tiistai 24. toukokuuta 2011

matkalla opittua



Matkustelu avartaa ja nostaa sietokykyä .Syytä onkin , sillä aamuherätys kotipunkassa oli kello seitsemän hirmuisella poran jyrinällä .On menossa parvekkeiden huoltokorjaus kadun puolella ja pihan puolella jatkuu uuden talon nosto kerroksiin .Elämää kaupungissa.

Pari viikkoa Euroopan kaupungeissa todisti , miksi englantilainen viulunrakentaja piti ehdottoman välttämättömänä hiljaisuutta mökkiämme hamutessaan.Euroopassa sitä ei ole.


Tämä matka oli siis kaupunkimatka .Laivalla Rostockiin , Berliinissä neljä päivää ,takaisin rannalle Sassnitziin , sieltä rahtilaivalla yli Liettuaan (kun Venäjän Kalingradin läpi ei sovi ajella ), Liettua ja Tallinnasta Suomeen .Kilometrejä tuli vähemmän kuin vuosi sitten ,hotelliöitä enemmän ,metro,ratikka, ja ennen kaikkea jalat olivat ne , joilla uusiin paikkoihin tutustuttiin .
Jalkaparat .Oli lenkkaria ,sandaalia ja paljasta jalkaa , ei auttanut .Kova asfaltti ja koko päivän retket tekivät kävelystä vähemmän nautittavaa , silti mentävä oli , kun sinne asti oli itsensä saattanut .Itsensä karaisua, kipukynnyksen nostoa .Ja tuloksena kipeä kantapää , joka ei juuri astua salli.Eli -"ne vielä ihan hyvät lenkkarit " joutavat kiertoon , on uusien osto.






Kahden viikon vapaaehtoinen nettiloma teki ihan hyvää .Tuli kuunneltua ja katseltua uutisia monella kielellä , otettua kaksi muistikortillista kuvia ja luettua pari kirjaa .Opittua , että maailma pysyy paikallaan huolimatta ihmisen tuottamasta sieluttomasta melusta ,että meren pauhut eivät ole kaikkien sielunravintoa ja että hiljaisuus on suuri arvo , johon oman mielenrauhansa vuoksi pitäisi pyrkiä .

















4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Tervetuloa kotiin! Kuvia tulee varmaan kohta :D
Tiina

tuulikki kirjoitti...

Täältä linnunlaulujen keskeltä hiljaisuudesta tervehdys! Välillä on silti kiva pistäytyä kaupungin melskeessä ja kulttuuritarjonnassa. Joo, kävellessä ei mikään ole niin tärkeää kuin jalkineet, jotka istuvat kuin hansikas ja ovat riittävän paksupohjaiset, kovat tai pehmeät riippuen siitä minkälaisessa maastossa kävelee. Akilleen kantapää? Vaatii ehdottomasti hoitoa.

Lissu kirjoitti...

Kiva taas lukea juttujasi. Kipuja hankkiessa kokemuksetkin karttuvat. Onneksi jalka- ja muut matkavaivat häipyvät ennen pitkää. Minäkin vasta päivä pari sitten kaavin viimeiset, yli kuukauden vanhat patikkarakkojen jämät varpaistani.

Sari kirjoitti...

Mukavia pyjamia! Ikava, etta kotona on myllakkaa... uudelle reissulle, nyt kotimaan jarven rauhaan!