Vesissä

 Se iski sitten .Koirakuume .Joka on vain ohitettava tälläkin kertaa. Tuossa se istuu täydellisenä kaupunkikoirana ,ei karvaa, eipä juuri hauku, on viisas ja tuntuu ihan koiralta , mutta sen voi kopata kainaloon kuralätäkön kohdalla ! Oli se ihana ! Mutta se ei ollut meidän , sain vain silitellä ja lellitellä sitä kyläreissulla .Mukavaa sekin .Vierailu merenrannalla teki selväksi , että sinne ei järvisuomen ihminen halaja , kylmä tuuli puhalteli , vaikka Suomi kylpi helteessä !Jopa minä laitoin fleesin päälleni , en siis puhu ihan perättömiä !

Lauantaina pääsimme sitten nauttimaan siitä sisä-Suomen lämmöstä .Oli kuuma , vesi lämmin ,isäntäväki mukavaa ja ruoka hyvää .Kuvassa istuu mies kuin kuuluisa patsas , miettii ,menenkö vai enkö .Meni kyllä .Mutta minä menin monta kertaa , monta kertaa .Ihanaa.

Luin kirjan ,"Kunnes sanon näkemiin " ja siitä lauseen :"Se , ettei ui , uituaan koko ikänsä , ei välttämättä ole sekään niin paha ." Kirjoittajan elämänmyönteisyys ja rohkeus oli (ja ehkä vielä on ) melkein epäuskottavaa, mutta mehän emme näe tarinoiden toiselle puolen , suru ja kärsimys iskee jo lukijaan.Jostain syystä olen nyt saanut luettavakseni monenlaista sairaskertomusta , nämä molemmat olivat valoisimmasta päästä , vaikka molemmissa käsitellään kuolemaa.

 "Kunnes sanon näkemiin " -Susan Spenser-Wendel :
Mitä tekisit, jos sinulla oli vain yksi vuosi käytettävänä?

Suosittu amerikkalainen toimittaja ja kolmen lapsen äiti kuuli kesällä 2011 sairastavansa kuolemaan johtavaa ALS-lihasrappeumatautia. Hänen jatkuvasti heikkenevän toimintakykynsä arveltiin säilyvän noin vuoden ajan. Susan päätti elää tuon vuoden elämästään iloiten.

Hän jätti työnsä ja keskittyi perheeseensä ja ystäviinsä. Hän teki seitsemän elämyksellistä matkaa - seitsemän itselleen tärkeimmän ihmisen kanssa.

Anne Tyler : "Jää hyvästi "

 

 

 

Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.

Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.