tiistai 26. marraskuuta 2013

Räiskettä ja unelmia


 
 

 





”Jonain päivänä unelma päättyisi, hän olisi kuluttanut sen loppuun, olisi luovuttava siitä. Vain yhtä asiaa hän ei osannut ennakoida. Hän oli aina luullut, että kun unelman kuluttaa loppuun, siihen kyllästyy, siitä saa tarpeekseen, että siitä luopuminen on sitten helpompaa.
Nyt hän tietää paremmin. Unelmia voi päästä hetkeksi koskettamaan, niitä v
oi päästä maistamaan, mutta ne eivät koskaan kulu loppuun.”





Pekkolan kirja on esikoinen, sen luki mielellään .Asiat on kauniisti käsitelty ja erilliset unelmat liittyvät lopussa yhteen . Tuotakin -kuten usein - lukiessa mietin , mistä kirjoittaja löytää ,keksii aiheensa , mistä tulee sanat  ja kuviot  kertomukseen ? Omasta kokemuksesta ? Osittain kyllä , mutta se kaikki muu ? Se on aina yhtä suuri mysteeri minulle .

 Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.


Kävimme elokuvissa .Minusta se oli hyvä , miehestä ei . Hieman liikaa räiskettä , paljon tunteita , vihaa , rakkautakin .Ymmärrystä hyvästä ja pahasta .Tekisi mieli sanoa paljonkin , tyydyn vain toteamaan , että olen onnellinen , kun en sentään ole tuohon yhteisöön syntynyt .


Helsingissä avattiin Joulukatu , eli Jouluun on kuukausi aikaa.Kävelimme jälkijuhlia katsomassa , ohi Finlandiatalon , jossa  Alvarin design-oven vieressä pursusi täysinäinen roskis ! Kansa kyllä laittaa roskat siihen tarkoitettuun astiaan , mutta pitäisi sen jonkun tyhjentääkin , jos ei arkkitehti ole tajunnut suunnitella tarpeeksi suurta design-roskista ! Jos ei nyt kaupungin siisteydestä välitetä , niin tässä olisi oiva paikka taiteilijalle saada tuotteensa esiin ja ihailtavaksi, Design-roskis de Aalto ! Niinhän sitä luulisi.

No yksi on  mikä ei petä ja se on Stockmannin Jouluikkuna ! Sinne sitä on suunnattava Pikkumiehen kanssa .Lunta ei ole , pelargooniat kukkivat parvekkeella , sääli niitä on pakkaselle antaa , mutta minnekäs laitat ? Kun on kaamosaika ja pimeää päivälläkin , niin joulultahan nuo valot tuntuvat  .





2 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Marraskeleistä huolimatta on ollut kirkkaita kauniita päiviä, siltä näyttää tänäänkin! Taidan tästä lähteä hakemaan pikkujoulukuusia mökin metsästä. Yhä ne kelpaavat aikuisille lastenlapsille! Ja kissat ovat riemuissaan killuvista koristeita. Pitää varmaan käydä katsomassa Stockan jouluikkuna!

Lissu kirjoitti...

Kauppiaitten jouluhoukutuksia on helppo noudattaa syyssäässä ilman lumikelejä.

Lounais-Suomeen luvassa monta aurinkoista päivää. Saa nähdä, toteutuvatko ennusteet. Siksi toiseksi Nousiaisissa on jo hiukan eri olot, koska meri ei lämmitä yli kahdenkymmenen kilometrin päähän enää kovinkaan paljoa.