


Kahvia teki mieli , mutta joka paikassa oli kymmien metrien jono , oli siis helpompi kävellä kotiin pullakaupan kautta. Miinus kolmekymmentä -prosenttia -tavarat minun on vaikea ohittaa , olen kehittänyt siitä jo ihan taiteen !Kassiin tarttui siis jokunen ruokatavarakin ,ihan paistettava juttu. Ensin kahvi parvekkeella -on siis todella lämpimät illat -sitten vähän kirjaa ja jo tulikin nälkä , muistui mieleen jääkaapin sisus. On harvinaista herkkua oikein paistella ja tehdä ruoka kotona , mutta tällä kertaa otin hajuriskin ja toivoin kovan tuulen vievän käryt mennessään . Ikkunoita aukoessa sisään tulvi kuubalaista musiikkia , mistä ?! Kamera käteen ja tallentamaan ruokatapahtumaa ikkunan alla ravintola Rytmissä , joka on paikka ,jonka huimaa suosiota en ymmärrä ! Ovessa oli jokin valkoinen lappu , jota pikkukameralla on lukemaan päässyt , siispä kiikari on oiva välinene kurkisteluun . "Keittiö Pikku-Kuuba " tarjosi luomuruokaa ! Paikka oli kattoa myöten täynnä , ihmiset olivat nostaneet pöytiä ulos ja tehneet olemisestaan hyvinkin rattoisan .Olisi pitänyt mennä , mutta naapurihuoneessa oli yleisurheilu meneillään ja minä olin jo vaihtanut vaatetuksen kotioloihin (niinkuin se jotain meinaisi..), joten tyydyin vain pitämään ikkunan auki ja annoin rytmin tulla.
Tänään oli Huvilassa Yoko Ono .Kävelin kuuntelemaan maailmakuulua leskeä , joka uskaltaa estradille kahdeksankymppisenä uudella aluevaltauksella !Niin kerrottiin . Eli hän kuulemma lauloi . No , eipä ollut minun musiikkiani , mutta kaikella kunnioituksella ikää kohtaan, oli varmaan hyvinkin raskasta kiljua , rähistä ja öristä kovaäänisesti orkesterin yli .Mietin , voivatko kuulijat olla tosissaan taputtaessaan esityksille , eikö heitä nolota , sillä ellei leski olisi tuo kuuluisa leski , eipä olisi asiaa estradille ! No , sisällä en ollut , joten en nähnyt video-ja lauluyhdistelmää, liekö ollut taputusten arvoinen . Mutta eipä minun tarvitse kaikkea ymmärtääkään .
Kuvakokoelmani kasvaa edelleen tasaista tahtia .Tekeekö kukaan enää oikeita vanha ajan albumeita ,kai joku sentään , koskas kartonkilehtiä ja kansioita vielä myydään . Minä liimaan , kirjoitan tapahtumat ja nimet ja onnekseni niitä joskus joku katseleekin .Taltioin tuelvaisuutta varten , en usko tietokoneen ja cd:n säilymisiin, tulee uudet keksinnöt ja vanhat ovat käyttökelvottomia .Valokuva säilyy .
3 kommenttia:
Jo on kaupungissa tapahtumia! Mainio juttu, että pääsen osalliseksi lukemalla, kun oma nokka on kiinni mökkipihan mullassa.
Mä teen valokuva-albumeja merkkipäiviksi! Ihan liimaamalla.
Onhan tapahtumia, aika kiva kesakaupunki! Minulla on samat kuvat odottamassa liimaamista, hassua!
Lähetä kommentti