lauantai 17. tammikuuta 2015

Kokemuksia ulkomaailmasta


http://alessiobax.blogspot.fi/2009_12_01_archive.html

 
Tämä kaveri soitteli pianollaan eilen itsensä meikäläisen sydämeen .Yleensä kun on piano , niin se on hallitseva soitin ja orkesteri on sivuosassa , mutta tässä piano oli osa orkesteria ja se tuntui hyvältä . Alessio Bax oli vikkeläsorminen taituri ja loi hyvinkin italialaisen illan tunnelman , pidin , vaikka en mikään Italian ehdoton ihailija olekaan .Esitteessä kerrottiin , että kaveri on suuri valokuvauksen ja luonnon ystävä  ja pitää blogia ! Klikkasin itseni sinne ja taidan katsella aina silloin tällöin , missä maisemissa kaveri liikkuu . Jos olisin innokas kokki , niin sieltä löytyisi myös eri maan osien ruokaohjeita , joita kaveri on itse kokeillut ja hyviksi havainnut .Näin hän ainakin kertoo .
 
"Isipappablues "- kirja kääntyi loppumetreillä ihan oivaltavaksi jutuksi .Olenkin sen luettuani katsellut lastenrattaista työntäviä isiä ihan uudella silmällä .Ja heitähän täällä Kallion kulmilla löytyy . Kirja muuten oli sijoitettu juuri näille minun kulmilleni , tutuille paikoille .
 
Nyt luen Anilda Ibrahimin kirjaa "Ajan riekaleita ".Se kertoo ystävyksistä , joista toinen on serbi ja toinen bosnialainen , ajalla ,jolloin Tito ja Jugoslavia olivat yhtä . Kuinka sisällissota syttyy ja ihmisistä tulee joko serbejä ,bosnialaisia, albaaneja tai kosovolaisia .Keskimmäisen hyvä ystävä Californiassa on bosnialainen , mies on serbi ja poika oli maaton . He saivat turvapaikan LA.sta  , mutta moneen vuoteen heillä ei ollut mahdollisuutta matkustaa entiseen kotimaahansa , jossa vanhemmat ja suku asui ja jossa heillä oli muun muassa talo , joka oli muslimien hallussa . Kun he kertoivat kotimaastaan , millaista se oli ollut  Jugoslavian aikoina ja millaista se oli nyt , en ymmärtänyt silloin , miten vaikea tilanne oli .Kotiin palamisen mahdottomuuden ja maattomuuden vielä tajusin , mutta nyt , luettuani tuota kirjaa , ymmärsin , mistä oli kyse . Kun serbi ja bosnialainen menevät naimisiin keskenään , he liittävät yhteen kaksi vihamielistä sukua !Tilanne on mahdoton .Tai oli silloin .Tosin vieläkin tuossa perheessä keskusteluissa tulee herkästi esiin , kumpi on serbi ja mitä se sitten tarkoittaa. Nyt he ovat amerikkalaisia ja pojallakin on passi ja kotimaa.Ja muslimialueella Bosniassa talo .
 
"Mummi , onko minulla kaunis koti ?"  On kyllä . "Kiitos !" (painotus ensitavulla ).Kotiin ajettaessa yritin saada lasta unten maille ja ehdotin Höyhensaari-levyä . "Laita vaan , mutta en minä kuitenkaan nuku !" Ja eihän hän nukkunut .

2 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Jospa voitaisiinkin olla vain ihmisiä, ilman eri kansallisuutta, eri uskontoa, eri rotua ja elää ilman vihamielisyyttä. Toteutuneeko koskaan?
ISOA POIKAA eivät päiväunet aina enää kiinnosta. Ihania kommentteja lapsosella!

Lissu kirjoitti...

Kirjoista on tosiaan apua, kun yrittää päästä jyvälle, mistä kaikesta ihmisten kesken onkaan kyse. Ja sitten on hyvä palata miettimään rauhassa lapsen kanssa omaa kaunista kotia.