perjantai 8. marraskuuta 2013

Pimenee





Sykähdyttävä tositapahtumiin perustuva elokuva arvostetusta, vaatimattomista olosuhteista ponnistaneesta hovimestarista Cecil Gainesta, joka palveli Valkoisessa talossa kahdeksan Yhdysvaltain presidentin valtakaudella 34 vuoden ajan.

Tarina perustuu vuonna 2010 menehtyneen Eugene Allenin elämään. Häntä esitti elokuvassa Forest Whitaker .


Iso sali ja melkein täynnä .Yleisössä suuri osa kahdenkympin korvilla .Ja salissa oli hiiren hiljaista .Se kertoo , millaisen vaikutuksen elokuva teki katsojaan .Minussa se herätti häpeän tunteen , joka vasta Obaman hallituskauden aikaan hellitti hiukan . Valkoinen rotu , mitä se on  ? En muista koska olisin mielessäni joutunut ihmettelemään asiaa , että olen valkoinen !Pohtimaan yleensä oman itseni ja toisen rodun välistä eroa ?! Ja tämän tarinan valossa putoamaan niin alas , että häpeän vieläkin , kun sitä ajattelen .Lapsena haukuttiin mustalaiseksi , se ei koskettanut suuremmin , sillä olinhan valkolainen , joskin mustalaisen  (silloin mustalainen oli mustalainen ) näköinen . Olisiko asia ollut toinen , jos olisin ollut se mustalainen ja sitten joku olisi haukkunut ?! Luultavasti olisi .  Elokuvan "The Butler " soisin kuuluvan  koulun nuorisokasvatukseen ,keskusteluun vanhempain illassa ja kehotukseen vanhemmille mennä se katsomaan elokuviin .


Ollaan marraskuussa ja luonto ei vielä näytä talvea tekevän . Vedet on auki , veneet vielä laiturissa Tokoinlahdella , lämmintä liki kymmenen astetta .Kaupunkiin sopisi tällainenkin talvi .


Konserttisarjassa oli kaksi pianoa ,kaksi japanilaista sisarusta , tosin Euroopassa kasvaneet ja oppinsa saaneet .Soittivat Mozartia , puoli tuntia , taputukset ja kansa ylös rappusiin .Tuskin olivat ennättäneet asettua istumaan. Iäkkäille , kepin kanssa liikkuville  olisi kelvannut hiukan pitempi soitantohetki . Loppupuoli olikin sitten soittimien juhlaa, säveltäjä George Enescu saattoi teoksensa valmiiksi Ensimmäisen maailmansodan aikoihin , paisutti orkesterinsa kuulemma  "megalomaanisiin mittoihin"-tuli mieleen , jotta varmistiko hän näin mahdollisimman monen muusikon hengen Ceausescun hirmuvallassa ?! Ehkä , nyt ei ollut siitä kyse, mutta suurta ja meluisaa oli soittimien määrä , joukossa jopa yksi kirjoituskonetta muistuttava kosketinsoitin , jota en tunnistanut !


Pikkumies oppii sanoja ja rakentelee jo kolmen neljän sanan lauseita . Tänään Si -sanan suomlaisesta versiosta "Too " tuli jo selvä sana "Joo " , siis J:llä . Ja omaa hauvaa tekisi mieli ! Törmäsin puistossa tutun kampaajan Sulo -hauvaan , tunnistimme toisemme ja päätimme halata .Juuri nyt nukun Mummin makkarissa ja annoin hänelle kirjoitustauon , joka taitaa loppua näillä minuuteilla .

Laitoin tämän nyt "julkiseksi " ...eihän siitä nyt mitään hyötyä ole , sillä he , jotka eivät saa auki , eivät taida  netistäkään tätä löytää ? Siis osaavatko etsiä  ...




2 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Suloinen kuva pojasta ja koirasta! Pitää mennä katsomaan The Butleria. Nyt viimeksi olen vaan tanssinut oopperassa: Deca Dance Helsinki. Hieno ja erilainen.

Lissu kirjoitti...

Butler-leffan esittelet niin koskettavasti, että halauaisin nähdä sen saman tien.

Kunpa kaikki koirat olisivat yhtä leppoisia hauvoja. Joskus voi käydä hassusti koirien kanssa. Mökkinaapurillakin on semmoisia paimenia, ettei pihalle ole asiaa ilman isännän lupaa. Kävisivät nääs otukset oitis kiinni tulijaan.