12 Years a Slave on Steve McQueenin (Hunger, Shame) ohjama tositarina vapaasta mustaihoisesta miehestä, joka siepataan New Yorkista ja myydään orjaksi 1850-luvun puolivälin Louisianaan, sekä hänen epätoivoisesta kamppailustaan palata takaisin kotiin perheensä luokse.
Solomon Northup (Chiwetel Eijofor), kouluja käynyt mies, joka on lisäksi lahjakas muusikko, asuu vaimonsa ja lastensa kanssa New Yorkin Saratogassa. Eräänä päivänä hänen perheensä ollessa matkoilla kaksi sirkuspromoottoreiksi esittäytyvää miestä lähestyy häntä. Solomon lupautuu lähtemään heidän matkaansa joksikin aikaa ja soittamaan viulua heidän esiintyessään. Kohotettuaan lasillisen näiden miesten kanssa hän herää yllättäen sidottuna ja tajuaa tulleensa huumatuksi. Edessä odottaa karmea kohtalo: häntä ollaan kuljettamassa etelävaltioihin orjaksi.
Käytiin katsomassa .Sali oli täynnä enimmäkseen kolmekymppisiä -yli tai alle - karkkipussin rapistajia . Pussit hiljeni elokuvan edistyessä , samoin koko katsomo . Elokuva ei ollut minusta hyvä , liiaksi hehkutettiin väkivallalla , raipan iskuilla ja kepeillä , isännän itsevaltiudella orjiaan , eli omaisuuttaan , kohtaan , totta toki ollutkin , mutta elokuvallisesti olisi ollut tehokkaampaa keskittyä pienempään verenvuodatukseen . Siis meistä .Mutta me olemmekin historiamme lukeneet , mitä luultavasti tämä yleisö ei ollut , historia on typistetty kouluissa .Tämä yleisö oli ehkä tullut katsomaan ihan muuta kuin mitä se nyt näki , valkoisen häpeällistä ylivaltaa toista rotua kohtaan .Tosi tarina näytti vaikuttavan , salista poistui hiljaista porukkaa .Oli taas yksi elokuva , jossa sain hävetä olevani niin sanottu valkoinen . Maisemat syvässä Etelässä ovat upeat , vastakohta julmuuteen oli vaikuttava.
Eilen satoi lunta .Saatiin ihan oikeita kinoksia , tosin aura-auton kasaamina .Pitihän niitä Pikkumiehen kokeilla ,Mummi ihasteli , Pikkumies ei ihmeemmin .No , takana oli parin tunnin pomppiminen ja juokseminen Leikkiluolassa , joka on tuossa "nurkan takana " torin alla . Se on kyllä takuuvarmasti paikka , jossa saadaan liika energia tasaantumaan .Mitähän nykylapsilta vielä puuttuu ?!
Joulu on ohi , on luettava saadut kortit uudelleen ja tyhjennettävä kuppi kevään postiin .Jos nyt kukaan enää kirjeitä tai kortteja lähettää , postikin kirjoitti Hesarissa , että " eihän kukaan enää kortteja kirjoita , kirjeetkin on siirtyneet nettiin ." Taidan olla historian viimeisiä jäänteitä , joskin luen itseni myös tähän uudempaan polveen, kirjoitan molempia .
Helmikuun ensimmäinen oli surullisten viestien päivä . Tyttäreni puhui puhelimeen ystävänsä äidin yöllisestä pois nukkumisesta , samaan aikaa Kummityttöni isä menehtyi kotonaan . Liekö kohtalolla päivyrissä liikaa tapahtumia , kun se niputtaa hyvät ja huonot asiat samalle päivälle , päivä oli vaimon nimipäivä ja lapsenlapsen syntymäpäivä .Molemmat kuolivat syöpään ja aivan liian varhain .
Luen Tervon kirjaa " Esikoinen " .En ole ennenkään ollut Tervon ystävä ja tuskin minusta nytkään sellainen tulee. Puoli kirjaa on vielä lukematta ja loppuunhan minä luen , kun en keskenkään osaa jättää.
2 kommenttia:
Leffa, josta kirjoitat, sai lehtikriitikoiltakin yhtä nuivan vastaanoton kuin sinulta. Jännä kuulla, että kolmikymppiset leffa hiljensi.
Mitä nykylapsilta vielä puuttuu: valitettavan monelta vanhempien aikaa!
Harrastuksiin rahtaaminen tai rahtauttaminen ei ole yhdessäoloa kiireettömästi.
Ei tarvitse mennnä katsomaan mainitsemaasi leffaakaan.
Lähetä kommentti