keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ken tykkää talvesta






Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä. Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä. Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon. Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.

Näitä näyttää sattuvan käsiin yhä useammin .Taitaa olla trendikästä kirjoittaa syövästä ja kuolemasta , niin tässäkin .Ihan metka luettava muuten , mielenkiintoinen kuvaus Irlannista ja irlantilaisista .Enpä tiennyt , että kyseisen maan voi ajaa neljässä tunnissa läpi ! Luulin isommaksi .Jäi tunne , että maa on harvaan asuttua kalliota , nummea ja pubeja .Kirjan kannessa on kaksi toinen toisensa pois sulkevaa arvostelua :"Kirja on loistava , kepeä lukukokemus .Mikäs sen mukavampaa kuin syksyisellä sadesäällä viltin alla viettää aikaa Addien ja Brunon kanssa "
Ja toinen : Kun kirja on luettu loppuun, jäljelle jää suru siitä ettei enää saa olla sen seurassa ."
Ikään kuin ensimmäinen ei olisi lukenut kirjaa loppuun ollenkaan !Siellähän hallitsi kuolema ja sairaus , ei heidän kanssaan ole mukava viettää aikaa viltin alla !

Toisensa pois sulkevista lauseista tässä malliesimerkki Hesarissa : "EU:n ulkopuolinen kansalainen tarvitsee ensin työpaikan Suomesta saadakseen oleskeluluvan . Työtä ei saa aloittaa ilman oleskelulupaa ." Kokemuksesta tiedän , että tuskinpa on montaakaan työantajaa , joka suostuu odottelemaan mahdollisen  työntekijänsä oleskeluluvan saamista , se kun saattaa kestää !

Kävin katsomassa ystävääni Puotilan Palvelutalossa .Siellä hän istui muiden asukkaiden kanssa television ääressä ja nähdessään minun tulevan , kasvoille levisi leveä hymy . Olin hämmentynyt , sillä katse kertoi tunnistamisesta , joka meni nopeaan ohi . Tuli surullinen olo .

Talvi tuli takaisin .Kaupungin kadut ovat puhtaita lumesta ja jäästä , mikä on mukavaa liikkumisen kannalta . Vaikka niin sanotut "kaupungin kadut ", siis kaupungin hoidossa olevat kadut , ne ovat muhkuraisella jäällä ,kun lumi on sulanut pintaan ja kukaan ei hoida ! Olenkin aina ihmetellyt sitä viitseliäisyyttä , mikä kadun harjaajilla täytyy olla , he kun hyppäävät yhden kiinteistön yli ja palaavat takaisin jalkakäytävälle seuraavan talon kohdalla ! Enpä muista miettineeni kenen katuja putsaan  kun omakotitalossa asuttiin . Pihasta oli päästävä ulos silloin kun lunta satoi , ei seuraavana päivänä ! Sitäkin aikaa kaipaan joskus , silloin ei erillisiä kuntojumppia tarvittu. Nyt tuntuu joskus , että istuminen on päätyötäni .

Huomenna ei tosin istumaan jouda , sillä Pienimies tulee taloon .

1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Siitä vaan tossua toisen eteen, kun pikkumies määrää tahdin eikä päästä mummia turhaan istuksimaan.