Ja kaikkihan olivat paikalla, paitsi Kemiönsaaren emäntä , joka jäi nauttimaan mökkinsä kesästä . Mitä kuului kesään ? Shampanjaa ( ajurilla omenamehua ) , viiniä , hyvää ruokaa , kakkukahvit ja tuntitolkulla bridgeä !Ei ollut hyttysiä , ei paarmoja , oli vain linnunlaulua ja edessä kimmeltävä viljapelto .Tarvitaankos sitä kesään muuta ? No , järvi , mutta kohtuus kaikessa .

Viikonloppu oli pelkää laiskuutta .Satavuotias käytiin komentamassa  pihaan kukkia haistelemaan , muuten päivät kuluivatkin kirjan ääressä Tokoinlahdella tai parvekkeella aurinkoa paossa .

Tänään oli Maalaismarkkinat torilla , sen verran käveltiin , että käytiin syömässä letut ja juomassa kahvit .Minä ihmettelin runsasta vaatemäärää , josta olisi nyt löytynyt kaunista ja kepeää päälle laitettavaksi ! Eipä tullut ostetuksi , kaappi pitäisi ensin tyhjentää " vanhasta hyvästä "!

Asuntomessut avautuvat viikon päästä .Käytiin katsomassa niitä etukäteen , kiire tulee ! Näin nähtynä tarjonta ei ollut kovin merkittävää , tekniikka luultavammin on se näiden messutalojen myyntivaltti .Ja ihan lähellä aukeni puhdas maalaismaisema peltoineen ja maalaistaloineen , avaruutta riitti . Ja kauneutta .