Kiire

Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Ruokasaliin on katettu hieno pääsiäisateria, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos, vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea.





Läckbergiä on kovin hehkutettu .Minua se ei saanut koukkuun , kirja oli paikoin tylsä ja pitkävetinenkin . Sivujakin oli liki viisisataa . Sinänsä mutkallinen juoni  oli kunnianhimoisesti koottu , jostain syystä se kuitenkin tuntui "tehdyltä ".Mutta aina on mielenkiintoista lukea kirjaa , dekkariakin , ruotsalaisesta saaristokylästä  , jokin siinä vetää .

Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.

Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?

Kirjasto tarjoaa luettavakseni uutuuksia uutuuden perään , joskus liiankin nopeaan tahtiin . Saan olla nenä kirjassa kiinni yötä myöten , sillä nämähän ovat tietysti varattuina kuukauden päästä toiselle , eli jos jätän väliin , joudun luultavasti tosi pitkään jonoon !Ehkä se voisi olla viisastakin , sillä mietin juuri , jotta mitähän luen Jouluna , kun olen kahlannut läpi kaikki uutuudet ?! Kjell Westö on nyt työn alla .
 Siis tämä "Vuoret kaikuivat " .Siinä oli myös yksi hämähäkinseitti kudottuna , alun sisarukset Afganistanissa  , erosivat ja lopussa löysivät , monen kirjavan kohtalon ja ihmisuhteen kautta .Pidin enemmän kirjailijan edellisistä kirjoista , tämä tuntui jotenkin tavanomaiselta .

Ysikasi muuttuu huomenna Ysiysiksi ja sitä juhlimme kahvin ja kakkujen kanssa Pihlajamäessä Sankarin kotona. Kutsuja on lähtenyt vino pino , mutta luultavasti vieraslista supistuu aika lähelle omaa perhettä   ja onhan meitäkin jo ihan suurellinen joukko , kyllä siitä juhlan aikaan saa ! Se hyvä puoli kutsujen lähettämisestä lienee , että kukkia on tullut oikein mukavasti  , kiitos vaan lähettäjille ! Kampaajalla on käyty , mutta pystyssä tuo tukka näytti vielä tänään olevan , ehkä se huomenna harjan kanssa hiukan asettuu , ettei ihan jöröjukkamaista synkkärikuvaa tarvitse ottaa.


Taivaalle mollottaa suuri keltainen täyskuu ! Ei nukuta , oikeaan aikaan siis . Olen sanut miehenkin samaan rytmiin Yökukkujan kanssa , eilenkin istuimme ja katsoimme kaksi nauhoitettua Beckiä yhtäsoittoa .Kun ne loppui , kopsahti lehti luukusta ja mies jäi sitä lukemaan , minä jatkoin kirjaa. Jossain vaiheessa sitten aamupuoleen  uni tulee silmään -ja sitten unta maittaakin ihan siihen asti , kunnes valo aukaisee silmät ! Marraskuussa on hyvä olla eläkeläinen .