Montaa

Nguyên Lê (Vietnamese: Lê Thành Nguyên ; born 14 January 1959 in Paris, France) is a French Jazz musician and Composer of Vietnamese ancestry.^[1] His main instrument is guitar, and he also plays electric bass guitar and guitar synthesizer.^[2]
He has released numerous albums, both as a leader and as a sideman. His 1996 album Tales from Viêt-Nam blends jazz and traditional Vietnamese music. Nguyên Lê has performed with Randy Brecker, Vince Mendoza, Eric Vloeimans, Carla Bley, Michel Portal, Renaud Garcia-Fons, Per Mathisen, Marc Johnson, Peter Erskine, Trilok Gurtu, Paolo Fresu and Dhafer Youssef.^[3]
In spring 2011 he released Songs of Freedom, an album with cover versions of pop hits from the 1970s.

Hesarin arvostelu -"eri traditiot yhteinen asia " .Ei ollut meille yhteinen .Igor Stravinski , jota olen tottunut kuulemaan niin sanotulla volyymillä , pyyhkäistyi muistista suurella metelillä , jonka tämä säveltäjä Erkki-Sven Tuur (pilkut päälle , jos löytäisin ) oli saattanut sinfoniaansa "Big bandille , sähkökitaralle ja orkesterille ." Hesari kirjoitti , että "teos on todiste siitä , että elämänkatsomusta ja uskontojakin voi ja pitää opettaa samassa luokkahuoneessa kaikkien traditioiden edustajille ." Miten tämä liittyi kuultavaan soittimien kakofoniaan , ehkä epäselvää tai sitten selvää, siis kaiken voi yhdistää ja kaikkea pitää kuunnella ja kokea . Big band on suosikki , mutta sähkökitaran ystävä en ole , ainakaan äsken kuullun .

Tampereen matka tuli tehtyä . Aikataulut piti , nähtiin paljon , satiin hyvää ruokaa , hukkasin viiskymmentä vuotta korvassa keikkuneen Aarikan korvakorun ja jäin harmittelemaan ajan vähyyttä seurustella .Täytyy etsiä uusi tapaaminen , missä ruoditaan kuka tykkäsi ja mistä ! Mielenkiintoista oli käydä Työpajalla , siitä Varpu olisi pitänyt ! Rintalan puvut olivat upeita , erikoisesti tuo valkoinen kukkamekko , jota katsellessa voi vain haikeasti huokailla , jotta olipa kerran , mutta ei ole enää ... Nahkakoira , jonka tekijää en muista

Pikkumies senkun paranee ! Tykkimäen eläinpuisto oli vierailulla Lähipuistossa  ja poniratsastus näytti olevan hallussa ! Opit on aloitettava pienenä , sitten osaa isona ! Kaikki elukat kelpasi kuulemma  (Mummi oli pelaamassa Bridegeä tuolloin , ei päässyt mukaan..),lampaan turkki oli pehmeä , sitä sopi vanutella , jonkin sortin iso karju ei sentään koppiinsa päästänyt , oletan , pupuja pääsi silittämään , kanoja kai sitten juoksutettiin !Meno oli kuulemma kuin maalaistalon pojalla , pelko kadoksissa  tyystin . Lehmää ei tainnut olla , mutta lehmä se on suosikkieläin , jossain nähtykin . Pihliksessä Miina Äkkijyrkän lehmä asuintalon terassin katolla saa joka kerta arvoisensa huomion , mukavasti se siinä makoileekin .



Ysikasi --voisin kyllä jo sanoa Ysisysi , sillä merkkipäivään on enää kolme viikkoa  - toipuu hienosti . Tukka ei enää törrötä ihan niin pystyssä kuin viikko sitten , tikit on pois ja alakertaankin meno sujuu , jopa ihan yksinkin .Sitä emme suosittele , joten hemmottelu yläkertaan  hoituu sekä Kotihoidon että oman väen kanssa. Muisti on kirkas , askel hidas , mutta onhan tuota ikääkin , ehkä se sitten jo sallitaan .

Kumma juttu , mutta ikä vanhentaa ! Näin on käynyt pelikaverilleni , joka ei juuri enää kotoaan minnekään liiku . Koti on kaunis ja siellä on kaikki tarvittava  näköalaa myöten , mutta silti suru kulkee puserossa , ihan liian aikaisin ! Kävimme kahvilla ja pelaamassa bridgeä , se väsytti , mutta ehkä myös piristi  , muistissa ei ole pienintäkään vikaa. On tämä outo maailma , juuri sain vietsin , jotta kasvinsisareni  oli Sveitsissä juhlimassa 100 vuotiasta !Ysiysillä on vielä siihen matkaa...