Sammakkolammella

Christian Øhland, kapellimestari Rooleissa: Sari Kallioranta ja Siina Hirvonen Sibelius: Satu

Eräänä päivänä Sammakko löytää lammen rannalta aarteen. Mikähän aarre se on? Ja kuka muu lammen ympärillä kuljeskelee? Kysymyksiin saa vastauksen RSO:n soitinsatukonsertissa, jossa tunnelmalliset sävelet ja kiehtova tarina johdattelevat kuulijat klassisen musiikin maailmaan. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO:n kanssa.

 

"Sammakkolammen soitinsatu " Musiikkitalossa  olisi ehdottomasti tarvinnut paremman kameran , sillä Pikkumiehen eläytyminen satuun ja musiikkiin oli liikuttavan aitoa . Tämä konsertti oli toimitettu erinomaisesti , pikkuväki jaksoi kuunnelle ja osallistua , vaikka musiikin tukijoina satuun oli vain kettu ja sammakko. Sen suurempia hahmoja ei tarvita , kunhan ne on vain osattu liittää kiinnostavasti yhteen musiikin kanssa . Ero edelliseen Muumi-konserttiin oli suuri .Tavaran myyntikin oli kohdallaan . Aulassa sai liitellä magneetteja metsään ...neljällä kympillä olisi saanut koko metsän eläimineen omakseen ....tyydyimme kolmeen korttiin .

Kenties hienointa Sieppauksessa on sen mässäilemättömyys väkivallalla. Julmuuksien esittelemisen sijaan se kertoo koskettavasti, miten ne vaikuttavan uhrien omaisiin, läheisiin ja yhteisöön. Hieno saavutus.

Jatkan Johanna Tuomolan dekkarisarjaa . Minähän kiinnyn aina henkilöihin ja paikkoihin  ja tässä kaikki on taas kohdallaan . Rikos , perhe ,poliisit ja onnellinen loppu . Ja tästä jatketaan kohta.

"Tuhkimon " kävin katsomassa  ,ihan senkin vuoksi , että tiedän ,  mitä nykylapset katselee. Satu , joka noudatti perinteisen Tuhkimon juonta .Osin piirretty , mutta henkilöt olivat oikeita ihmisiä .Ja se minua häiritsi .On aivan toista lukea tai katsella piirrettyä satua ilkeistä sisrarpuolista ja äitipuolesta  kuin seurata oikeiden ihmishahmojen  valtataisteluja , julmuuksia ja pahuuksia .Se tuntui liian todelta ja eipä teatterissa lapsia ollutkaan kuin kolme kymmenvuotiasta tyttöä mumminsa kanssa , sali oli  melko täysi ja loppuyleisö koostui varttuneesta nuoresta aikuisesta .Ja yhdestä eläkeläismummista.

Meillä siis laulaa mustarastas . Se aloittaa puoli neljä , laulaa lurittaa kuuteen , on hiljaa päivällä ja aloittaa laulannan taas illalla jatkuen puoleen yöhön .Upeaa , että keskellä kivimuuria saa moisen kokemuksen ihan korvansa viereen , siinä se lurittelee puskissani parvekkeella . Mutta ...päätä särki ..Migreeni ja viheltävä linnunlaulu ovat todella huono yhdistelmä , olisin voinut lahdata tuon laulajan , jos olisin sänkyni pohjalta kyennyt ! No nyt se voi taas luritella ...ja minä iloitsen .